Lattialla makoilua ja mäkihyppyä

Tässä päivän piristysruiske.
















Välillä kannattaa makoilla lattialla ja polttaa kynttilöitä näköjään.

Käytiin katsomassa tänään mäkihyppyä ja siellä suomalaisista loisti sellaiset nimet, joita ei ole koskaan kuullutkaan,...Hassua. Harri Ollikin hyppäsi hienosti, mutta alastulo meni vähän metsään (ei onneksi kirjaimellisesti) kun pehva ja selkä kosketti maata, ja pisteet jäi vähiin. Ja silti se oli 13.

Sitten tein kirjolohipastaa ja katsoin Linnan juhlia netistä. Olihan siellä hienoja pukuja, mutta kyllä aikaisemmin on ollut hienompia. Naapuri ja kämppiskin osallistui pukujen arviointi raatiin :)

Nyt nukkumaan.

Ha det!

Annamaija

Talvi hellii

Olipa hauska loma Suomessa, mutta hieman ehkä märkä. Oli mukava palata Trondheimiin, jossa on talvea pitänyt jo kaksi viikkoa. Eikä loppua näy! (äkkiä nyt tarkistamaan yr.no ettei oo tulossa helteitä). 10 päivän ennuste lupaa pakkasta lähes koko jaksolle ja maanantaina pitäisi tulla lisää lunta. Tänään on ollut 13 astetta miinuksen puolella.

Olin tänään ensimmäisessä (niistä kahdesta) tentissäni ja totesin, että on täällä systeemi vähän erilainen. Tenttisalissa on oltava klo 9:00 kun tentti alkaa. Salissa on valvojia kuin pipoja opiskelijoiden päässä kun he suuntaavat näissä keleissä kohti pysäkkiä. Olo oli vähän kuin ylioppilaskirjoituksissa. Sitten alkoi tentti.

Ensimmäinen tenttijä lähti vessaan noin puolen tunnin jälkeen. Hänelle ei äiti koskaan opettanut, että vessassa saa käydä myös etukäteen. Seuraavaksi alkoi lisäpaperin jakorumba. Jokaiselle oli jaettu 3 paperia, siis A4 -kokoinen paperi, johon pystyi kirjoittamaan vain yhden sivun verran tekstiä. Itse palautin lopuksi 9 tällaista paperia, joten voisin kuvitella, että niitä olisi voinut jakaa jo alunperin vähän enemmän. Valvojat kävi tarkistamassa meidän henkilöllisyyden samalla kun teimme tenttiä, mutta jouduimme myös näyttämään kortin vielä lähteissä. Allekirjoitimme paperiin, että olemme olleet paikalla.

Sitten saliin ilmestyi kurssin luennoitsija ja toinen ja vielä se kolmaskin. Ja heiltä sai kysyä!! Mietityttää vaan, että millaisia asioita, koska jos joku ei tiedä miten lasketaan vaikka todennäköisyys sille, että moottori toimii 4000 käyttötunnin jälkeen ilman vikoja, kun sille on annettu tietyt lähtötiedot, niin onhan se vähän epäreilua, että se saa kysyä sitä. No, koska en tiennyt, mitä saa kysyä niin en kysynyt mitään. Tentin kysymykset oli norjaksi ja osa niistä jäi vähän epäselviksi, että niitä olisi ehkä voinut kysyä.

Noh, tentti siis kesti 4 tuntia ja ensimmäinen taisi lähteä salista noin 3 tunnin ja 40 minuutin jälkeen. Aivan ennenkuulumatonta. Muutaman tentin TTY:llä valvoneena voin sanoa, että AINA joku lähtee heti kun saa. TTY:llä 30 minsan jälkeen ja NTNU:lla tämä aika on 1 tunti. Mutta täällä kaikki ahkeroi koko tenttiajan. Myös minä.

Tentti pidettiin paikallisessa Tampere-talossa, Trondheim Spectrumissa. Koulu vuokraa sieltä tilat tenttejä varten, kun omat ei riitä. Se on kyllä keskustan tuntumassa, mutta aivan hornan kuusessa. Joka tässä tapauksessa on ihana asia. Kun lähdin yhden maissa kävelemään kohti keskustaa, ulkona paistoi aurinko ja oli pakkasta. Ja sain kävellä sulan joen rantaa ja ihailla maisemia. Löysin aika mahtavan lenkkeilypaikan sieltä. Sinne siis huomenna Itsepäisyyspäivän kunniaksi.

Huomiseksi olen varannut ohjelmaan hyvää ruokaa, kajarit kaverilta ja Ylen Areenan lähetyksen suorana Presidentin linnasta (onko tämä yhdys sana?). Aion lisäksi polttaa sinisen ja valkoisen kynttilän.

Mutta nyt. Nyt lähden pitämään seuraa naapurin Maisalle :)

Ha det!

Annamaija

EVO-matkustamista

Tänään (maanantaina 24.11.) evotin itse, luontoäiti evotti, AVINOR evotti, Kööpenhaminan lentokenttäpalvelu evotti, SAS evotti, Trondheimin kaupunkiliikenne evotti ja jopa Elisa evotti. Evo*-päivä (*et vaan osaa)

EDIT Torstaina 27.11.

No niin. Olen siis Suomessa yllätyslomalla. Loman piti olla yllätys lähinnä perheelle, mutta siitä tulikin enemmän yllätys itselleni....

Maanantaiaamuna tarkistelin pakkaamiani tavaroita: Lipputiedot on mukana, CHECK; tietokone ja puhelin, sekä laturit ja muut mukana, CHECK; tenttikierjat mukana, CHECk; Muista ottaa passi.

Tässä alkuperäinen matkasuunnitelma: Lento Trondheim-Tukholma -> Turistina Tukholmassa -päivä -> Viking Amorella Turkuun -> tiistaiaamuna Turussa ja noin 11:00 Hämeenlinnassa. Matkalle piti tulla hintaa edulliset 250 euroa.

Sunnuntaisen myrskyn takia katsoin vielä netistä että lentoni Arlandaan 12:15 lähtee normaalisti Trondheimista. Kyllä. Netti näytti, että lento lähtee normaalisti. Lähdin yhdeksältä bussilla kohti keskustaa ja lentokenttäbussia. Tässä vaiheessa Trondheimin kaupunkiliikenne evotti ekan kerran kun bussikuskia jännitti lumessa ajaminen senkin verran, että bussi oli 15 minuuttia myöhässä.

Lentokenttäbussi tuli ja vei minut kentälle. Matkalla kentälle huomasin, että Elisan liittymäni ei pysty rekisteröimään SIM-korttia, eli en pääsisi Norjan ulkopuolella yhteyteen kenekään kanssa (Norjan liittymä ei kuulu maan ulkopuolella). No ajattelin, että tämä ei olisi ongelma.

Kun pääsin check-in aulaan tajusin, että yksi CHECK jäi aamulla toteuttamatta...Passi. Saakeli se jäi kotiin. Noh, Olin kentällä kymmeneltä joten ajattelin, että voin kipaista kotiin hakemaan passin ja sittenkin ehdin vielä koneeseen...tiukalle menee mutta ehdin.

Menin hoitamaan automaatille Check-in:in ja sain kuulla automaatilta, että minun tulee ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Tutkin lentolippuani tarkemmin ja tajusin, että sen lisäksi, että olin jättänyt passin kotiin, olin katsonut myös lennon ajankohdan tunnilla pieleen..Se lähteekin 11:15. Paska. Nyt olin niin sanotusti pulassa. Sen jälkeen katsoin taulua ja totesin, että lento Arlandaan on "cancelled". Jaahas. Kiire loppui siihen paikkaan... Menin lipunvaihtojonoon ja sain noin 11.10 uudet liput iltapäivälle. Alunperin lentoni piti mennä suoraan Tukholmaan, mutta nyt sain lennon Oslon kautta Arlandaan. Uudella lennolla ehtisin juuri ja juuri laivaan. Se siitä turisteilusta Tukholmassa.

Menin kotiin, hain passin. Menin takaisin kentälle ja Check-in:in kautta portille. Juuri ennen koneeseen nousua sain Norjan numerooni vielä tekstiviestin. Luin sen ja kirosin luontoäidin alimpaan hel*****in. Lento Oslosta Arlandaan oli myös peruttu. Noin, lennon jälkeen olisin siis jumissa Oslossa ilman tietoa, että miten päästä Tukholmaan saati sitten Suomeen. Osloon saavuttuani jouduin metsästämään laukkuani kun Avinorin laukkupojat oli laittanut laukun ulkomaanterminaalin laukkuhihnalle...johon minulla ei tietysti maan sisäisellä lentäneenä ollut mitään asiaa. W**tu. Katselin lasin läpi kun laukkuni oli lentokentän laukkukarusellissä ja pyöri siellä vinhasti ympäri. Ystävällinen nainen päästi minut takahuoneen kautta hakemaan laukkua.

Sitten lähtöaulan G-alueelle selvittämään kohtaloani. Jono SAS:n Tukholmaselvitykseen oli pitkä. Ja yllätys yllätys. Laukkuepisodin vuoksi olin jonon viimeisenä... Kävin vähän tiedustelemassa Finnairin hintaa suoralle Helsingin lennolle, sillä tässä vaiheessa en luonnollisesti enää halunnut Tukholmaan..Viking kun ei odottelisi ja itseäni ei kiinnostanut pätkääkään jäädä Osloon yöksi ja mennä sitten Tukholmaan ja siitä jotenkin Suomeen. Finnairin hinta oli opiskelijaystävällinen 4000 NORJAN KRUUNUA, eli noin 500 euroa. Tässä vaiheessa mietin jo kävelemistä varteenotettavana vaihtoehtona..

Jonottaessani SAS:n tiskille soitin jo kotiväelle, kun rupesi ottamaan päähän..Että se siitä yllätyksestäkin. Noh, pääsin noin tunnin jonotuksen jälkeen selvitystiskille ja kysyin saako lippua vaihdettua lisämaksulla Helsinkiin. Nainen sanoi: "Siinä tapauksessa sinun täytyy mennä tuonne lipputiskille" ja osoitti oikealle puolelleen. Jaha, no kiitoksia. Menin hakemaan numerolapun lipputiskille ja meinasin kuolla nauruun. Taulussa oli menossa suunnilleen numero 4400 ja omassa lapussani oli numero 4523. Jaha, no ei kai tässä muu auta kuin istua odottamaan. Nojasin rennosti roskikseen ja rupesin irkkaamaan :D

Numerot meni oikeastaan aika nopeasti loppujen lopuksi, sillä ilmeisesti joitakin ihmisiä oli alkanut nyppiä se jonottaminen. Istuin lippujonossa hieman vajaan tunnin. Sitten menin kysymään lipunvaihtomahdollisuutta. Nainen sanoi, että lipunvaihto ei ole mahdollinen, mutta hän voi myydä mulle uuden lipun. No ei kai siinä sitten mitään. Suora lento Helsinkiin oli täynnä, mutta Kööpenhaminan kautta löytyi tilaa, hintaan 2300 NOK (noin 250 euroa). Että näin. Se siitä edullisesta matkustamisesta.

