Viime viikonloppuna kävin sitten siellä Oslossa. Bussi lähti perjantai-iltana Moldesta klo 22:00 ja tarkoituksena oli nukkua ahkerasti, sillä kuvittelin saavani löhötä rennosti kahdella penkillä. MITÄ VIELÄ! Bussi alkoi täyttyä hitaasti mutta varmasti ja kun kurvasimme kohti Åndalsnesia hieman yli kymmenen, bussissa oli enää muutamia vapaita paikkoja. Ajoimme Moldesta siis Åndalsnesiin, jossa tapasimme Ålesundista tulevan bussin. Reitti, jota ajoimme, on kätevästi Molde/Ålesund - Åndalsnes - Oslo ja lähtöasemilta lähtevät bussit siis kohtaavat Åndalsnesissa ja jatkavat siitä karavaanina kohti Osloa. Lopulta, kun lähdimme liikkeelle, meillä olikin karavaanissa KAKSI täyttä bussia ja yksi pikkubussi. En sitten villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut moiseen. Milloin viimeksi Suomessa on pitkän matkan bussi ajanut täytenä koko matkan? Matka-aika mennessä oli 8,5 tuntia ja puolessa välissä pysähdyimme Kvamissa pitämään kahvi/ruoka/vessatauon. Meinasin revetä kun tulin bussista ulos ja tajusin, että molemmat bussit olivat (luonnollisesti) samaan aikaan pysähtyneet pienen Mor's Kroan eteen. Kyseinen paikka on reitin vakiopysähdyspaikka ja busseille oli oiken varattu paikat pihasta. Ja sitten mä vasta repesinkin, kun tajusin, että myös Oslosta tulevat kaksi bussia olivat samaan aikaan pysähtyneet samaan Kroan tauolle. Siinä oli vessajonossakin aivan uusi ulottuvuus.
Osloon saavuimme puoli seitsemän aikaan, jolloin suurin osa ovista on vielä lukossa. Ostin Narvesenista aamupalaa ja kipaisin Stortigetin edessä olevaan puistoon nauttimaan siitä. Seuranani oli muutama japanilainen ja yksi ampiainen. Ai niin ja puistoihminen. Kahdeksalta aukesi turisti-info ja lähdin kysymään ohjeita löytääkseni Vigelandparkeniin. Hyppäsin tramiin 12 ja kurvasin puistoon. Samalla pysäkillä ratikasta nousi ulos toinenkin nuori nainen, joka myös suuntasi kohti Vigelandparkin pääporttia. Pian olin saanutkin uuden ystävän ja kuljimme pitkin puistoa ja otimme "imitaatio"kuvia patsaiden kanssa. Hän oli brazilialainen opiskelija joka oli ollut Ruotsissa kesätöissä.
Iltapäivällä menin Oslon uudelle Oopperatalolle kahville erään tutun kanssa. Hän on melkein sukua minulle :) Kävelimme talon katolle asti (talo on ikään kuin rakennettu kahdesta luiskasta) ja siellä sitä vasta lämmin olikin. Talo on rakennettu valkoisesta marmorista, mutta ainakin toistaiseksi kivet ovat pysyneet paikoillaan. Sain myös kuulla, että kahvitahrat on pahimmat poistaa kiven pinnasta. Talon ulkopintoja siivoaa jatkuvasti monihenkinen siivousryhmä, jotta talo pysyisi edes jonkin aikaa valkoisena...Lopun päivää kuljin edes takaisin kaupungin keskustassa, kävin kuninkaan linnalla ja katselin vähän kauppoja. Matkan huipennuksena kävin katsomassa Kung Fu Panda englannin kielisenä versiona. Olin nähnyt sen jo aiemmin Moldessa norjankielisenä, mutta en ymmärtänyt ihan kaikkea.... :)
Bussi lähti takaisin Oslosta klo 22 lauantai-iltana ja huonosti nukutun tulomatkan ja reippaan kaupunkipäivän jälkeen nukahdin saman tien kun pääsin istumaan. Bussikuski kävi kysymässä määränpäätäni ennen kuin bussi lähti ja mumisin hänelle, että tahdon Moldeen (hän sitten merkkasi sen sellaiseen istumapaikkakarttaan, josta hän katsoi kuka pitää milloinkin herättää). Käytännössä nukuin koko matkan...Kvamissa kävin jaloittelemassa, mutta nukahdin välittömästi kun pääsin takaisin bussiin. Hieman ennen Åndalsnesia heräsin siihen, kun joku liikkui naamani lähettyvillä. Avasin silmäni ja näin tyynylläni ampiaisen. Noustin pään ylös ja amppari oli hävinnyt...Yritin katsoa penkkini ja ympärilleni, mutta surriaista ei näkynyt missään, joten päätin jatkaa unta. Ja kappas perhanaa...siellähän se odotti penkilläni, että nojaan taakse päin ja tuikkasi minua alaselkään. Hieman siinä jo ehdin huolestua, koska en tiennyt siinä vaiheessa olenko allerginen vai en, kun ei ampiainen koskaan ole pistänyt ennen. Ajattelin, että jos selviän Åndalsnesiin asti, niin olen varmaankin kunnossa. Noh, kyllä mä vielä maanantaina varmuuden vuoksi kävin lääkärissä kysymässä, että näytänkö mä hyvinvoivalta. Kuumuus tai ampiainen tai allergialääke tai kaikki yhdessä tekivät hengittämisen hankalaksi ja totesin, että parempi katsoa kuin katua.
