Suomalaista ruokaa. Ruisleipä: yritys no. 2.

Päätin eilen kokeilla uudestaan ruisleivän tekemistä. Syitä oli kaksi.

1) Halusin kokeilla miten se parempi resepti toimii.
2) Minulla on siis kaverin kanssa pystyssä kisa: Kumman ruisleipä on parempaa jouluna.

Aloitin taas nollasta, sillä viimeksi se juuren talteenotto unohtui...

Uusi resepti on hieman vapaampi ja tässä on nyt suunnilleen sellainen resepti, mitä käytin.

JUURI:

1 litra vettä
1 rkl suolaa
noin puoli litraa tai vähän enemmän jauhoja

Juuresta tulee tehdä velli. Tämä oli ohjeessa tärkeää. Jos ei velliä osaa tehdä, pitää kuulemma pyytää joku 2-vuotias avuksi. SARA!!!!! Jos ostan liput, niin et viittis tulla kylään parin viikon päästä? Pliis?! No, jonkunlaisen vellin sain aikaiseksi. Jätin sen muhimaan yön yli ja aamulla menin innosta soikeana odottelemaan kuplivaa taikinaa. Jollainen sen siis kuuluisi olla. Tältä se näytti.

Ei kuplia. No enhän mä nyt näin pienestä tietenkään lannistu vaan sekoittelin taikinaan sopivan määrän jauhoja. Ohjeen mukaan sopiva määrä jauhoja tarkoittaa sitä, että puinen lasta lähes katkeaa, mutta ei kuitenkaan. Itsellänihän oli käyttössä vain muovisia, mutta pyrin välttämään niidenkin katkaisemista kun IKEAan on niin pitkä matka. Sain mielestäni taikinasta aika hyvän ja jätin sen lojumaan pöydälle koulupäivän ajaksi.

HUOM! (Aino, tää on sitten "yrityssalaisuus" niin et saa käyttää samaa kikkaa :P) Käytin taikinassa karkeita ruisjauhoja, mutta pistin myös noin 2 dl sihtiruisjauhoja, kun ne tekee taikinasta vähän helpommin käsiteltävää ja tuo sitkoa. Tai näin mä ainakin kuvittelen tällä hetkellä :D

Tältä se näytti kun lähdin:


Ja tältä se näytti kun tulin takaisin noin 10 tuntia myöhemmin:


Huomatkaa mikä huikaiseva ero!

Mutta taikina siis oikeasti kohosi päivän aikana. Tuntui kuin olisin vihdoinkin saavuttanut jotain.........

Joo, ohjeen mukaan taikinaan ei kannata sotkea yhtään enempää käsiä kuin on pakko. Ja taikinaa saa "lapioida" pöydäLLE. Viimeksihän lapioin sitä pöydäLTÄ. Ero oli tällä kertaa tässäkin kohti huikaiseva edelliseen yritykseen. Harmi kun ei ole kuvamateriaalia siitä ekasta kerrasta. Siitä saisi nimittäin kyllä hyvät naurut.

Kaadoin pöydälle jauhoja sellaisen keon ja siihen lappasin astiasta puolet taikinasta. Ilokseni huomasin, että taikina tuoksui siltä kun sen kuului ja sen koostumus oli sellainen "sienimäinen", eli prosessi oli toiminut.

Laitoin taikinakeon päälle vielä vähän jauhoja ja pyörittelin kasasta lieriön, jonka päällä on kartio. Ei tosin mikään kovin kummoinen kartio, mutta tällä kertaa mun leivissä oli SUIPOT :D Sitten laitoin leivän nousemaan liinan alle ja pistin uunin 275 asteeseen lämpiämään. Leipä sai liinan alla oleskella ja valmistautua uuniretkeen noin 40 minuutia. Sitten en enää malttanut odottaa :D Paistoin leipää ensin 15 minuttia 275 asteessa, sitten 15 minuuttia 250 asteessa ja sitten 20 minsaa 225 asteessa.

Leipä ennen paistoa:


Ja paiston jälkeen:



Sitten toinen leipä uuniin ja sama paistelu.

Leivät tulee kääriä liinan sisään, ettei pinnasta tule liian rapsakka.

Ohjeessa sanottiin, että pitäisi jaksaa odottaa aamuun asti, ennen kuin leipää menee leikkelemään ja maistelemaan. No jaksoinko odottaa? En.

Tällä kertaa sinisestä kuutiosta ostettu leipäveitsi toimi hyvin ja sain leivästä kivan palan itselleni. Pettymys oli karvas, kun selvisi, että leipä on aika pehmeää sisältä. Melkein kuin raakaa. Ehkä se tarvii vaan sitä asettumisaikaa....Tai lisää jauhoja taikinaan. Mutta se maistui paljon enemmän ruisleivältä tällä kertaa ja se pysyi jopa vähän kasassa. Ne edellisethän ei siis pysynyt kasassa ollenkaan. Leikkaaminen oli aivan mahdotonta kun ne oli niin murentuvia.

Ja mikä parasta! Muistin ottaa juuren talteen! Nyt pääsen siis tekemään leipää pian uudestaan. Ehkä seuraava kerta on jo huippu :)

Ha det!

Ruisleipäterveisin
Annamaija