Noh, ostin lipun ja lähdin vartoamaan konetta. Uskomatonta kyllä, tämä kone nousi lähes ajallaan. Köpiksessä taas Blue1 ja Tanskan lentokenttäfirma (FINAVIAA vastaava) suoritti. Portilla oli 6 lentoemoa 10 minuttia sen jälkeen kun boardingin piti alkaa. Mutta yksikään ei ollut tulossa lennolle. Sen enempää ei näkynyt kentän työntekijääkään tarkistamaan matkaajien lippuja tai konettakaan. Nice. Lopulta, kun lennon piti lähteä 23:00 (alunperin tosin 22:40), ilmestyi 22:35 lentoemot ja kenttähenkilökunta ja aloittivat koneen pikatarkistuksen ja siivouksen. Kone lähti 22:55. Nice. Ja koska Elisa ei toiminut, en voinut ilmoittaa viivastymisestä hakijalleni..

Lento Suomeen sujui mukavasti ja laskukin oli oikein leppoisa, vaikka HKI-Vantaalla satoikin lunta. Ja sitten olikin luvassa seuraava floppi. En tiiä oliko se tällä kertaa Finavia vai joku muu, mutta meidän tuloportilla oli toinen kone, jonka poistumista odotimme noin 15 minuuttia. Nice. Lopulta noin 1:50 pääsimme koneesta ulos ja tavaroita noukkimaan. Tästä tarinasta puuttuu enää, että laukku olisi jossain Mexicossa, mutta uskomatonta kyllä, se saapui kuin saapuikin hihnalle. Melko pitkän odottelun päätteeksi, mutta kuitenkin.

Isoveljeni Tommi oli vastassa kentällä (niin tämänhän piti siis olla yllätys) ja lähdimme kohti Hämeenlinnaa. Perillä olimme noin 3:00 yöllä... Eli pääsin perille, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus.

Ja sain mä yllätettyäkin jonkun. Laitoin toiselle isoveljelle, Janille, yöllä viestin, että tarviin yhden prujun kotoa Tommin luo. Hän oli miettinyt melko kauan, että miksi se täytyy raahata Tommin luo :) JESH!

Elisan ongelmakin selvisi tiistaina kun kävin liikkeessä pyörähtämässä: Ne oli sulkeneet sen. Nice.

Mutta täällä olen nyt ja toivon, että kotimatka sujuu hieman paremmin :D

Heippa!

Annamaija

Lofootit

Heissan!! Hieman tässä ehti aikaa vierähtää...Kiirettä pitää koulun kanssa kun pitäisi viimeistellä projektitöitä ja tentteihin olisi pitänyt jo alkaa lukemaan....Tyypillistä. Viikko sitten olin Lofooteilla Danin ja Carinan kanssa. Upea matka...Aivan mahtava.

Matkaan me lähdettiin keksiviikkoyönä ja suunnattiin junalla kulku kohti pohjoista. Jostain syystä jouduttiin hyppäämään junasta yhdellä asemalla pois ja matkaamaan bussilla reilu 10 minuttia seuraavalle asemalle. Kotimatkalla selvisi syykin. Radan varrella oli ollut maanvyörymä (äiti, eläs panikoi :) ) ja sinne ei ollut luonnollisesti junalla asiaa. Eipä vaan Suomessa tällaista koskaan tapahdu...tietääkseni. Ja jos tapahtuisi niin se olisi luonnollisesti VR:n ja liikenneministerin vika (suomalaiset tuntien) :P

Torstaina oltiin Bodøssä perillä noin yhdeksän aikaan. Junamatka siis tosiaan kestää 10 tuntia. Torstai käytettiin kaupunkiin tutustumiseen. Olin aika hämmästynyt kaupungin koosta. Oletin sen olevan vähän pienempi (lue: ehkä 15 000 asukasta), mutta siellähän asuu 47 000 asukasta. Melkoista. Kävelimme kaupungin keskustassa ja sitten lähdimme tutustumaan Ilmailumuseoon. Ehdottomasti hyvä valinta. Ilmailumuseossa oli kaksi näyttelyä: sotilasosasto ja siviili-ilmailuosasto. Lopuksi päästiin käymään "lennonjohtotornissa". Kai se joskus oli ollut lennonjohtotorni ja kyllä sieltä nytkin näki kun siviilikoneet ja sotilaskoneen nousi ja laski sulassa sovussa, samalta kentältä.

Moottori lentokonenäyttelyssä. Tarjolla olisi ollut kyllä paljon "Konetytöt kokeilee" -sarjaan soveltuvaa materiaalia.

Illan suussa lähdimme kohti Svolværiä, joka toimi meidän tukikohtana reissun ajan. Matka pika-aluksella kesti nelisen tuntia ja olimme perillä noin yhdeksän aikaan. Sitten lähdimme arpomaan mökkimme sijaintia. Tiesimme, että se on noin 5 kilometrin päässä Svolvaerista ja että se on noin 3 kilometrin päässä Kabelvågista, joka on Svolvaerin lähellä. Kysyimme, miten pääsemme Kabelvågiin ja niin matkamme ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt patikointi alkoi. Loppujen lopuksi käpöstelimme mökille melkein 10 kilometriä ja 2 tuntia (ihan hyvää vauhtia siis) ja olimme perillä yhdentoista jälkeen yöllä. Voinen kertoa kaikkien puolesta, että uni tuli melko nopeasti sen jälkeen kun olimme saaneet pastaa napaan.

Mökki oli aivan ihana. Sellainen Rorbu-mökki, joka on "old style" -mökki norjassa. Yksi huone, jossa oli keittonurkka ja sängyt. Aamulla huomasimme, että aamupalapöydästä oli aika mukavat maisemat. Sitten lähdimme hakemaan vuokra-autoa Svolvaerista. Nappasimme auton ja kahvit ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä seikkailua, joka sisälsi mm. viikinkimuseon.

Matkalla kohti viikinkimuseota, joka on jærven toisella puolella pienen kukkulan päällä.
Museo on perustettu aidon viikinkiasumuksen raunioille sen jälkeen kun maanviljelijä 1990 -luvun lopulla löysi pellostaan viikinkiaikaisia esineitä.

Reissun päällä näki aivan uskomattomia maisemia. Siis aivan uskomattomia. Laitoin nyt tähän pari kuvaa ja lisään kunhan ehdin.



















Minä olin meidän kuski koki matkan ajan, koska olin ainoa yli 25 -vuotias. Alle 25:set olisi joutunut maksamaan 200 NOK lisää/ päivä/pää. Aina kun oli joku upea maisema takapenkiltä ja sivusta kuului " pitäisiköhän tässä pysähtyä?". Loppumatkasta pysähdyin aina kun luulin kuulleeni sanan STOP :D

Kaverini tiivisti hyvin maisemat yhteen lauseeseen " It's ridiculous how the landscape is here..." Niinpä. Naurettavan upea.

Välikevennyksenä kuva Viikinkimuseosta, jossa esiteltiin kaikkea viikinkiaikaista. Pöydällä oleva ruoka ei sentään ole viikinkiaikaista, mutta kuvan kalat mm ovat 10 vuotta lojuneet samalla pöydällä. Pöytään tuli lommo, kun opas kalautti siihen kalalla... :)
Korissa on kuivattuja omenoista ja porkkanoita, jotka on lojuneet korissa nyt 12 vuotta.
Tarkoituksena oli demonstroida kuinka hyvin asiat säilyy kun ne kuivaa.

Illan suussa ajoimme Henningsværiin, koska täti Svolværin turisti-infossa oli sitä mieltä, ettei me voida olla käymättä siellä. Ja voisin sanoa, että kannatti käydä. Henningsvaer on saari, jonne menee aika kapea ja aika mutkikas tie. Sinne mennessä pääsee ylittämään myös kaksi yksikaistaista korkeaa siltaa. Maisemat on matkalla upeat ja itse kylä...Ihana, kaunis, suloinen ja haisi aika paljon turskalle. Aito kalastajakylä siis :) Kaikilla vähänkään korkeammilla paikoilla oli kalankuivatustelineet pystyssä ja koska nyt on kuivatuksen paras kausi, siellä oli myös kalaa kuivamassa.

Kapakala tulee kuivattaa marras-joulukuussa kun lämpötila on alle 4 astetta, mutta ei mene vielä pakkasen puolelle (älkää edes kysykö miksi tiedän tällaisen asian :D ). Näin kala ei mätäne, mutta ei myöskään jäädy. Tarkkaa hommaa. Silti ehkä hieman mietitytti, että mites sitten kaatosateella.

Henningsvaeriin me palattiin vielä seuraavanakin päivänä, koska halusimme nähdä paikallisen joulumarkkinat. Silloin sitten satoikin jo vettä ja menimme kuivattelemaan ja pitämään sadetta paikalliseen ravintolaan, jossa pääsin tutustumaan jälleen yhteen ruokaelämykseen, valaaseen. NAM :P Tällä kertaa tarjolla ei ollut pihviä vaan ohueksi leikattua ja aika raskaasti suolattua versiota, mutta kuulin, että se pihviversiokin on hyvää. Valasviipaleet syötiin "flatbrødin", punasipulin ja "rømmen" kera.





















































Junasta näkyi kotimatkalla lunta. Paljon lunta. Nyt meilläkin alkaa jo olla Trondheimissa lunta ja talvi puskea sisään ovista ja ikkunoista. IHANAA!! :)

Reissun jälkeen oli ehdottoman rentoutunut mieli ja oli mukava palata kotiin ja kouluhommien pariin. Tosin koulusta kiinnisaaminen oli hieman hankalaa niin täydellisen levon jälkeen, mutta kovasti tässä porskutetaan tenttejä kohti.


Tällä viikolla on viimeiset luennot ja ensi viikolla alkaa lukuloma. Ensimmäinen (niistä kahdesta) tentti on 5. joulukuuta ja seuraava on 20. joulukuuta. Eli ei paha nakki, mutta riittävän tiukka :)

Torstaina lähden Espen Lindin keikalle Hamariin. PARASTA!!

Nähdään ja kuullaan pian!

Ha det bra!
Annamaija

EDIT: Ei sitä lunta ollutkaan... Sitä satoi päivällä ja nyt sataa vettä. Tyypillistä.

Talvi tuli kaupunkiin

Heipä hei!

Viime viikolla näimme ensimmäiset lumet Trondheimin lähivuorien päällä ja tällä viikolla tuli talvi. Keskiviikkona oli ensimmäinen "kunnon" pakkaspäivä, mutta lunta ei saatu. Uskalsin ajaa kaverin autolla vielä keskiviikkona, vaikka siinä oli kesägummit alla. Kaikki tiet olivat siis sulia ja aivan kuivia silloin. Torstaiaamuna vastassa oli sama maisema. Ei lunta. Mutta ulkona oli tarpeen pipo, kaulaliina ja hanskat. Pakkasta taisi olla joitakin asteita. Perjantaiaamuna heräsin ja avaisin verhot ja ajattelin ensin, että onpas paljon kuuraa maassa ja pihassa olevan pöytäryhmän päällä. Sitten tajusin, että taivaasta tippui jotain kamaa. Vihdoin lunta! :)

Lumipeite ei ollut mitenkään majesteetillinen. Sitä satoi juuri sen verran kuin yleensä ensilunta sataa. Vähän. Tosin kuulin juttuja, että Suomessa tämäkin on ollut toisin ja lunta on tullut Trondheimikin edestä :D Pakkanen on käytännössä jatkunut koko viikon. Sen verran on aurinko lämmittänyt päivisin, että lumi suli vesikerrokseksi, joka sitten jäätyi. Eli nyt kaikkialla on niin liukasta, että ystäväni, joita ei mikään haittaa pyöräillessä, ovat jättäneet pyörät kotiin ja käyneet ostamassa bussikortit...Kyllähän mä tän tiesin :) Tästä syystä en alunperinkään ostanut pyörää, kun tiesin, että sille ei näissä mäissä ole käyttöä kuin 1/2 täällä olo ajasta, jos niinkään kauaa...Meinaan kyllä lunastaa kaverin pyörän sitten kun hän lähtee takaisin kotiin.