Sunnuntai menikin sitten nukkuessa. Keli oli mahtava, mutta palaneet olkapäät vaativat minua pysymään sisällä ja allergialääke väsytti niin paljon, että herääminen ei ollut vaihtoehto :)
Kaikkiaan viikonloppu oli aivan mahtava, mutta paljon jäi vielä Osloon nähtävääkin. Seuraavalla kerralla sitten...
Yritän huomenna kertoa lisää viikon kommelluksista. Viikonloppuna on nimittäin edessä matka Trollstigenille ja siitä riittää taatusti kerrottavaa :D
Hilsen,
Annamaija
torstai 31. heinäkuuta 2008
lauantai 19. heinäkuuta 2008
Kalapullia ja Jazzia
Viime viikolla oli tosiaan nuo Jazz-festarit. Kauhiasti olis ollut kaikkea ohjelmaa, mutta jännä juttu, että ihmisen pitää käydä töissä noin klo kahdeksan ja neljän välillä. Tämä siis rajasi aika lailla kaikki päiväsaikaan olleet häppeningit pois kuin myöskin kaiken kymmenen jälkeen...Ja olikos niitä muita? Noh, keskiviikkona soitti Patty Smith Romsdalsmuseetin alueella ja lähellä kun asun niin kuuntelin konsertin kotoa. Torstaina oli Mary J. Blige samassa paikassa ja kuuntelin senkin konsertin kotoa. (Liput noihin konsertteihin maksoi nelisensataa kruunua...melko kallista..). Perjantaina oli Kent Romsdalsmuseetissa ja sinne minä sitten jo olin ostanut lipunkin. Olipahan ihan hyvä keikka. Vaikka täytyy sanoa, että enemmän sain kiksejä Kenttiä ennen soittaneesta Beady Bellestä. Ne oli enemmän läsnä. Kent kävi suorittamassa keikan ja kertoi kaksi vitsiä..Ehkä se on niiden tyyli. Väkeä oli kuitenkin kuin pipoa, ainakin jos ottaa huomioon miten pienestä alueesta on kyse.
Viime viikolla kävin myöskin valmistamassa kalapullia työkaverin luona. Beaten mies oli käynyt kalassa ja sanut 4,5 kiloa kalaa, jonka nimi on vielä hieman hämärän peitossa...En nimittäin millään muista sitä. Turskaa se ei kuitenkaan ollut. Joka tapauksessa. Teimme koko kalamäärästä taikinaa, josta sitten pyörittelimme kalapullia (fiskeboller) ja kalapihvejä fiskekakor). Fiskekakoreissa pitäisi itseasiassa olla hieman robustimbi taikina kuin kalabullissa, mutta teimme kaiken samassa hienosta massasta. Ja voi taivas miten hyviä ne olikaan!!! Läpäisin siis fiskeboller -kokeeen ja sain kotiinviemisiksi sekä kalapullia että -pihvejä ja vielä palan tuoretta kalaakin. Ja mikä parasta: Sain ohjeen kalapulliin ja sekapulliin (blandaboller). Syksyn Suomi-lomalla teenkin niitä sitten äiteen kanssa :)
Syksyn Suomi-lomasta tulikin mieleeni..Tiesittekö, että aina ei kannata tehdä asioita ajoissa? Varasin kesän alussa lentolipun Suomi-lomaa varten ja tarkoitushan on sitten palata Korkin excu-bussissa takaisin Trondheimiin. No laskeskelin siinä aikani kuluksi, että minä viikonloppuna Badekarpadlingen on, koska se luonnollisesti jossain määrin vaikuttaa siihen, koska minun kannattaa Suomeen tulla. Ei esim olisi ollut järkeä varata lippuja vasta sen jälkeiselle ajalle...Noh, suuressa viisaudessani päädyin lopputulokseen: Lähdemme matkaan 10.9. Tampereelta ja tapahtuma Trondheimissa on 13.9. No hyvä. Varaan siis lentoliput Suomeen viikkoa aikaisemmaksi..Mahtavaa! No enkös sitten tänään ihan vaan tarkistanut että olinhan laskenut viikon oikein...no enpä ollut! Vaan bileet onkin vasta viikkoa myöhemmin. Noh. Vietän sitten Suomessa kaksi viikkoa :) Saatan rempata äiteen keittiötä, että ylipäätään päästään tekemään niitä kalabullia siellä.. :)
Ja kyllä, nyt joku sanoo: Voihan niitä siirtää....No kun ei ees voi. Enhän mä mihinkään lentojen siirtoon varautunut ja ottanut esim peruutusturvaa. Eipä siinä mitään. Ehkä mun vaihtovuosi ei kaadu tuohon pikkuseikkaan.
