perjantai 24. lokakuuta 2008

Suomalaista ruokaa osa 4: karjalanpiirakka

Heissan!

Tästä viikonlopusta tulee sitten Suomi-ruoka -pitoinen, koska järjestän Suomi-bileet, jossa luonnollisesti tarjotaan Suomi-ruokaa. Ruokalistan alkupäässä on karjalanpiirakat ja munavoi. Olen melko hyvä karjalanpiirakoiden teossa, joten kuvittelin, että tämä on ihan rutiinikeikka...Vaan jälleen kerran uudet olosuhteet pistivät minut ruotuun ja palauttivat maanpinnalle.

Karjalanpiirakoiden (ja nyt siis puhun riisipiirakoista) teossa on kaksi vaihetta. Riisipuuron keittäminen sekä kuoritaikinan teko, "pulikoiminen" ja täyttö.

Aloitetaan riisipuurosta. Riisipuuroa voi keittää aika lailla vapaan määrän. 25 piirakkaan tarvitsee 1:een maitolitraan keitetyn puuron. Tämä on tärkeää! Käytä puurossa vähintään kevytmaitoa, mutta mielellään täysmaitoa. Rasvaton (ja jopa kevytmaitokin) kiehuu ja "palaa" uunissa.

Varmuuden vuoksi nyt vielä puuron ohje.

2 dl riisiä
4 dl vettä
suolaa
1 litra maitoa

Kiehauta vesi ja lisää riisit. Keitä kunnes vesi on haihtunut ja lisää sitten maito. Keitä hiljaksiin, koko ajan hämmentäen. Puuro tulee jättää hieman löysemmäksi kuin mitä se olisi jos se syötäisiin välittömästi. (Taas näitä eksakteja määreitä; vapaa määrä, hieman jne) Lisää puuroon suola. Keittämisen jälkeen puuron tulee antaa jäähtyä ennen piirakoiden tekoa. Kädenlämmin tai hieman kylmempi on aika hyvä.

Sitten kuoritaikina. 25 piirakkaan tarvitset seuraavan ohjeen mukaisen kuoritaikinan:

2 dl kylmää vettä
2 tl suolaa
5 1/5 dl ruissihtijauhoja.

Sekoita suola veteen ja sekoita sen jälkeen jauhot vähitellen. Aika aikaisessa vaiheessa kannattaa ottaa käsi käyttöön tai sitten ehkä jokin tasainen puulasta. Taikinasta tulee todella jämäkkää. Sitä kannattaa vaivata jonkin verran, jotta leipominen on helpompaa. Taikinan tulee olla napakkaa, mutta ei kovaa. Eli kun pystyt puristamaan sitä niin, että siihen selvästi jää sormesi jälki, silloin taikina on hyvää.

Sitten alkaa itse piirakan teko.
Pyöritä taikinasta pötkö ja jaa se veitsellä 25 osaan. Pyörittele osista palloja. Säilytä pallot esim lautasella kelmun alla, jotta ne eivät kuivu.

Pallot ja pulikka. Pulikka on siis tuo pitkulainen juttu tuossa lautasen vieressä.

Seuraavaksi alkaa pulikointi. Ei vedessä pulikointi. Tehtävään käytettävää kapistusta kutsutaan pulikaksi ja siksi toimintoa kutsutaan pulikoinniksi. En ole kokeillut koskaan kaulimella, saattaisi onnistua silläkin. Ota yksi taikinapallo ja paina se lättänäksi. Laita pöydälle reilu kasa sihtiruisjauhoja (tai riisijauhoja) ja pulikoi taikinalätystä muodoltaan pyörä, soikea, neliö tai jotain edellisistä muistuttava ohut lätty. Suositeltavin muoto on pyöreä. Vältä reikien syntymistä. JOS (ja kun) reikiä syntyy, voit taittaa taikinaa reiän kohdalta kaksinkerroin ja sinulla on taas ehjä lätty. Jos lättyyn tulee iso reikä, voit heittää sen pois.

Lättyjä lautasella. Vähän vaikea hahmottaa, tiedän.

Kasaa lätyt lautaselle ja huolehdi, että niiden välissä on jauhoja (tämä on kaulimisen jäljiltä yleensä sisäänrakennettu ominaisuus lätyssä). Kun olet kaulinut kaikki pallot lätyiksi, voit aloittaa täyttämisen. Tässä vaiheessa uuni on hyvä laittaa lämpiämään 300 asteeseen. Jos uunin asteikko ei yllä näin korkeisiin lämpötiloihin, suosittelen kysymään naapurin uunin asteikon kattavuutta. Mutta jos kenelläkään ei kilometrin säteellä ole 300 asteen uunia, voit myös paistaa 275 asteessa.