Sitä olenkin tällä viikolla harmitellut jo etukäteen...Lukukauden päättymistä. Kaikki suuntaavat kohti omia kotejaan ja ystäväpiirini supistuu hurjasti. Parhaat Trondheim-ystäväni lähtevät kotiin joulukuussa. Tammikuussa täytyy siis olla yltiösosiaalinen, kun tarvitsee löytää uusia kavereita...Ei näin vanha enää jaksa :) Hassua sinänsä, että Dani sanoi hakeutuneensa minun seuraan siksi, että näytin siltä, että kaikki tuntee mut :D KoRKin väelle tiedoksi: Dani tulee tammikuun lopussa Suomeen ja lupasin, että te näytätte hänelle ja kaverilleen suomalaista opiskelijaelämää :D

Toistaiseksi täällä on kuitenkin vielä pitkä aika jäljellä näiden ihanien ystävien kanssa ja ensi viikolla suuntaammekin junalla kohti Lofootteja. Siellä vietämme muutaman päivän patikoiden, museoihin tutustuen ja nauttien norjalaisesta kulttuurimaisemasta. En malta odottaa sitä reissua. Trondheimissakin on vielä niin paljon nähtävää. Joulun alla päätimme mennä Nidarosdomen Guttekor:n (Katedraalin poikakuoro) konserttiin.

Nyt alkaa viimeinen rutistus koulun eteen. Jäljellä on 3 viikkoa lukukautta ja sen jälkeen alkaa tenttikausi. Tenttikaudesta tulikin mieleeni paikallisten opiskelijoiden suurin ongelma. Tätä siis oikein mainostettiin Studenttingetin äänestysmainoksessa: "Äänestä ja vaikuta tähänkin asiaan!" Ongelma on: Tänä syksynä tentit aiotaan pitää yliopiston auditorioissa. Vaihtareiden mielipide on asiaan ollut lähes poikkeuksetta: "Niin? Mitä sitten?" Asiaa selviteltyämme saimme selville, että aiemmin tentit on pidetty kaupungilta vuokratussa liikuntahallissa/-salissa. Jälleen herää kysymys: " Eikö teillä todella ole rahalle parempaa käyttöä?" Samoin tenttijärjestelijät valittelevat, että on vaikea löytää tilaa kaikille tenttijöille. Aha, ja silti yliopiston omat auditoriot seisoo tyhjänä juuri silloin kun niille ehkä olisi eniten käyttöä... Ei sillä, viimeisen viikon aikana olen törmännyt niin moneen yliopiston rahankäyttöä koskevaan älyttömyyteen, että ei voi kuin ihmetellä.

Täällä on kaikki kuitenkin aivan mahtavasti! Kaikkia ihania ihmisiä on kova ikävä, mutta pian olen taas Suomessa käymässä :) Sitä ennen täytyy kuitenkin nauttia vielä elämästä täällä.

Ha det bra!

Annamaija I - the Queen of Munkholmen ;)

P.S. Tänään oli taas ruisleipäyrityksen vuoro. Näytti hyvältä. Tosin kuvamateriaali jäi uupumaan tällä kertaa. Maistan aamulla leipää ja kerron kommentteihin tuomion.

Mieli lepäsi näissä maisemissa

Tällä kertaa saatte ihailla kuvia. Sunnuntainen veneretki oli ehkä yksi elämäni mahtavimmista päivistä. Mieli lepäsi, rauhoittui ja lopuksi virkistyi.

Kokoonnuimme klo 11 venesatamaan. Kulkupelinä meillä oli Marintekiltä lainattu vene Havfruen IV.

Konetyttöä kiinnostaa aina, mitä on kannen alla.

Kaupunki jää taakse ja pääsemme pian ihailemaan Trondheimvuonon lempeyttä. Päivä on täydellinen. Ei tuulta, ei pilviä. Vain aurinko ja sininen taivas.

Majakka vartioi joen suuta. Tästä eteenpäin edessä on vain vuono. Taustalla oikealla näkyy Munkholmen, jonne palasimme myöhemmin iltapäivällä.

Vuonossa tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Välillä oli uskomattoman hiljaista ja seuraavaksi havahtui jonkun kalanmaanittelukuiskutukseen.

Tämä pylväs edusti meille vaaraa. Tämän vasemmalle puolelle ei ollut asiaa matalikon vuoksi. Linnuille tämä pylväs näytti kuitenkin olevan mieluisa lepopaikka.

Ahdon antimet olivat merkilliset. Elämäni ensimmäistä kertaa näin aidon, elävän meritähden. Päästimme hänet jatkamaan matkaansa vedessä.

Ystäväni Carina nautti hieman koleasta päivästä veneen keulassa.

Kokeilimme millaisia kuvia saa veneen keulasta. Kuvassa näyttää siltä, kuin pimeä iskisi hetkenä minä hyvänsä. Valoisaa riitti kuitenkin vielä pari tuntia.

Rantauduimme Munkholmenin saarelle. Munkholmen on toiminut mm. luostarina ja vankilana. Nykyään se on turisteille avoin kohde toukokuusta syyskuulle. Kuvassa Dani (vas), Annamaija ja Carina.

Saarella kuvasimme uudestaan auringonlaskua. Jälleen, pimeä iski oikeasti vasta hieman myöhemmin.

Valloitimme Munkholmenin saaren (huomatkaa kovasti Suomen vaakunaa muistuttava vaakuna) aseinamme onkivavat ja kamerat. Minut kruunattiin Munkholmenin kuningattareksi ja perustimme Munkholmenin kuningaskunnan. Etsimme jäseniä kuningaskuntaamme.

Munkholmenista on upeat näkymät joka suuntaan vuonossa.

Koko valloittajajoukon yhteiskuva. Vasemmalta: Lenchus, Lee, Dani, Henrik, Carina, Annamaija (vaikka ei siitä taida niin paljoa selvää saada).

Matkamme kapteeni Henrik sai pienen punaisen kalan. Päästimme tämänkin saaliin takaisin vuonoon.

Ilta alkoi viimein laskeutua vuonoon ja päätimme lähteä kotiin ennen viimeisten auringonsäteiden katoamista.

Matkamme viimeinen etappi lähestyy ja kello on 17:00. Pimeä tuli lopulta nopeasti, niin kuin aina. Kun pääsimme veneestä pois oli jo aivan pimeää ja sadepisaroita alkoi pudota nenillemme. Lähdimme kotiin levänneinä, mutta ulkoilman väsyttäminä. Seuraavana päivänä aloimme suunnitella Munkholmenin kuningaskunnan rakennetta ja tavoitteita. Nyt meillä on jotain yhteistä ja hauskaa, johon voimme ehkä palata 10 vuoden päästä uudestaan.

Suomi-bileiden jälkimainingit

Heissan taasen!

Suomi -bileet on nyt onnellisesti ohi ja voi pojat kylläpä meillä oli hauskaa :D Tupa oli täynnä (vieraita oli noin 20), ruoka näytti maistuvan ja tietovisa sai suuret suosionosoitukset.

Ruokalistalla oli aiemmin tekemiäni karjalanpiirakoita ja munavoita, karjalanpaistia,lihapullia ja perunoita, sekä tiestysti pannukakkua. Pannukakun kanssa ostin kaupasta mansikka-raparperihilloa. NAM! Ai niin, ja tietysti oli puolukkahilloa tarjolla myös. Valitettavasti omaan kameraan ei jäänyt kuvia ruuista, mutta jahka kaveri laittaa kuvansa näkyviin, niin saanen niitä hieman lainata.

Tietovisassa kysyin visaisia kysymyksiä vierailta. Kysymysten tekeminen oli myös melko visaista, sillä suunnilleen samasta aiheesta piti keksiä kysymys kansainvälisille joukkueille ja suomalaiselle joukkueelle. Mutta luulen, että onnistuin aika hyvin, sillä joukkueet olivat melko tasaiset lopullisissa pisteissä. Kysymysten aiheina oli mm: suomen rajat, presidentti, matti nykänen, lordi, kaupunkeja, järvien lukumäärä, jne. Bonuskysymyksenä oli: "Kuinka suuri osa Suomen viennistä suuntautuu ulkomaille?" Sain aika vaihtelevia vastauksia :) Tietovisan palkintona oli tietenkin turkinpippureita ja ruisleipää.

Ilta oli kaikin puolin ihana :) Ihania vieraita ja hauska puheensorina ympärillä jatkuvasti. Kahdelta yöllä (eli siis yhdeltä kun sain kääntää kelloa taaksepäin) sain keittiön kohtalaiseen kuntoon ja lähdin unten maille. Jotenkin olo oli levännyt, vaikka puuhasin koko päivän juhlien merkeissä. Se on se rentouttava juhliminen :)

Tänään mennään veneilemään vuonoon. Eräs vieraista kertoi olevansa menossa ja me ikään kuin kutsuimme itsemme mukaan :D Eli nyt pakkaamaan eväitä ja etsimään lämpimiä vaatteita reissua varten.

Ha det bra!

Annamaija

Suomalaista ruokaa osa 4: karjalanpiirakka

Heissan!

Tästä viikonlopusta tulee sitten Suomi-ruoka -pitoinen, koska järjestän Suomi-bileet, jossa luonnollisesti tarjotaan Suomi-ruokaa. Ruokalistan alkupäässä on karjalanpiirakat ja munavoi. Olen melko hyvä karjalanpiirakoiden teossa, joten kuvittelin, että tämä on ihan rutiinikeikka...Vaan jälleen kerran uudet olosuhteet pistivät minut ruotuun ja palauttivat maanpinnalle.

Karjalanpiirakoiden (ja nyt siis puhun riisipiirakoista) teossa on kaksi vaihetta. Riisipuuron keittäminen sekä kuoritaikinan teko, "pulikoiminen" ja täyttö.

Aloitetaan riisipuurosta. Riisipuuroa voi keittää aika lailla vapaan määrän. 25 piirakkaan tarvitsee 1:een maitolitraan keitetyn puuron. Tämä on tärkeää! Käytä puurossa vähintään kevytmaitoa, mutta mielellään täysmaitoa. Rasvaton (ja jopa kevytmaitokin) kiehuu ja "palaa" uunissa.

Varmuuden vuoksi nyt vielä puuron ohje.