Ja tänään sitten töissä. Voi Karvinen sentään...enpä olisi uskonut, että joudun näin pian vastakkain termiksen laskujen kanssa. Ohjeet pomolta: Jos sä mitenkään osaisit laskea näitä vähän, kun mulla ei oo mitään käryä. A, no, huhuu! Ei oo nimittäin minullakaan... :D No, yritetään :) Yrittämällä mä siitä tentistäkin pääsin läpi. Vai olisikohan se sittenkin ollut arvalla ja armosta. Oliskohan niistä tärppikuvaajista mitään iloa nyt... ÄITI! Laita termiksen pruju postiin!
Että tällaista tällä kertaa :) Viikonloppuna menen käymään Oslossa. Matkan hyötysuhde on huikea. 20 tuntia bussissa ja 16 tuntia kaupungissa. Mutta 250 euron sijaan matkat maksaa vain 100 euroa. Säästöä säästöä. Ja saa matkustaa yöllä, ei mene hyvää turistiaikaa hukkaan.
Kuulumisiin!
Har det bra!
Annamaija
Viime viikolla kävin myöskin valmistamassa kalapullia työkaverin luona. Beaten mies oli käynyt kalassa ja sanut 4,5 kiloa kalaa, jonka nimi on vielä hieman hämärän peitossa...En nimittäin millään muista sitä. Turskaa se ei kuitenkaan ollut. Joka tapauksessa. Teimme koko kalamäärästä taikinaa, josta sitten pyörittelimme kalapullia (fiskeboller) ja kalapihvejä fiskekakor). Fiskekakoreissa pitäisi itseasiassa olla hieman robustimbi taikina kuin kalabullissa, mutta teimme kaiken samassa hienosta massasta. Ja voi taivas miten hyviä ne olikaan!!! Läpäisin siis fiskeboller -kokeeen ja sain kotiinviemisiksi sekä kalapullia että -pihvejä ja vielä palan tuoretta kalaakin. Ja mikä parasta: Sain ohjeen kalapulliin ja sekapulliin (blandaboller). Syksyn Suomi-lomalla teenkin niitä sitten äiteen kanssa :)
Syksyn Suomi-lomasta tulikin mieleeni..Tiesittekö, että aina ei kannata tehdä asioita ajoissa? Varasin kesän alussa lentolipun Suomi-lomaa varten ja tarkoitushan on sitten palata Korkin excu-bussissa takaisin Trondheimiin. No laskeskelin siinä aikani kuluksi, että minä viikonloppuna Badekarpadlingen on, koska se luonnollisesti jossain määrin vaikuttaa siihen, koska minun kannattaa Suomeen tulla. Ei esim olisi ollut järkeä varata lippuja vasta sen jälkeiselle ajalle...Noh, suuressa viisaudessani päädyin lopputulokseen: Lähdemme matkaan 10.9. Tampereelta ja tapahtuma Trondheimissa on 13.9. No hyvä. Varaan siis lentoliput Suomeen viikkoa aikaisemmaksi..Mahtavaa! No enkös sitten tänään ihan vaan tarkistanut että olinhan laskenut viikon oikein...no enpä ollut! Vaan bileet onkin vasta viikkoa myöhemmin. Noh. Vietän sitten Suomessa kaksi viikkoa :) Saatan rempata äiteen keittiötä, että ylipäätään päästään tekemään niitä kalabullia siellä.. :)
Ja kyllä, nyt joku sanoo: Voihan niitä siirtää....No kun ei ees voi. Enhän mä mihinkään lentojen siirtoon varautunut ja ottanut esim peruutusturvaa. Eipä siinä mitään. Ehkä mun vaihtovuosi ei kaadu tuohon pikkuseikkaan.