Varaa viereesi pelti, jolla on leivinpaperi. Ota esille pullasuti ja ota yksi lätty pöydälle. Pyyhi varovasti (sitä saa käyttää paikoin aika voimallisestikin) pullasudilla ylimääräiset jauhot pois lätystä. Vältä kuitenkin jälleen reikien tekemistä. Laita vähäjauhoisempi puoli pöytää vasten ja laita lätyn päälle keko riisipuuroa (kukkurallinen ruokalusikka on aika hyvä keon määre). Levitä riisipuuro lätylle, käännä reunat puuron päälle ja rypytä. Älä tee jyrkkiä ryppyjä, sillä ne palaa... Laita piirakka pellille ja toista sama 25 kertaa. (Olettaen, että et saanut pulikoinnissa ja sutimisessa aikaiseksi hirveän montaa isoa reikää.) Piirakat voi laittaa pellille aika lailla rinnatusten, sillä ne eivät kohoa.

Lätty, jonka päällä on riisipuuroa.


Piirakoita pellillä. Pahoittelen kuvan suuntausta.

Kun pelti on täynnä, sen voi laittaa uuniin, jossa piirakoita on hyvä pitää noin 15-20 minuuttia. Kun piirakat ovat kauniin kullanruskeita, ne voi ottaa pois uunista ja laittaa ritilälle jäähtymään.

Valmiita piirakoita.

Piirakat voi myös kastaa maito-voi -seoksessa ennen tarjolle laittamista. Parhaimmillaan piirakka on munavoin kanssa, mutta myös juusto ja muut leivänpäälliset ovat hyviä. Paitsi ruskeajuusto. Löysin vihdoin ruoan, jonka kanssa sitä ei voi syödä. Ja minä olen sentään syönyt sitä kaurapuurossakin.

Eikä sitten muuta kuin leipomaan! Suosittelen aloittamaan kärsivällisyyden kanssa, sillä a) pulikointi ei ole se helpoin juttu, sillä taikina on hieman hankalaa käsitellä ja b) rypyt ei aina oo niin nättejä. Mutta pääasia on, että se maistuu hyvälle. Ulkonäkö on pelkästään plussaa :)

En sitten tiedä mikä näissä omissa piirakoissa meni pieleen. Olisiko ne saaneet paistua minuutin pidempään vai onko vika jauhoissa (eli ovat hieman erilaisia kuin suomalaiset), mutta näistä tulee lähinnä mieleen kumipallo. Osa satsista oli kyllä uunissa pidempään kuin toiset, joten syy ei voi olla siinäkään. Aion joka tapauksessa syöttää niitä vieraille. Ja yritän sitten taas uudestaan...

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna on Euro Dinner, jossa otan ruokasarjaan osaa joukkueessa nimeltä "Horst". Eli menen sinne saksalaisten kanssa :) Tai ehkä otan munavoin ja piirakoita mukaan ja katson millaisen tuomion saan..

Ha det bra!

Annamaija

5 kommenttia:

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Voih, kun alkoi kuvia katsellessa tehdä mieli oikein kunnon karjalanpiirakoita ja -paistia. Ei mitään einespiirakoita, pyh. Ehkä uskaltaudun joku päivä kokeilemaan, vaikka pulikka multa kyllä puuttuu...

Annamaija kirjoitti...

Heh:) Ajattelinkin,että tästä muotoutuu sellainen "vesi kielelle"- palsta :D Pulikka on siitä hieno kapistus, että niitä saa melkein kaikista kaupoista. Eikä ne maksa juuri mitään...

Anonyymi kirjoitti...

Sinähän teet karjalanpiirakat oikein pulikalla. Mahtavaa! Minä oon sen verran laiska, että mulla on pastakone lättyjen tekemiseen. Tulee nopeasti valmista, ja jotenkin insinöörimäinen olo, kun saa ajaa taikinaa sellaisten telojen läpi :D

Annamaija kirjoitti...

Ei ollut mitään puhetta lastan paksuudesta. Sen tulee vain olla tasainen :D Siellä miehen sivuilla näytti vähän siltä, kuin se lasta olisi normaalia paksumpi. Mutta en osaa kertoa sen tarkemmin. Kokeilemalla kuitenkin vasta oppii mikä on oikea jauhomäärä, joten siinä mielessä lastan saattaa joutua ostamaan pari kertaa uudestan.

Annamaija kirjoitti...

Edellinen postaus on vähän väärässä paikassa, älkää antako sen häiritä.

Ainotin: Kyllä kävi itelläkin mielessä tuossa, että olis kiva kun olisi pastakone edes avuksi. Mutta sillonkin kun tein piirakat omiin ylppäreihin (noin 200 kipaletta taisi olla luku) niin pulikoin kaikki kuoret. Sanoisin, että melko HC:ta :D