2 dl riisiä
4 dl vettä
suolaa
1 litra maitoa

Kiehauta vesi ja lisää riisit. Keitä kunnes vesi on haihtunut ja lisää sitten maito. Keitä hiljaksiin, koko ajan hämmentäen. Puuro tulee jättää hieman löysemmäksi kuin mitä se olisi jos se syötäisiin välittömästi. (Taas näitä eksakteja määreitä; vapaa määrä, hieman jne) Lisää puuroon suola. Keittämisen jälkeen puuron tulee antaa jäähtyä ennen piirakoiden tekoa. Kädenlämmin tai hieman kylmempi on aika hyvä.

Sitten kuoritaikina. 25 piirakkaan tarvitset seuraavan ohjeen mukaisen kuoritaikinan:

2 dl kylmää vettä
2 tl suolaa
5 1/5 dl ruissihtijauhoja.

Sekoita suola veteen ja sekoita sen jälkeen jauhot vähitellen. Aika aikaisessa vaiheessa kannattaa ottaa käsi käyttöön tai sitten ehkä jokin tasainen puulasta. Taikinasta tulee todella jämäkkää. Sitä kannattaa vaivata jonkin verran, jotta leipominen on helpompaa. Taikinan tulee olla napakkaa, mutta ei kovaa. Eli kun pystyt puristamaan sitä niin, että siihen selvästi jää sormesi jälki, silloin taikina on hyvää.

Sitten alkaa itse piirakan teko.
Pyöritä taikinasta pötkö ja jaa se veitsellä 25 osaan. Pyörittele osista palloja. Säilytä pallot esim lautasella kelmun alla, jotta ne eivät kuivu.

Pallot ja pulikka. Pulikka on siis tuo pitkulainen juttu tuossa lautasen vieressä.

Seuraavaksi alkaa pulikointi. Ei vedessä pulikointi. Tehtävään käytettävää kapistusta kutsutaan pulikaksi ja siksi toimintoa kutsutaan pulikoinniksi. En ole kokeillut koskaan kaulimella, saattaisi onnistua silläkin. Ota yksi taikinapallo ja paina se lättänäksi. Laita pöydälle reilu kasa sihtiruisjauhoja (tai riisijauhoja) ja pulikoi taikinalätystä muodoltaan pyörä, soikea, neliö tai jotain edellisistä muistuttava ohut lätty. Suositeltavin muoto on pyöreä. Vältä reikien syntymistä. JOS (ja kun) reikiä syntyy, voit taittaa taikinaa reiän kohdalta kaksinkerroin ja sinulla on taas ehjä lätty. Jos lättyyn tulee iso reikä, voit heittää sen pois.

Lättyjä lautasella. Vähän vaikea hahmottaa, tiedän.

Kasaa lätyt lautaselle ja huolehdi, että niiden välissä on jauhoja (tämä on kaulimisen jäljiltä yleensä sisäänrakennettu ominaisuus lätyssä). Kun olet kaulinut kaikki pallot lätyiksi, voit aloittaa täyttämisen. Tässä vaiheessa uuni on hyvä laittaa lämpiämään 300 asteeseen. Jos uunin asteikko ei yllä näin korkeisiin lämpötiloihin, suosittelen kysymään naapurin uunin asteikon kattavuutta. Mutta jos kenelläkään ei kilometrin säteellä ole 300 asteen uunia, voit myös paistaa 275 asteessa.

Varaa viereesi pelti, jolla on leivinpaperi. Ota esille pullasuti ja ota yksi lätty pöydälle. Pyyhi varovasti (sitä saa käyttää paikoin aika voimallisestikin) pullasudilla ylimääräiset jauhot pois lätystä. Vältä kuitenkin jälleen reikien tekemistä. Laita vähäjauhoisempi puoli pöytää vasten ja laita lätyn päälle keko riisipuuroa (kukkurallinen ruokalusikka on aika hyvä keon määre). Levitä riisipuuro lätylle, käännä reunat puuron päälle ja rypytä. Älä tee jyrkkiä ryppyjä, sillä ne palaa... Laita piirakka pellille ja toista sama 25 kertaa. (Olettaen, että et saanut pulikoinnissa ja sutimisessa aikaiseksi hirveän montaa isoa reikää.) Piirakat voi laittaa pellille aika lailla rinnatusten, sillä ne eivät kohoa.

Lätty, jonka päällä on riisipuuroa.


Piirakoita pellillä. Pahoittelen kuvan suuntausta.

Kun pelti on täynnä, sen voi laittaa uuniin, jossa piirakoita on hyvä pitää noin 15-20 minuuttia. Kun piirakat ovat kauniin kullanruskeita, ne voi ottaa pois uunista ja laittaa ritilälle jäähtymään.

Valmiita piirakoita.

Piirakat voi myös kastaa maito-voi -seoksessa ennen tarjolle laittamista. Parhaimmillaan piirakka on munavoin kanssa, mutta myös juusto ja muut leivänpäälliset ovat hyviä. Paitsi ruskeajuusto. Löysin vihdoin ruoan, jonka kanssa sitä ei voi syödä. Ja minä olen sentään syönyt sitä kaurapuurossakin.

Eikä sitten muuta kuin leipomaan! Suosittelen aloittamaan kärsivällisyyden kanssa, sillä a) pulikointi ei ole se helpoin juttu, sillä taikina on hieman hankalaa käsitellä ja b) rypyt ei aina oo niin nättejä. Mutta pääasia on, että se maistuu hyvälle. Ulkonäkö on pelkästään plussaa :)

En sitten tiedä mikä näissä omissa piirakoissa meni pieleen. Olisiko ne saaneet paistua minuutin pidempään vai onko vika jauhoissa (eli ovat hieman erilaisia kuin suomalaiset), mutta näistä tulee lähinnä mieleen kumipallo. Osa satsista oli kyllä uunissa pidempään kuin toiset, joten syy ei voi olla siinäkään. Aion joka tapauksessa syöttää niitä vieraille. Ja yritän sitten taas uudestaan...

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna on Euro Dinner, jossa otan ruokasarjaan osaa joukkueessa nimeltä "Horst". Eli menen sinne saksalaisten kanssa :) Tai ehkä otan munavoin ja piirakoita mukaan ja katson millaisen tuomion saan..

Ha det bra!

Annamaija

Elämää Trondheimissa

Heissan!

Elämä on alkanut asettua uomiinsa, eikä oikein mitään erityistä ole tässä tapahtunut hetkeen. Paitsi, että Maralle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, ja tämän seurauksena joudun huomenna heräämään aikaisin ostamaan lippuja Nobel peace prize -konserttiin :D Konsertissa esiintyy mm Diana Ross ja sen juontaa Scarlett Johansson. Miesjuontajaa ei ole vielä päätetty, mutta uskoisin, että se on joku hyvä :)

Kielipääni alkaa olla aivan puhki ja sekaisin. Puhuisin Norjaa kovin mielelläni, mutta olen taantunut. En yhtäkkiä osaa mielestäni (enkä varmaan osakaan) yhtään mitään. Tänään kaverini kysyivät, että koska alan puhua heidän kanssaan norjaa. Vastasin, että ensi viikolla. Mutta voisin ehkä aloittaa jo torstaina. Lisäksi sekoitan kieliä aika antaumuksella. Yhtenä päivänä puhuin samassa lauseessa englantia, suomea ja norjaa (kai kielet kirjoitetaan pienellä?). Kuulijat katsoivat ihmeissään. Aivan kuten eilenkin; Indonesialainen kaverini katsoi silmät pyöreinä, kun rupesin kääntämään hänelle norjankielistä tekstiä suomeksi. " Ai niin, et sä ymmärrä suomeakaan. " :D Nyt ymmärrän miksi esim pakolaiset opettelevat melko pian kohdemaan kieltä edes auttavasti ja käyttävät sitä. Eihän tällaista kielten sekamelskaa kestä erkkikään (erkki kirjoitetaan isolla E -kirjaimella).

Aloitin kyllä bokmålin kieliopinnot viime viikolla. Opiskelen nyt ensimmäisen tason asioita. Eli miten vaihdetaan rahaa, käydään kaupassa, tervehditään (niin oli puhe siitä taantumisesta... ). Lausuminen on ongelma, mutta onneksi on "en nordmann" kämppiksenä, niin voin aina kysyä ohjeita.

Tänään oli aivan ihana päivä. Aamulla sai nukkua myöhään ja herättyäni pistin äkkiä vaatteet päälle ja kipaisin yläkertaan aamupalalle. Kaveri muutti tuolta toisesta opiskelijakylästä tähän samaan rappuun ja päätettiin tänään, että tiistaisin on kollektiiviaamupala jomman kumman juona. Seuraavaksi ohjelmassa oli harkkatyöntekoa, joka meni suunnilleen niin, että yksi teki muokkauksia ja loput jutteli niitä näitä. Sitten mentiikin porukalla lounaalle. Alkuun näytti siltä, ettei nämä harrasta täällä kollektiivilounaita. Mutta väärässä olin. Isolla porukalla keräännytään yhteen koulun kahviloista, jokainen kaivaa oman matpakkensa ja kuumajuomamukin esiin. Sitten käydään täyttämässä kuumajuomamuki ja otetaan matpakkesta omat teet tai pikakahvit esille. Sitten lounastetaan. Leipää, jogurttia, ruskeaa juustoa, karbonareja (jauhelihapihvejä. Syövät niitä leivän päällä) ja omenoita. Tänään oli aivan uskomaton näky, kun yhdellä tytöllä oli salaattia eväänä.

Iltapäivällä menin sitten salille. Ja sielläkin oli jotenkin mukavaa. Tein sisäsoudussa oman enkan 3000 matkalla. JEE! Ja sitten lopuksi tietysti saunaan. Sain istua pitkään siellä itsekseni, mutta sitten sinne tuli nainen joka ei tuntunut pitävän siitä, että vedenheittotahtini oli kauha sankoon, vesi kiukaalle, kauha sankoon, vesi kiukaalle...

Nyt täytyy palata takaisin koulutöiden pariin. Siis kyllä täällä muutakin puuhataan kuin lööbaillaan :)

Ai niin ja kahden viikon päästä lähdetään lomalle Lofooteille. Luvassa on siis hauska 3 tytön retki pohjoiseen.

Ha det!

Annamaija

Ruisleipä 3. yritys

Tässä on kuva-aineistoa tämän päivän yrityksestä. Tällä kertaa juuri kupli (yllä) ja valitettavasti (ja ehkä teidän onneksi) en pysty hajua teille tässä esittämään :P Mutta ilmeisesti tuoksui juuri sille kuin piti.


Yllä on taikina jauhojen lisäämisen jälkeen. Ei se tuosta ihan kauheasti kohonnut. Ei siis ainakaan niin paljoa kuin viimeksi. Ehkä desi vähemmän jauhoja voisi auttaa. Mutta jotta saavuttaa alla olevan tuloksen, ei jauhoja voi vähentää yhtään. Koska nyt leipä on juuri hyvää. Tässäpä pulma :D


Tässä näkyy vähän leikkauspintaa. Annan leivän nyt vielä odotella aamuun ja uskon, että silloin se on ensiluokkaista. Vaan hyvälle se nyt jo maistui :)

Ha det!

Annamaija

Suomalaista ruokaa. Ruisleipä: yritys no. 2.