Ja tänään sitten töissä. Voi Karvinen sentään...enpä olisi uskonut, että joudun näin pian vastakkain termiksen laskujen kanssa. Ohjeet pomolta: Jos sä mitenkään osaisit laskea näitä vähän, kun mulla ei oo mitään käryä. A, no, huhuu! Ei oo nimittäin minullakaan... :D No, yritetään :) Yrittämällä mä siitä tentistäkin pääsin läpi. Vai olisikohan se sittenkin ollut arvalla ja armosta. Oliskohan niistä tärppikuvaajista mitään iloa nyt... ÄITI! Laita termiksen pruju postiin!
Että tällaista tällä kertaa :) Viikonloppuna menen käymään Oslossa. Matkan hyötysuhde on huikea. 20 tuntia bussissa ja 16 tuntia kaupungissa. Mutta 250 euron sijaan matkat maksaa vain 100 euroa. Säästöä säästöä. Ja saa matkustaa yöllä, ei mene hyvää turistiaikaa hukkaan.
Kuulumisiin!
Har det bra!
Annamaija
Saarihyppelyn tulos
Heissan taasen kaikille!
Viime viikonlopusta onkin vierähtänyt jo tovi. Aika menee hirveää vauhtia ja tänne pitäisi kirjoittaa joka päivä, että saisi kaiken kerrottua :)
Saarihyppely ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta lauantain kierros oli aivan mahtava! Ensinnäkin: Sää suosi pyöräilijää ja koko päivän oli lämmin, pilvinen ja KUIVA sää. Siis aivan täydellinen keli reippailuun. Kipaisin lauantai aamuna turisti-infoon hakemaan pyörää siinä puoli kympin jälkeen. NO, eikös juuri samoihin aikoihin ollut käynnissä cruise call ja info oli täynnä turisteja, jotka halusivat käyttää tehokkaasti 5 tuntiaan maissa. Pienen jonotuksen jälkeen nappasin pyörän (ok, vähän jonon ohi), kypärän ja lukon, ja läksin polkemaan kohti Mordalsvågenia, joka oli matkani ensimmäinen etappi. Matkaa oli noin 10 kilometriä ja nautiskelin kevyestä ylämäestä, jota oli mukava polkea ylös kaikessa rauhassa. Oikein ääneen sanoin jossain vaiheessa itselleni, että onpa ollut mukavan tasaista nousua koko matka. Ei yhtään hurjan isoa ylämäkeä. Ja saman tien tajusin, että olin lähes perillä ja jossain vaiheesa pitäisi mennä alaspäinkin. Loppumatka olikin sitten aikamoista alamäkeä (no ei sentään Lukonmäen veroista) ja tajusin, että kotimatka voisi olla vähemmän nautinnollinen :D
Pyörästä täytyy sanoa sen verran, että niin kiva kuin moinen vuokrausmahdollisuus olikin, niin pyörää ei varsinaisesti oltu suunniteltu pitkään maantiajoon. Monien vähänkään jyrkempien mäkien ylös polkeminen oli täysi mahdottomuus ja pyörässä saattoi olla jotain vikaakin sillä moniin alamäkiinkin sai tehdä tosissaan töitä, että pyörä liikkui :) Kyllä oli omaa mankelia ikävä välillä. .
Noh, takaisin reissuun. Mordalsvågenista oli lautalla ylitys Solholmeniin, josta jatkui pyöräily saaren toiseen päähän. Saaren pystyy kiertämään kokonaan ympäri ja valitsin ensin pyöräilyoppaan mukaisesti eteläisen reitin sen nähtävyyksien ja maisemien vuoksi. Eteläinen tie alkoi 68 m nousulla...Hieno valinta. Nousun jälkeen kartta näytti, että luvassa olisi rock carvingseja, mutta enpä minä niitä löytänyt vaikka etsin. Päätin jatkaa matkaa ja pysähtyä ihailemaan seuraavaksi Hellekistan kivihautaa. Tie poukkoili ylös alas jonkin matkan päässä rannasta. Saarella oli aika paljon maataloutta ja kalankasvatusaltaita näkyi meressä melko paljon. Maataloudesta oikein varoitettiin kyltein, sillä eteläpuolen tie oli niin kapea, että siinä ei autot mahtuneet ohittamaan toisiaan. Ohittamista varten tielle oli kyllä tehty M-kyltillä merkittyjä levennyksiä (villi arvaus: Möteplass, norjalaisella ööllä) ja niitä oli itseasiassa melko tiheässä. Ymmärsin matkan aikana miksi oppaassa sanottiin tien olevan vähäliikenteinen. Yhteensä näin liikkeellä koko matkan aikana (siis eteläisellä tiellä) ehkä 8 autoa.
Noh, Kartta osoitti, että Hellekista alkoi olla lähellä..ja kuinka ollakaan. En löytänyt sitä! Löysin kyllä taulun jossa kerrottiin millaisia tontteja alueella olisi myytävänä..ja että mahdottoman hyvät lainaehdotkin olisi tarjolla paikallisessa pankissa. Päätin syödä vähän evästä ja jatkaa sitten matkaani kohti Kvernhusetin myllyä, mutta sanomattakin on selvää, että kyseistä paikkaa ei koskaan löytynyt. Mahdollisesti tieltä olisi pitänyt poiketa enemmän, mutta kun missään ei ollut minkäänlaisia opasteita päätin, että en tällä kertaa vaivaudu. Maisemissa oli senkin edestä kyllä katseltavaa ja sitä paitsi, Midsundissa odotti festivaalit.
Midsundissa oli jonkin sortin paikallisfestarit käynnissä. Ohjelma sisälsi ilmeisesti jonkin verran patikointiretkiä ja kalastusta ja tietysti yleistä hengailua kunnan keskustassa. Midsund koostuu viidestä saaresta (Otröya, Midöya, Dryna, Mageröy ja Tautra), mutta koska Tautrassa asuu vain yksi ihminen, sitä ei monesti lasketa mukaan kun puhutaan asutetuista saarista. Kokonaisuudessaan Midsundissa asuu alle 2000 ihmistä. Kunnan keskusta Otröyassa sijaitsee aivan saaren läntisessä päässä ja siitä on siltayhteys Midöyaan. Kunnan neljä asutuinta saarta ovat toisiinsa yhteydessä silloilla, mutta maihin ainut yhteys on lautalla. Tästä syystä kunnan keskustasta löytyykin kauppa josta saa sudit, maalit ja suojavälineet remontointiin, vaatteet ulkoiluun, lannoitteet maanviljelyyn, kalastusvälineet harrastuksiin, sekä tietysti ruokaa, lääkkeitä (reseptivapaita) ja Norsk Tippsin palvelut eli loton ja niin edelleen. Talk about sekatavarakauppa.
Viihdyin Midsundissa melkein kaksi tuntia ja sitten päätin lähteä polkemaan takaisin Solholmeniin, sillä saaren pohjoinen reitti oli 4 kilometriä pidempi kuin eteläinen ja ajattelin, että se on profiililtaan samanlainen kuin eteläreittikin. Odotin siis paaaljon mäkiä. Varasin siis riittävästi aikaa, etten missaa lauttoja :) Kävikin ilmi, että pohjoispuolella tiellä mahtui kaksi autoa ja pyöräilijä kohtaamaan oikein mukavasti ja lisäksi kävi ilmi, että pohjanmaallakin on luultavasti enemmän mäkiä kuin kyseisellä tiellä. Matka sujui siis aika sutjakasti ja pysähdyin aika usein ihailemaan merimaisemaa. Loppumatkasta tuli kuvioon taas pakollinen ylämäki/alamäki yhdistelmä ja kapusin melko korkealle ennen kuin pääsin laskettelemaan mutkaista tietä kohti lauttasatamaa. Kotimatka sujuikin sitten ihan tutuun tapaan. Alkumatkan loiva ylämäki oli loppumatkasta mukavaa rullailua alaspäin :) Lauantain saldo: 58 kilometriä ja kaksi lauttaylitystä.
Sunnuntaina en sitten enää lähtenyt liikkeelle pyörällä (Sunnuntain saldo: kaksi melko huonoa leffaa) Sanotaan vaikka näin: Satula ei ollut ystäväni enää silloin :) Myöskin keli oli ollut saarilla aika kurja, että siinäkin mielessä hyvä, että vietin päiväni Moldessa ihmetellen. Ja jäipähän jotain katsottavaa seuraavaksikin kerraksi. Milloin ikinä se sitten onkaan...