Päätin eilen kokeilla uudestaan ruisleivän tekemistä. Syitä oli kaksi.

1) Halusin kokeilla miten se parempi resepti toimii.
2) Minulla on siis kaverin kanssa pystyssä kisa: Kumman ruisleipä on parempaa jouluna.

Aloitin taas nollasta, sillä viimeksi se juuren talteenotto unohtui...

Uusi resepti on hieman vapaampi ja tässä on nyt suunnilleen sellainen resepti, mitä käytin.

JUURI:

1 litra vettä
1 rkl suolaa
noin puoli litraa tai vähän enemmän jauhoja

Juuresta tulee tehdä velli. Tämä oli ohjeessa tärkeää. Jos ei velliä osaa tehdä, pitää kuulemma pyytää joku 2-vuotias avuksi. SARA!!!!! Jos ostan liput, niin et viittis tulla kylään parin viikon päästä? Pliis?! No, jonkunlaisen vellin sain aikaiseksi. Jätin sen muhimaan yön yli ja aamulla menin innosta soikeana odottelemaan kuplivaa taikinaa. Jollainen sen siis kuuluisi olla. Tältä se näytti.

Ei kuplia. No enhän mä nyt näin pienestä tietenkään lannistu vaan sekoittelin taikinaan sopivan määrän jauhoja. Ohjeen mukaan sopiva määrä jauhoja tarkoittaa sitä, että puinen lasta lähes katkeaa, mutta ei kuitenkaan. Itsellänihän oli käyttössä vain muovisia, mutta pyrin välttämään niidenkin katkaisemista kun IKEAan on niin pitkä matka. Sain mielestäni taikinasta aika hyvän ja jätin sen lojumaan pöydälle koulupäivän ajaksi.

HUOM! (Aino, tää on sitten "yrityssalaisuus" niin et saa käyttää samaa kikkaa :P) Käytin taikinassa karkeita ruisjauhoja, mutta pistin myös noin 2 dl sihtiruisjauhoja, kun ne tekee taikinasta vähän helpommin käsiteltävää ja tuo sitkoa. Tai näin mä ainakin kuvittelen tällä hetkellä :D

Tältä se näytti kun lähdin:


Ja tältä se näytti kun tulin takaisin noin 10 tuntia myöhemmin:


Huomatkaa mikä huikaiseva ero!

Mutta taikina siis oikeasti kohosi päivän aikana. Tuntui kuin olisin vihdoinkin saavuttanut jotain.........

Joo, ohjeen mukaan taikinaan ei kannata sotkea yhtään enempää käsiä kuin on pakko. Ja taikinaa saa "lapioida" pöydäLLE. Viimeksihän lapioin sitä pöydäLTÄ. Ero oli tällä kertaa tässäkin kohti huikaiseva edelliseen yritykseen. Harmi kun ei ole kuvamateriaalia siitä ekasta kerrasta. Siitä saisi nimittäin kyllä hyvät naurut.

Kaadoin pöydälle jauhoja sellaisen keon ja siihen lappasin astiasta puolet taikinasta. Ilokseni huomasin, että taikina tuoksui siltä kun sen kuului ja sen koostumus oli sellainen "sienimäinen", eli prosessi oli toiminut.

Laitoin taikinakeon päälle vielä vähän jauhoja ja pyörittelin kasasta lieriön, jonka päällä on kartio. Ei tosin mikään kovin kummoinen kartio, mutta tällä kertaa mun leivissä oli SUIPOT :D Sitten laitoin leivän nousemaan liinan alle ja pistin uunin 275 asteeseen lämpiämään. Leipä sai liinan alla oleskella ja valmistautua uuniretkeen noin 40 minuutia. Sitten en enää malttanut odottaa :D Paistoin leipää ensin 15 minuttia 275 asteessa, sitten 15 minuuttia 250 asteessa ja sitten 20 minsaa 225 asteessa.

Leipä ennen paistoa:


Ja paiston jälkeen:



Sitten toinen leipä uuniin ja sama paistelu.

Leivät tulee kääriä liinan sisään, ettei pinnasta tule liian rapsakka.

Ohjeessa sanottiin, että pitäisi jaksaa odottaa aamuun asti, ennen kuin leipää menee leikkelemään ja maistelemaan. No jaksoinko odottaa? En.

Tällä kertaa sinisestä kuutiosta ostettu leipäveitsi toimi hyvin ja sain leivästä kivan palan itselleni. Pettymys oli karvas, kun selvisi, että leipä on aika pehmeää sisältä. Melkein kuin raakaa. Ehkä se tarvii vaan sitä asettumisaikaa....Tai lisää jauhoja taikinaan. Mutta se maistui paljon enemmän ruisleivältä tällä kertaa ja se pysyi jopa vähän kasassa. Ne edellisethän ei siis pysynyt kasassa ollenkaan. Leikkaaminen oli aivan mahdotonta kun ne oli niin murentuvia.

Ja mikä parasta! Muistin ottaa juuren talteen! Nyt pääsen siis tekemään leipää pian uudestaan. Ehkä seuraava kerta on jo huippu :)

Ha det!

Ruisleipäterveisin
Annamaija

Aistit herkkinä tänään

Kävelin tänään tuolla ulkona ja huomasin, että aistit on kuin onkin jotenkin herkemmässä nykyään. Tai sitten vain ehdin katsella enemmän ympärilleni kun koko ajan ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana.

Kävelin tuossa ulkona tänään ja yhtäkkiä tuli sellainen olo kuin olisin katsonut valokuvaa. Tiedättekö ne sellaiset valokuvat, joissa yksi väri on korostettu ja muuten on kaikki sävyt ovat harmaita tai valkoisia. Vähän sellaisia "likaisen" värisiä sävyjä. Kävelin pientä metsäpolkua ja jouduin vähän katsoman jakoihini ja siinä se oli. Täydellinen otos korostettuja värejä. Maa, lehdet, oksat, heinät..kaikki polulla oli harmaata. Paitsi ne muutamat kirkkaan keltaiset lehdet. Olisipa ollut kamera mukana....

Tänään oli kaupungissa Toilldag, joka vastaa Stokkan Hulluja päiviä (jopa nimeltäänkin), mutta koskettaa suurtaa osaa keskustan liikkeistä. Ulkkarit kutsuivat tätä päivää ”Kerrankin Norjassa on saman hintaista kuin lopussa maailmassa” -päiväksi. Lähdin siis tutkimaan kaupungin keskustaa. Jossain vaiheessa huomasin, että kaupungissa on Pentikin liike ja päätin pistäytyä sielläkin. Astuin ovesta sisään ja OI, mikä tuoksu!! Tuttu, ihana, lämmin, herkullinen. Tuoksui kodille :) Ostin pussin Onnenpäiväteetä ja teepallon.

Nyt lähden maistamaan teetäni ja nauttimaan kauniista päivästä.

Ha det!
-Annamaija-

Valivalivalivali

Nyt on pakko avautua tännekin....

Alkaa nimittäin mennä hermo näihin vaihtareihin, jotka kitisee KAIKESTA mahdollisesta!

Milloin bussi on liian kallis (200 euroa lukukausi) tai niitä menee liian harvoin (väh 2 tunnissa). Tai sitten lentokentät on liian pieniä (siis anteeksi kuinka?!?!). Saksassa on ilmeisesti aivan kamalaa, jos lentokentät on niinkin pieniä kuin Værnesin kenttä. Joka on siis suurempi kuin Tampereen kenttä, mutta pienempi kuin Helsinki-Vantaa.

Tai sitten norjalaisten ruoat on omituisia, vaikkei niitä olekaan maistanut. Eikä koskaan aio maistaakaan. Tai sitten kaikki on naurettavan kallista. Tähän voi taas sanoa, että surpriis, surpriis! Tulit Norjaan, mitä odotit?! No okei, perunat on naurettavan kalliita.

Tai sitten täällä ei ole mitään nähtävää. Ai miten niin ei ole? Kokeilkaa tuota luontoa? Siellä on aika paljonkin nähtävää...

Tai paras tähän asti on kyllä ollut se, että itketään siitä, että täällä on niin pimeää. No saakeli. Jos asutaan näinkin lähellä (noin 400 kilsaa) Napapiiriä, niin mitä voi odottaa? Kookospalmuja? Ikuista auringonpaistetta, kesät TALVET! Ja jos ei valiteta siitä, että on pimeää, niin voi myös valittaa siitä, että kesällä oli niin valoisaa. No päätä jo!! Veikkaan, että joku valittaa jossain vaiheessa siitäkin, että on kylmää ja sataa lunta.

Ai niin ja yksi asia mihin kyllä syyllistyn itsekin on noista mäistä kitiseminen, mutta ne nyt vaan on niin raivostuttavia. Eikä mäissäkään mitään vikaa ole, mutta onhan nää norjalaiset mäet välillä vähän älyttömiä :D Tosin Trondheim on melko lättänä kaupunki. Noin pääosin.

Tiivistetysti: Tekisi mieli sanoa näille (yllättävän usein saksalaisille) vaihtareille: "Miksi hitossa sieltä kotoa piti tulla pois, jos siellä on kaikki niin saa**nan paljon paremmin?!" Eikö voisi edes kerran elämässään heittää kaikki odotukset metsään ja nauttia siitä mitä tulee vastaan. Kokeilla uusia asioita (esim niitä paikallisia ruokia) ja katsoa mihin kaikkeen pystyy sopeutumaan. Ehkä se pimeys ei olekaan ihan niin kamala asia.

Ja vaikka ei sitten sopeutuisikaan, niin voisiko edes pitää joskus ajatukset omana tietonaan. On ihan ok käydä sellaista sivistynyttä mielipiteenvaihtoa, mutta kun vastaus kysymykseen "Mitä sinä olet mieltä tästä?" on lähes poikkeuksetta "Parempi, että jätän sanomatta", niin siinä herää yksi kysymys. Kunnioittaako nämä ihmiset mitään muuta kuin sitä mihin ovat tottuneet? Ja sitä mikä on kivaa?

Voin sanoa ihan rehellisesti, että kesällä otti päähän ne päivät, kun vettä tuli kuin Esterin "sieltä", ja sitten sitä vettä tuli viikko putkeen. Mutta vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Laittaa päälle vaatteet, mennä sateeseen ja kastua. Tai laittaa päälle sadevaatteet, mennä sateeseen ja pysyä suunnilleen kuivana. On melko selvää, kumman valitsin. Ja alan tottua sateeseen. Itseasiassa vesisade on aika kiva juttu.

Huoh. Ja tässähän tätä valitan itsekin, mutta kun menee välillä herne nenään. Esim silloin kun (jälleen) saksalaiset tulee kysymään: "Onko Suomi EU-maa ja mikä valuutta teillä on käytössä?"...hmm.....

Mutta tällaista. Ehkä mä vielä jonain päivänä sanon näille suorat sanat :)

Ha det!

-Annamaija-

Suomalaista ruokaa osat 2 ja 3

Taas on kokeiltu suomalaisia perinneruokia Norjassa ja tuloksia tulee tässä.

Kaalilaatikko

Tämän on siis yksi lempiruoistani ja päädyin tekemään tätä herkkua aivan vahingossa. Kaapissani oli jauhelihaa ja siitä piti tehdä jotain. Kävelin kauppaan ajatuksenani ostaa tomaattimurskaa spagettikastiketta varten, koska se on melko halpaa. Kaupan seinässä näin mainoksen "Hodekål - 1 kr/kg".

Siis ANTEEKSI KUINKA?! 1KR/Kilo? Nopealla laskutoimituksella laskin, että se on 12,5 senttiä/kilo kotimaan valuutassa. Siis mitä? Miten tässä maassa MIKÄÄN voi olla noin halpaa?
No suunnitelmahan muuttui sitten sillä sekunnilla, koska kyllähän nyt noin halpaa kaalia pitää ostaa :D

Kaalilaatikon reseptiinhän (ainakin siihen minun reseptiin) kuuluu kaali, jauheliha, sipuli, puuroriisi, siirappi ja kananmuna. Napattuani kaalin kainaloon, lähdin etsimään puuroriisiä ja siirappia. Taas pääsin ihmettelemään norjalaisten omituisuuksia riisihyllyllä. Kyllä, puuroriisi oli helposti paikallistettavissa, mutta se paketin koko! Suomessa kun on tottunut siihen, että 1 kg puuroriisiä on se normisetti, niin täällä 750 grammaa oli jo "økonomipakke". Sama juttu leikkeleiden kanssa: 150 grammaa on familiepakke :D Saako siellä teillä päin niin pieniä pakkauksia?

Noh, siis löysin puuroriisin ja lähdin seuraavaksi etsimään sitä siirappia (ostin myös sitä tomaattimurskaa). Siirappi löytyi kotoisasti sokerien vierestä, mutta minkä järkytyksen koinkaan kun hyllyssä oli vain vaaleaa siirappia ja sekin sellaisessa hunajapurkissa. Ei siis sellaista kaatonokkaa/korkkia (jollainen toki löytyy maitopurkeista, koska maito täytyy saada säilyttää jääkaapissa kyljellään...mitä?!) Kun ei muuta siirappia ollut tarjolla, niin ostin vaaleaa siinä toivossa, että se toimii yhtä hyvin kuin tumma.

Kotona sitten aloitin kokkailun. Resepti meni suunnilleen näin:

1/2 kaali (riippuu tietty vähän kaalin koosta)
2dl puuroriisiä
vettä
350 gr jauhelihaa
kaksi isoa sibulia
2 kananmunaa
siirappia jonkun verran/maun mukaan/niin paljon kuin purkista tuli ennen kuin sen tulemisen ehti lopettaa :P
mausteita

Leikkasin kaalin paloiksi ja keitin sen ja riisit vedessä. Vettä oli tietysti liikaa ja jouduin taitelemaan ylimääräiset pois kattilasta yrittäen samalla pitää riisit kattilassa. Onkohan se näin vaikeaa ravintoloissa? Sitten itkin silmät päästäni leikatessani sibulia (ehkä yksikin olis riittäny, niin ei olis tarvinnu itkeä niin paljon) ja paistoin sen ja jauhelihan pannulla.

Lopuksi sitten sekoittelin kaikki keskenään, lisäsin siirapin ja kananmunat, ja kaadoin sotkun uunivuokaan. Taisin paistella herkkua noin 45 minuttia noin 175 asteessa.

No hyväähän siitä tuli, vaikka kyllä se parempaa olisi ollut tumman siirapin kanssa. Se vaalea kun ei oikein maistu millekkään. Melko turha tuote siis... Ja tietty puolukkahilloa olis pitäny olla, mutta en raaskinnu ostaa :D

No seuraavaksi piti sitten kokeilla bullan leipomista:

Pulla

Päätin, että Satun vierailun kunniaksi tehdään pullaa ja viedään sitten vähän lauantaina kyläreissulla sitä tuliasiksi. Mahtava suunnitelma, joka meinasi kaatua hiivahyllyllä. Hyllyssä oli kaksi erilaista hiivaa ja toisessa sanottiin, että "gjær - for søte deiger" ja toisessa sanottiin "gjær", ei lisämääreitä. Sitä "for søte deiger" -hiivaa kun ei hyllyssä ollut, niin jouduin tekemään rankan valinnan ja ottamaan sitä toista. Jota ei siis ilmeisesti ole tarkoitettu makeille. Tai siis näin voisi päätellä ihan vain siksi, että makeille on oma hiiva. Taas voisikin kysyä, että miksi niille on oma hiiva? Kardemummakin on täällä vähän siinä ja tässä, sillä se on ihan sellaista hienoksi jauhettua. Ei hyvä. Mutta kaardemummaa kuitenkin.

Noooh, ostin loputkin aineet ja lähdin kotiin odottamaan Satua, että saan leipomisseuraa. Sitten kun Satu saapui tajusin, että jauhot on vielä ostamatta ja lähdimme kauppaan hankkimaan niitä. Lähi-Bunnpris tarjosikin jo sitten näitä molempia hiivoja ja Satu totesi, että Ruotsissa oli ollut sama juttu. Siis minä näitä vaivaa? Eikö nyt yhdellä ja samalla hiivalla saa aikaan sekä leipää, että pullaa. Ostimme varmuuden maksimoimiseksi sitten sellaisen makeille taikinoille tarkoitetun hiivankin ja lähdimme leipomaan (no vasta seuraavana päivänä, mutta kuitenkin :) ).

Ennen leipomista pohdin, että riittääkö puolen litran taikina ja Satu vakuutti, että se riittää. Ja kyllä sitä sitten riittiikin...
Taikina tehtiin aikalailla sellaisella MUTU-menetelmällä ja se oli suunnilleen tällainen:

5 dl kevytmaitoa
1 pala (50g) hiivaa (sitä makeaa)
kardemummaa silleen sopivasti
yksi kananmuna
hieman suolaa
1,5 dl sokeria
150 g margariinia
jauhoja

Taikina tehtiin rakkaudella, niin kuin taikinta kuuluu tehdä. Koska, jos sitä ei tee rakkaudella, siitä ei tule hyvä. Nih.

Taikina kohosi ennätysvauhtia. Mä siis ehdin käydä vain suihkussa ja harjata ja kuivata hiukset, kun se oli jo tulossa reunojen yli, noin 20 minsaa. Ihan max. Rupesimme sitä sitten leipomaan ja tässä vaiheessa tajusimme, että kyllä se puoli litraa riittää. Saimme aikaiseksi noin 40 pikkupullaa. Voisilmäpullia, pikkukorvapuusteja ja tavallisia raesokeripullia. Ja sitten vielä 3 tai 4 pientä pitkoa. Niitä siinä koristellessa tajusin, sitten että kaupassa oli käynyt kämmi muuallakin kuin hiivahyllyllä... Luulin ostaneeni raesokeria, mutta EI. Se olikin jotain Koristekidesokeria. Eli ei sinne päinkään. Paitsi, että olihan se sokeria ja Dan Sukkerin tekemää :D

Pullat jatkoi samaa huimaa kohoamista kuin itse taikinakin ja jouduimme hetkittäin jopa rukoilemaan uunin luukun edessä, että kohoamisen sijaan pullat vaikka ruskistuisivat siellä uunissa, niin kuin tapana on. Saimme kuin saimme pullat viime hetkellä valmiiksi ja lähdimme kyläreissulle kirjaimellisesti uunituoreiden pullien kanssa.

Kun viimein tuli pullien maistelun aika, totesimme, että ei ne maistu samalle kuin kotona tehdyt. Johtuuko se sitten siitä hiivasta? Vai sokerista, joka on vähän karkeampaa kuin kotimainen hieno sokeri (eli makua irtoaa vähemmän) vai siitä, että taikina kohosi liian nopeasti? Ei pysty tietämään, mutta se ei ole kovin hauskaa kun pulla maistuu vähän sämpylälle :D

Ehkä seuraavalla kerralla laitan enemmän sokeria ja sitä toista hiivaa...

Mutta tällaisia keittiökokemuksia tällä kertaa :) Lisää tulee taas joskus.

Nyt täytyy mennä luennolle, joka näköjään loppuukin aivan kohta.

Ha det bra!

-Annamaija-

Lumi on talven merkki

Heissan!

Taas ehti vierähtää aikaa melkein viikko. Huh, kylläpäs se rientääkin.

Satu oli viikonloppuna kylässä täällä Trondheimissa ja tutustuttiin mm. Kristianstenin linnakkeeseen, joka on tuossa aika lähellä keskustaa. Oli aika ihana paikka ja kivat näkymät kaupungin yli. Harmi vain, ettei päästy itse linnakkeen sisälle katselemaan vaan "jouduttiin" tyytymään ulkoalueisiin. Kaupungissa tuli muutenkin käveltyä aika paljon ja sitten hauskaa pidettiin perjantaina 90's bileissä :) Löydettiin kaupasta sellaista purkkaa, jota mukulana syötiin. Se on sellaisessa muovituubissa, maistuu aivan uskomattoman pahalle ja sillä saa melko isoja palloja :D Ai niin ja olihan meillä bileiden kuumimmat olkatoppaukset! Uskomatonta mitä insinööri saa aikaan kun alkaa kehitellä ideaa ja löytää riittävästi tarvikkeita. Pointsit Satulle!

Lauantaina leivottiin pullaa: suomalaista pullaa, norjalaisilla tarvikkeilla. Ei se maistunut samalle kuin kotona tehty. Täytyy tesmiä sitä lisää myöhemmin. Lauantaina käytiin myös uusien naapurieni Elinan ja Jarin luona kylässä. Kiitos aivan huippuhyvästä ruoasta ja mahtavasta seurasta! Saimme Jarilta opetusta puttauksessa, ja huomasi kyllä, että paikalla oli vain dippainssejä tai teekkareita :D Opetuksessa käytettiin mm. sanaa nopeusvektori :D Mutta sitten se asiakin meni perille...

Sunnuntaina käytiin katsomassa Arn. Muuten ihan kiva elokuva, mutta norjalaisen puheen aikana tekstit katosi johonkin!! Elokuvassahan siis puhutaan ruotsia, norjaa, englantia ja jotain kieltä, jota puhuttaan Palestiinassa (vai missä se nyt oli). Oli kiva pudota tarinasta kärryiltä, kun ei ymmärtänyt mitä norjankielisissä osuuksissa puhuttiin :D Mutta siis tykkäsin sen verran leffasta, että vuokraan sen sitten kun se DVD:lle tulee ja katson tekstien kanssa :D

Maanantaina oli sitten vuorossa excursio Marin-fuksien kanssa. Matkustimme Hurtigrutenilla Trondheimista Moldeen ja matkan aikana tarkoituksenamme oli tutkia laivalla meille määrättyjä järjestelmiä. Meidän ryhmä sai kohteekseen laivan ankkurointijärjestelmät (fortøyning og ankerbehandling). Oli aika mielenkiintoista, mutta kun kaivoin esiin järjestelmän hydrauliikkakaaviot muut sanoivat: "Pitäisikö näistä ymmärtää jotain?". No enhän mä voinut tajuta, että nää ei vielä osaa lukea niitä :D

Laivamatka oli muuten aika jees, mutta tuolla Atlantin puolella vähän heilutti. Fiksuna intiaanina majoittauduin ennen heilumisen alkamista laivan keulaan ja etsin mukavan asennon ja sitten kun se heiluminen alkoi tosissaan, en enää pystynyt liikkumaan mihinkään. No norjan puhumiseksihan se meni (vaikka oli ottanut pahoinvointipillerit). Kaikki olivat kovin huolissaan vielä tänä aamunakin, että olenko kunnossa :D Siis kyseessä oli matkapahoinvointi, ei ruokamyrkytys! Ei sillä, että siinä merenkäynnissä mitään olisi voinutkaan syödä.