Viime viikonlopusta onkin vierähtänyt jo tovi. Aika menee hirveää vauhtia ja tänne pitäisi kirjoittaa joka päivä, että saisi kaiken kerrottua :)
Saarihyppely ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta lauantain kierros oli aivan mahtava! Ensinnäkin: Sää suosi pyöräilijää ja koko päivän oli lämmin, pilvinen ja KUIVA sää. Siis aivan täydellinen keli reippailuun. Kipaisin lauantai aamuna turisti-infoon hakemaan pyörää siinä puoli kympin jälkeen. NO, eikös juuri samoihin aikoihin ollut käynnissä cruise call ja info oli täynnä turisteja, jotka halusivat käyttää tehokkaasti 5 tuntiaan maissa. Pienen jonotuksen jälkeen nappasin pyörän (ok, vähän jonon ohi), kypärän ja lukon, ja läksin polkemaan kohti Mordalsvågenia, joka oli matkani ensimmäinen etappi. Matkaa oli noin 10 kilometriä ja nautiskelin kevyestä ylämäestä, jota oli mukava polkea ylös kaikessa rauhassa. Oikein ääneen sanoin jossain vaiheessa itselleni, että onpa ollut mukavan tasaista nousua koko matka. Ei yhtään hurjan isoa ylämäkeä. Ja saman tien tajusin, että olin lähes perillä ja jossain vaiheesa pitäisi mennä alaspäinkin. Loppumatka olikin sitten aikamoista alamäkeä (no ei sentään Lukonmäen veroista) ja tajusin, että kotimatka voisi olla vähemmän nautinnollinen :D
Pyörästä täytyy sanoa sen verran, että niin kiva kuin moinen vuokrausmahdollisuus olikin, niin pyörää ei varsinaisesti oltu suunniteltu pitkään maantiajoon. Monien vähänkään jyrkempien mäkien ylös polkeminen oli täysi mahdottomuus ja pyörässä saattoi olla jotain vikaakin sillä moniin alamäkiinkin sai tehdä tosissaan töitä, että pyörä liikkui :) Kyllä oli omaa mankelia ikävä välillä. .
Noh, takaisin reissuun. Mordalsvågenista oli lautalla ylitys Solholmeniin, josta jatkui pyöräily saaren toiseen päähän. Saaren pystyy kiertämään kokonaan ympäri ja valitsin ensin pyöräilyoppaan mukaisesti eteläisen reitin sen nähtävyyksien ja maisemien vuoksi. Eteläinen tie alkoi 68 m nousulla...Hieno valinta. Nousun jälkeen kartta näytti, että luvassa olisi rock carvingseja, mutta enpä minä niitä löytänyt vaikka etsin. Päätin jatkaa matkaa ja pysähtyä ihailemaan seuraavaksi Hellekistan kivihautaa. Tie poukkoili ylös alas jonkin matkan päässä rannasta. Saarella oli aika paljon maataloutta ja kalankasvatusaltaita näkyi meressä melko paljon. Maataloudesta oikein varoitettiin kyltein, sillä eteläpuolen tie oli niin kapea, että siinä ei autot mahtuneet ohittamaan toisiaan. Ohittamista varten tielle oli kyllä tehty M-kyltillä merkittyjä levennyksiä (villi arvaus: Möteplass, norjalaisella ööllä) ja niitä oli itseasiassa melko tiheässä. Ymmärsin matkan aikana miksi oppaassa sanottiin tien olevan vähäliikenteinen. Yhteensä näin liikkeellä koko matkan aikana (siis eteläisellä tiellä) ehkä 8 autoa.
Noh, Kartta osoitti, että Hellekista alkoi olla lähellä..ja kuinka ollakaan. En löytänyt sitä! Löysin kyllä taulun jossa kerrottiin millaisia tontteja alueella olisi myytävänä..ja että mahdottoman hyvät lainaehdotkin olisi tarjolla paikallisessa pankissa. Päätin syödä vähän evästä ja jatkaa sitten matkaani kohti Kvernhusetin myllyä, mutta sanomattakin on selvää, että kyseistä paikkaa ei koskaan löytynyt. Mahdollisesti tieltä olisi pitänyt poiketa enemmän, mutta kun missään ei ollut minkäänlaisia opasteita päätin, että en tällä kertaa vaivaudu. Maisemissa oli senkin edestä kyllä katseltavaa ja sitä paitsi, Midsundissa odotti festivaalit.
Midsundissa oli jonkin sortin paikallisfestarit käynnissä. Ohjelma sisälsi ilmeisesti jonkin verran patikointiretkiä ja kalastusta ja tietysti yleistä hengailua kunnan keskustassa. Midsund koostuu viidestä saaresta (Otröya, Midöya, Dryna, Mageröy ja Tautra), mutta koska Tautrassa asuu vain yksi ihminen, sitä ei monesti lasketa mukaan kun puhutaan asutetuista saarista. Kokonaisuudessaan Midsundissa asuu alle 2000 ihmistä. Kunnan keskusta Otröyassa sijaitsee aivan saaren läntisessä päässä ja siitä on siltayhteys Midöyaan. Kunnan neljä asutuinta saarta ovat toisiinsa yhteydessä silloilla, mutta maihin ainut yhteys on lautalla. Tästä syystä kunnan keskustasta löytyykin kauppa josta saa sudit, maalit ja suojavälineet remontointiin, vaatteet ulkoiluun, lannoitteet maanviljelyyn, kalastusvälineet harrastuksiin, sekä tietysti ruokaa, lääkkeitä (reseptivapaita) ja Norsk Tippsin palvelut eli loton ja niin edelleen. Talk about sekatavarakauppa.