Moldessa me majoituttiin koulun liikuntasalissa ja aamulla lähdettiin yritysvierailulle. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja ryhmät oli tietysti heitetty ihan satunnaisiin paikkohin. Eräässä paikassa olisi mm. päässyt näkemään, että miten niitä ankkurointijärjestelmiä tehdään (tai ilmeisesti lähinnä niiden hydrauliikkaa) ja meidän ryhmäähän ei tietenkään oltu laitettu sinne. Myöskään meidän ryhmää ei oltu laitettu Aker Yardsin Langstenin telakalle, jossa oli juuri käynnissä Axtechin A-framen asennus. Yhtään ei olis kiinnostannu :D Eipä niin! Pääsimme sen sijaan katselemaan Aker Yardsin Søvikenin telakalle laivoja, joista en nyt ihan varmaksi pysty sanomaan, että mitä ne on. Koska luonnollisesti esitelmä ja kierros oli norjaksi. En tosin ole siitäkään varma olisiko se englanti auttanut yhtään :D

Joka tapauksessa, paatti jota ihailimme näyttää suunnilleen tältä:
http://hugin.info/134984/R/1039749/169016.jpg

Loppupäivä menikin sitten bussi istumiseen ja näiden lumisten huippujen ihailemiseen:


Tämä on kuva aamulta kun ylitettiin Moldefjordenia Moldesta Vestnesiin.

Tässä on kuva iltapäivältä Moldesta. Kuvassa näkyvät huiput on 1400-1700 korkeita.
Møre og Romsdalissa oli siis jo talvi, ainakin vuorien huipuilla.

Huomenna alkaa ratsastuskurssi! Jännittää kaksi asiaa: Pääsenkö hevosen selkään ilman tuskaa ja pysynkö siellä putoamatta. Sen näkee vissiin huomenna. Toivottavasti nyt ei heti ensimmäisenä ruveta hyppäämään esteitä :D

Huomenna alkaa myös norjan kielen opiskelu. Uusi saksalainen kämppikseni lainasi minulle Norjan ykköskurssin kirjaa ja päätin opetella nyt kunnolla sitten edes tämän kielen. Se ruotsi kun on vähän siinä ja tässä :D

Hyvää yötä ja kuulumisiin!

Ha det!

-Annamaija-

Koietur till Fosenkoia

Kirpsakat terveiset täältä ruskan keskeltä!

Tiuku repii jo yön tunteja, mutta ajattelin vielä kertoa teille viime viikonlopun koietur:sta :)

Kaverini ja hänen kaverinsa täyttivät tuossa viime viikolla vuosia ja he päättivät juhlistaa sitä mökkireissulla. Sain kutsun mukaan ja pakkasin rinkan makuupussilla ja kuivilla vaatteilla ja lähdin retkeilemään. Fosenkoia on tuossa Trondheim-vuonon toisella puolella. Se on 425 metrin korkeudessa ja keskellä "Ei Mitään". Kulkuohjeet mökille on vähintäänkin kyseenalaiset. Ei sillä, että sinne mitään kovin tarkkoja ohjeita pystyisikään antamaan. Pääasiassa kulku tapahtuu suolla ja melko tiheässä metsässä jonkun sortin polkua pitkin. Ainakin aluksi. Lopuksi polusta ei ole tietoakaan, eikä sitä metsääkään juuri näy. Ohjeissa sanotaan mm seuraavaa: " Suuntaa aluksi kulkusi mäen päällä olevaa maatilaa kohti. Lähde sieltä kulkemaan metsätietä, kunnes tulen nummen reunaan. Ylitä nummi ja lähde seuraamaan sen toisella puolella alkavaa polkua niin kauan kunnes tulee seuraava nummi. Kävele kapeaan laaksoon, jossa on puro ja nouse oikealla olevaa mäkeä ylös. Kulje nummien yli itään, kunnes tulet järvelle, jonka rannalla mökki on. Kävelyyn kuluu aikaa 39 minuutista 24 tuntiin, yleensä kuitenkin noin 1,5-2 tuntia." Että tällaiset ohjeet :)

Mökki on NTNU:n urheilujärjestön NTNUI:n mökkijaoston ylläpitämä. NTNUI:lla on hieman toistakymmentä mökkiä tässä Trondheimin lähestöllä ja niitä sijaitsee mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tämä mökki mihin menimme on rakennettu 1957 ja kaikki tavarat sen rakentamiseen on kuljetettu edellä mainittua reittiä pitkin... Täytyy sanoa, että siinä on joku tehnyt hirvän homman. Ahkerassa käytössä se on tuntunut olevan ja on luultavasti jatkossakin.

Ylitimme vuonon pikalautalla, joka on vain matkustajille. Siitä sitten lähdimme kiipeämään kohti maatilaa, joka oli noin 210 metrin korkeudessa. Maatilalta kävimme kysymässä lisää ohjeita ja jatkoimme kapuamista ylös. Kuten asiaan kuuluu, kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan :D Alku meni oikein hienosti ja päästyämme ensimmäisen nummen (kai sitä jo suoksi voi kutsua kun uppoaa nilkkaa myöten?) yli, pysähdyimme nauttimaan luonnon antimista, eli mustikoista. En ole sitten varmaan ikinä syönyt niiiiin hyviä mustikoita. NAM :P Tästä jatkoimme kohti seuraavaa nummea ja sitä yhtä tiettyä mäkeä. Ilmeisesti jossain kohti menimme hieman väärään suuntaan ja nousimme niitä mäkiä ylös hieman enemmänkin. Kompassia ei kenelläkään tietenkään ollut mukana, joten suunnistimme itään mm. sillä tiedolla, että puiden oksat ovat tuuheammat eteläpuolella. Ei sillä, että siellä pohjoispuolella olisi oksia ollutkaan ja eteläpuolellakin voidaan olla kahta mieltä tuuheudesta :D 3,5 tunnin sateisen patikoinnin jälkeen joukkomme johtaja päätti jättää meidät tuulensuojaan, ettemme ihan palellu ja lähti katsomaan löytääkö hän mökkiä jostain lähimaastosta. Yllätys, yllätys, mökki oli seuraavan suon takana, noin 300 metrin päässä. No saattoi siitä olla matkaa vielä puoli kilometriä ja järven kierto, padon ylitys, kalliolla kiipeäminen ja vielä yhden mäen nousu, että saimme kierrettyä järven poukaman. Kaikkiaan matkaan meni neljä tuntia, joten aika hyvä suoritus ensikertalaisilta :)

Mökki oli aivan ihana! Voin kuvitella miten ihana paikka se on lämpimänä kesäpäivänä kun ympäristöön voi tehdä kävelyretkiä, järvessä voi kalastaa ja ulkona makoilla ja ottaa aurinkoa. Sisällä mökissä oli sängyt kahdeksalle ihmisille, kamina, iso pöytä, penkit ja kaapisto astioille. Lisäksi oli eteinen, jossa oli tilaa vaatteille ja puille. Aloitimme tietysti majoittumisen vaihtamalla kuivat vaatteet päälle ja laittamalla kaminaan tulen, jotta saamme mökin lämpimäksi. Seuraavaksi vuorossa oli lettujen paisto. Toinen syntymäpäiväsankareista kun oli luvannut tuoda mukanaan lettutaikinatarpeet, jotta voimme sitten niitä paistella. Tarpeita oli loppujen lopuksi niin paljon, että kun ensimmäinen lettu oli valmis noin neljän aikaan, niin viimeinen valmistui joskus kahdeksalta :D Ja koko ajan oli pannulla uusi tulossa.

Myöhään illalla, jopa yöllä painuimme yöpuulle, sillä aamulla oli aikainen lähtö takaisin, jotta ehdimme kotiin menevään lauttaan. Yöllä nousi aivan uskomaton tuuli ja sen huomasi nukuessa muun muassa siitä, että naamalle lensi roskia jostain seinälankkujen välistä :D Pikkuvikoja, pikkuvikoja.

Herätys olikin sitten vähän vähemmän aikainen, kuin mitä oli suunniteltu. Ensimmäinen kello taisi soida seitsemältä ja lopulta hilasimme itsemme ylös varttia vaille yhdeksän. Sinäsä ihan hyvä, että edes siinä vaiheessa, sillä lähdön piti tapahtua varttia YLI yhdeksän. Siivosimme äkkiä mökin ja jokunen taisi ehtiä syödä aamupalankin. Sitten aloitimme taas nummien, eli soiden, ylittämisen.

Kotimatka oli ehkä hieman enemmän kiipeilyhenkinen kuin menomatka...Seinämät joita laskeuduimme olivat kaikkea muuta kuin loivia ja niitä oli kaikkea muuta kuin helppoa laskeutua. Mutta juuri kävelemään oppineet ja leikki-ikäiset lapset ovat onneksi kehittäneet tämän uskomattoman etenemiskeinon mm rappusiin ja mäkiin, pyllyllään. Käytimme sitä pariin otteeseen ja meni melkein mäen laskuksi :D Pari jokeakin päästiin ylittämään ja pakkohan se oli toiseen niistä sitten mennä kaatumaan. Kaatuminen oli tosin kuin elokuvista! Sain jo toisen jalkani vastarannalle ja toinen oli vielä joessa olevalla kivellä. Sitten tasapaino meni ja hitaasti, mutta varmasti, kaaduin toiseen suuntaan ja mätkähdin jokeen. Onneksi en kastunut pahasti ja koska kaatuminen oli hidastettu, en myöskään satuttanut itseäni. Rinkkakin säilyi kuivana.

Alaspäin selvisimme noin kahdessa tunnissa ja pääsimme taas matkaamaan pikalautalla. Tällä kertaa matka taittui aika epävakaassa säässä ja kovassa tuulessa. Täytyy sanoa, että sellainen pieni katamaraanipurkki kyllä heittelehtii aika mukavasti sellaisessa kelissä. Ja sekin täytyy sanoa, että on mukavaa kun vieressä istuu ihminen, jota pelottaa ja joka ottaa aina lujaa kiinni käsivarresta kun purkki heilahtaa enemmän :D En huomannutkaan katsoa, tuliko siitä mustelmia :)

Reissu oli kyllä aivan huippuhauska ja kyllähän sinne uudestaankin menisi, nyt kun tietää MITEN sinne mennään. Ja ehkä sitä voisi valita vähän paremman kelin..Ja onhan niitä mökkejä niin muitakin, jos vaikka kävisi edes puolessa niistä tämän vuoden aikana...Pystyisiköhän siihen. Voi tehdä kyllä tiukkaa. No, jos vaikka viidessä :) Seuraava mökkireissu olisikin kahden viikon päästä, joten siinä mielessä alkaa hyvin tämä mökkilistan täyttö :)

Nyt on aika mennä taas unten maille. Huomenna olisi taas luentoja, harjoitustyöpalaveri, harjoitukset ja voisi sitä kai mennä salillakin käymään. Lisäksi huomenna pitäisi näkyä revontulia. Niitä täytyy ehkä mennä katselemaan...