Viihdyin Midsundissa melkein kaksi tuntia ja sitten päätin lähteä polkemaan takaisin Solholmeniin, sillä saaren pohjoinen reitti oli 4 kilometriä pidempi kuin eteläinen ja ajattelin, että se on profiililtaan samanlainen kuin eteläreittikin. Odotin siis paaaljon mäkiä. Varasin siis riittävästi aikaa, etten missaa lauttoja :) Kävikin ilmi, että pohjoispuolella tiellä mahtui kaksi autoa ja pyöräilijä kohtaamaan oikein mukavasti ja lisäksi kävi ilmi, että pohjanmaallakin on luultavasti enemmän mäkiä kuin kyseisellä tiellä. Matka sujui siis aika sutjakasti ja pysähdyin aika usein ihailemaan merimaisemaa. Loppumatkasta tuli kuvioon taas pakollinen ylämäki/alamäki yhdistelmä ja kapusin melko korkealle ennen kuin pääsin laskettelemaan mutkaista tietä kohti lauttasatamaa. Kotimatka sujuikin sitten ihan tutuun tapaan. Alkumatkan loiva ylämäki oli loppumatkasta mukavaa rullailua alaspäin :) Lauantain saldo: 58 kilometriä ja kaksi lauttaylitystä.
Sunnuntaina en sitten enää lähtenyt liikkeelle pyörällä (Sunnuntain saldo: kaksi melko huonoa leffaa) Sanotaan vaikka näin: Satula ei ollut ystäväni enää silloin :) Myöskin keli oli ollut saarilla aika kurja, että siinäkin mielessä hyvä, että vietin päiväni Moldessa ihmetellen. Ja jäipähän jotain katsottavaa seuraavaksikin kerraksi. Milloin ikinä se sitten onkaan...
torstai 10. heinäkuuta 2008
Tahtoisitko saarihyppelylle, yritys 2.
No niin, nyt on polkupyärä vihdoin varattu ja viikonloppuna menen kuin menenkin saarihyppelylle. Ihan huvikseen voitte käydä katsomassa mitä yr.no lupaa sääksi...itkettää jo valmiiksi (http://www.yr.no/sted/Norge/Møre_og_Romsdal/Molde/Molde/langtidsvarsel.html). Onneksi omistan sadeasun ja äitikin toi gummisaappaat.
Joka tapauksessa, lauantaina lähden ajamaan Moldesta länteen ja menen rannikolle paikkaan nimeltä Mordalsvågen (noin 10 kilometriä), josta on lautalla ylitys Solholmeniin. Solholmenista lähtee varsinainen pyöräilyosuus. Solholmenista pyöräilen saaren toiseen päähän Midsunin kuntaan, jossa ajattelin pitää hieman taukoa. Midsunin jälkeen on sillan ylitys seuraavaan saareen, jonka läntisessä päässä sijaitsee Dryna. Drynasta olisi lauttayhteys mm Onan saarelle, jossa sijaitsee yksi Norjan läntisimmistä majakoista, mutta minä käännyn Drynasta takaisin. Paluureittini kulkee eri puolelta saarta kuin menoreitti, joten pääsen näkemään koko saaren. Tarkoituksena on olla takaisin kotona noin kymmenen aikaan illalla. Sunnuntaina suuntaan kulkuni Gossan saarelle Aukraan. Suunta on sama kuin lauantaina, mutta nousen Mordalsvågenista hieman pohjoiseen, ennen kuin ylitän meritien saarelle lautalla. Koko Gossan saaren ympäriajo, on noin 35 kilometriä, mutta luulen, että aivan koko saarta ei pysty kiertämään, jotta ehtii hieman katsella ympärilleenkin. Illalla palaan Mester Kebabin kautta kotiin [pyörä pitää palauttaa sinne :) ] ja toivon, että maanantaina pääsen kävellen töihin... Yhteensä viikonlopulle tulee noin 110 kilometriä poljettavaa ja koko ajan tie kulkee aivan rannikolla ja satulasta on näkymä vuonoon tai merelle. Korkein paikka reitillä taitaa olla Solholmenissa, jossa tie nousee noin 50 metrin korkeuteen meren pinnasta.