Ha det gott!

-Annamaija-

Villasukat jalkaan ja matpakke kainaloon

Ystäväni Helmi tuossa uumoili kommenteissa, että Norjassa osataan talojen lämmittämisen jalo taito. Valitettavasti täytyy todeta, että aika viileissä olosuhteissa täällä mennään, myös sisällä. En tiedä sitten, että päteekö sanonta "Ei ole huonoja kelejä on vain huonoja varusteita" myös sisällä tapahtuvaan oleiluun. Nyt kun on pari päivää ollut melko kosteaa seinien ulkopuolella, alkaa sisäpuolellakin tuntua jo koleus ja yöksi täytyy viimeistään nyt vetää jalkaan villasukat (niitä olen tosin käyttänyt kesän alusta asti...) ja pitkät hihat ja lahkeet.

Kyselin eilen norjalaisilta tutuiltani, että onko heillä kaikkialla vain kaksinkertaiset lasit vai onko se vain opiskelijatalojen ominaisuus. Tämä on kuulemma tuikitavallista. Myös vuorella sijaitsevissa taloissa on kaksinkertaiset lasit, joten voin kuvitella miten kylmä siellä on tällä hetkellä. Ajatusleikkiä helpottaakseni, eräs tutuistani kertoi, että oli nukkunut kahden peiton ja huovan alla viikonloppuna ollessaan käymässä kotona vuorilla. Minun käsityskykyyni ei mahdu se, että näillä leveysasteilla ei käytetä kolminkertaisia ikkunoita. Tässä olisi markkinarako jollekin suomalaiselle ikkunavalmistajalle :)

Mutta koleista öistäkin siis ilmeisesti selviää varustautumalla oikein ja käyttämällä patteria. Sain kyllä patterin päälle, mutta en tiedä yhtään, että miten sitä säädetään. Siinä on kyllä asteikko, mutten ole vielä selvittänyt, että miten asteikolla olevia vipuja saa liikutettua. Kysyn tätäkin ehkä joltain paikalliselta.

Törmäsin jokin aika sitten kirjakaupassa Matpakke -kirjaan, jossa esiteltiin hyviä matpakke -ruokia eri tilanteisiin. Eilen sitten kysellessäni kaikenlaista kyselin tutuiltani myös tätä matpakke -asiaa. Jotenkin kuvittelin, että matpakke on vain työssäkäyvien ja opiskelijoiden juttu, mutta ei taas meni väärin. Matpakke noin yleisesti ottaen sisältä leipää ja jotain leivänpäällistä. Yleensä ruskeaa juustoa. Ja tämä on norjalaisten lounas katsomatta ikäryhmää. Eli kun voit syödä kiinteää ruokaa, aloitat matpakke -elämän. Päiväkodissa, koulussa, töissä, opiskellessa. Kaikkialla syödään lounaaksi voileipää. Käsite "varm lunsj" on melko tuntematon täällä ja se "nautitaan vain jos on pakko" (lainaus norjalaisen suusta). Vielä jäi epäselväksi, että tarjoaako päiväkodit ja koulut leivät vai tarvitseeko ne tuoda kotoa mukanaan. Luultavasti tarvitsee.

Luentosalit ovatkin täällä hupaisan näköisiä, kun lähes kaikilla on mukanaan kahvitermarit ja voileipäpaketit ja siellä niitä sitten mutustetaan kesken luennon. En ole vielä ihan päässyt sisään tähän "syö kun ehdit" -ajatukseen ja yleensä karkaan ruokalaan syömään eväsboxini sisällön. Mutta kyllä. Lähden aamuisin liikenteeseen matpakke repussani. Ja siellä on yleensä voileipää ja leivänpäällistä. Joskus jopa ruskeaa juustoa.

Tänään selviän ilman matpakkea, sillä olen lounasaikaan kotona. Mutta voileiväksi sekin lounas taitaa mennä :)

Ha det!

Annamaija

Vuodenaikojen taisto

Täällä on ollut kyllä jännä sää muutaman päivän ajan. Perjantaina iltapäivällä oli lämmin ja aurinko paistoi. Illalla satoi, kaatamalla. Mutta oli melko lämmin. Lauantaiaamuna oli jäätävän kylmä, mutta kuivaa. Loppupäivän oli melko lämmintä ja jopa aurinkoista. Yöllä kaupungissa oli koleaa, joka tosin saattoi johtua siitä, että päälläni oli juhlakamppeet ja odottelin hetken bussia.
Sunnuntaina oli sitten aivan uskomattoman upea keli. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja pilviä oli taivaalla ihan vain näön vuoksi. No mitenkäs sitten tänä aamuna? Tihkua, koleaa, märkää, harmaata. Onko syksy aina näin poukkoileva vai onko mulla vaan enemmän kapasiteettia havainnoida ympäristöä? Täällä siis kesän rippeet taistelee vielä syksyn kanssa, mutta puiden puna-kelta -värityksestä päätellen se taisto on jo hävitty ja kohta on talvi.

Suunnittelemme kavereiden kanssa matkaa Lofooteille. Saas nähdä saammeko aikaiseksi mitään ennen ensi kesää. Sinne olisi kuitenkin kiva mennä ennen kuin lämpötila laskee alle nollan. Näkisi kauniin luonnon ja syksyn. Lokakuussa olisi tarkoitus matkustaa. Ehkä siinä puolen välin paikkeilla.

Nyt täytyy jatkaa koulutöiden parissa. Kiirettä tämä elämä meinaa täällä pitää, mutta hyvähän se vain on :)

Ha det!

Annamaija

Väärin kuultuja laulunsanoja ja muita kielikukkasia

Suomi-loma on nyt ohi ja olen takaisin Trondheimissa. Loma oli ihana! Kiitos siitä kaikille ihanille ihmisille joiden seurassa sain sitä viettää!!! Luokkakokous, Kork-cruising, Senssibileet, Konetyttöjen ilta, Saran synttärit, sukulaisvierailu Jyväskylässä jne. Oli ihanaa nähdä teitä kaikkia!! Eilen, kun hyvästelin bussilastillisen tamperelaisia teekkareita Trondheimin keskustassa, oli pakko tirauttaa pari kyyneltä. Vihaan hyvästejä ja tulee ikävä teitä kaikkia!!! Ehdin olla ennen lomaa 14 viikkoa Norjassa (ai miten niin lasken viikkoja ) ja nyt on taas edessä 14 viikon reissu. Ei aikaakaan kun olen taas tervehtimässä teitä kaikkia :)

Huomasin loman alussa, että 14 viikkoa ulkomailla englannin ja norjan kielten sekamelskassa on tehnyt tehtävänsä. Alan unohtaa joitakin suomen kielen idiomeja. On hauska jutella ihmisten kanssa suomeksi ja heitellä sekaan sanoja norjaksi ja englanniksi kun ei tule muita mieleen :)Siksikin on hyvä kirjoittaa tänne niin saa edes silloin tällöin käyttää kieltä. Tietysti nyt kun palaan takaisin luennoille, menee varmasti hetki, ennen kuin ymmärrän kaiken. Toisaalta, eilisessä iltajuhlassa koin jotain aivan uutta. Edellisinä vuosina olemme istuneet ja ihmetelleet mitä norjalaiset puhuvat lavalla, sillä kukaan ei ole ymmärtänyt mitään. Eilen pystyin toimimaan tulkkina, ainakin hetkittäin :) Odotan kyllä kevään kielikurssia, että pääsen kiinni näihin kaikkiin murteisiin ja alan ymmärtää kunnolla kieltä.

Vaikka suurin osa vaihtareista puhuukin hyvää englantia, on mahdotonta välttyä väärinkasityksiltä ja kuulunymmärrysongelmilta. Taivutelkaapa suussanne englannin sanoja ”tourist” ja jurist” sekä ”tourism” ja ”jurism”.. Eräs ystäväni kertoi minulle tarinaa ystävästään joka opiskelee ”jurism”. Kuulin hieman väärin (”tourism”) ja kysyin, että mikä hänen ystävästään tulee opistojen päätteeksi. Hän vastasi hieman ihmeissään: ”Jurist.” Edelleen kuulin väärin (”tourist”). Näytin ilmeisesti hieman kummastuneelta pohtiessani, millaista koulutusta turistiksi opiskeleville mahdetaan antaa, koska ystäväni lopetti tarinansa kertomisen. Yhtäkkiä päässäni välähti: ”ai hän siis opiskelee ””jurism””!?”. Ystäväni totesi: ” Kyllä....” Kerroin hänelle, mitä olin kuullut ja samaan hengenvetoon vielä totesin, etten ehtinyt vielä edes suuremmin ihmetellä turistikoulustusta, sillä Suomessa voi opiskella Tontuksi :D Saimme väärinymmärryksestä hyvät naurut. Toisaalta, kaipa sitä jonkinlaisen Kuinka olla turisti -kurssin voisi jokainen ulkomaille lähtevä käydä :D

Loman alussa opin myös sen, että aina kannattaa varata käsimatkatavaroihin edes jotain vaatteita. Ja varsinkin tuliaiset (nämä asiat esim voisi käydä läpi turistikurssilla). Helsinki-Vantaan tuloaulassa naureskelin lennolla vieressäni istuneen miehen kanssa kuinka naapurihihnalle heiteltiin laukkuja. Ainakaan pehmeään laukkuun ei kannata pakata mitään hajoavaa, mutta senhän nyt kaikki tietävät jo entuudestaan. Seuraavaksi totesimme, että laukut eivät edes aina pääse perille. Mies kertoi, kuinka hänen laukkunsa olivat saapuneet Norjaan 5 päivää myöhässä. Päivittelimme sitä ja totesin helpottuneena, että olen aina saanut laukkuni ajoissa perille. VIRHE (totesinkin miehelle saman tien, että luultavasti en saa laukkujani tällä kertaa)!! Ja niinhän siinä sitten kävi. Seison hihnan vieressä vielä kun hihna oli jo pysähtynyt ja luukutkin kiinni. Ei näy ei kuulu. En tosin joutunut odottamaan laukkua kuin yhden päivän ja tuliaisetkin olivat kunnossa. Laukun historiakin selvisi, sillä ongelma ei ollut perille pääseminen vaan lähteminen. Laukku lähti Trondheimista 2 tuntia sen jälkeen kun minä olin lasketunut Suomen kamaralle. Se oli jäänyt sinne seikkailemaan. Ei vissiin lomailu kiinnostanut :)

Suomalaista ruokaa -sarja jatkuu ensi viikolla ja olen tässä loman aikana etsinyt ruokia joita aion valmistaa sarjassa. Edelleen otan ehdotuksia vastaan ja yritän tehdä joka toinen viikko jotain hyvää. Ja tietysti kausiruokia täytyy kokeilla. Ensi viikolla on vuorossa karjalanpaisti ja perunamuusi. Ja luonnollisesti jatkan ruisleipäkokeiluani heti kun pääsen Trondheimiin.

Hei hei!

Nähdään jouluna :)

-Annamaija-