Gummisaappaille saattaa olla käyttöä ensi viikolla muutenkin, sillä kaupungissa on ensi viikolla Molde Jazz- festarit. Maanantaista lauantaihin kaikenlaista tapahtumaa pitkin kaupunkia. Ostin liput Kentin (ja parin muun) konserttiin perjantaille ja luulen, että viihdyn kaupungilla aika hyvin muinakin iltoina. Tänään viihdytään kaupungilla työkaverin läksiäisissä. Toinen yrityksen ruotsalaisista vahvistuksista muuttaa takaisin Ruotsiin, joten menemme ”juhlistamaan” asiaa rantaravintola Løktaan. Pukeutuminen saattaa muodostua ongelmaksi, sillä tällä viikolla on tuullut aika paljon, vaikka aurinko onkin paistanut aika mukavasti.
Tämä viikko on työn puolesta ollut aika vauhdikas ja täytyy sanoa, että jos tätä vauhtia jatkuu, niin tämä saattaa päättyä vielä katastrofiin...mutta lohkosuunnitelmani edistyy hyvää vauhtia :) Ja kuten mottoni aika ajoin kuuluu...huonotkin ideat on ideoita :D Alkukesästä kun pelkäsin, että AHAA-elämykset tuli kaikki yhden viikon aikana...Ei se ihan niin mennyt. Ainakin kerran tunnissa välähtää lamppu pään päällä vieläkin.
Tänään onkin ensimmäinen tilipäivä ja pääsee kokeilemaan ensimmäisen kerran norjalaista pankkikorttia. JEI!
Ha det bra!
-Annamaija-
P.S. Juuri saamani tiedon mukaan saan kahden viikon sisaan uuden hydrauli-insinoori -huonekaverin. JEE!
Joka tapauksessa, lauantaina lähden ajamaan Moldesta länteen ja menen rannikolle paikkaan nimeltä Mordalsvågen (noin 10 kilometriä), josta on lautalla ylitys Solholmeniin. Solholmenista lähtee varsinainen pyöräilyosuus. Solholmenista pyöräilen saaren toiseen päähän Midsunin kuntaan, jossa ajattelin pitää hieman taukoa. Midsunin jälkeen on sillan ylitys seuraavaan saareen, jonka läntisessä päässä sijaitsee Dryna. Drynasta olisi lauttayhteys mm Onan saarelle, jossa sijaitsee yksi Norjan läntisimmistä majakoista, mutta minä käännyn Drynasta takaisin. Paluureittini kulkee eri puolelta saarta kuin menoreitti, joten pääsen näkemään koko saaren. Tarkoituksena on olla takaisin kotona noin kymmenen aikaan illalla. Sunnuntaina suuntaan kulkuni Gossan saarelle Aukraan. Suunta on sama kuin lauantaina, mutta nousen Mordalsvågenista hieman pohjoiseen, ennen kuin ylitän meritien saarelle lautalla. Koko Gossan saaren ympäriajo, on noin 35 kilometriä, mutta luulen, että aivan koko saarta ei pysty kiertämään, jotta ehtii hieman katsella ympärilleenkin. Illalla palaan Mester Kebabin kautta kotiin [pyörä pitää palauttaa sinne :) ] ja toivon, että maanantaina pääsen kävellen töihin... Yhteensä viikonlopulle tulee noin 110 kilometriä poljettavaa ja koko ajan tie kulkee aivan rannikolla ja satulasta on näkymä vuonoon tai merelle. Korkein paikka reitillä taitaa olla Solholmenissa, jossa tie nousee noin 50 metrin korkeuteen meren pinnasta.
Gummisaappaille saattaa olla käyttöä ensi viikolla muutenkin, sillä kaupungissa on ensi viikolla Molde Jazz- festarit. Maanantaista lauantaihin kaikenlaista tapahtumaa pitkin kaupunkia. Ostin liput Kentin (ja parin muun) konserttiin perjantaille ja luulen, että viihdyn kaupungilla aika hyvin muinakin iltoina. Tänään viihdytään kaupungilla työkaverin läksiäisissä. Toinen yrityksen ruotsalaisista vahvistuksista muuttaa takaisin Ruotsiin, joten menemme ”juhlistamaan” asiaa rantaravintola Løktaan. Pukeutuminen saattaa muodostua ongelmaksi, sillä tällä viikolla on tuullut aika paljon, vaikka aurinko onkin paistanut aika mukavasti.
Tämä viikko on työn puolesta ollut aika vauhdikas ja täytyy sanoa, että jos tätä vauhtia jatkuu, niin tämä saattaa päättyä vielä katastrofiin...mutta lohkosuunnitelmani edistyy hyvää vauhtia :) Ja kuten mottoni aika ajoin kuuluu...huonotkin ideat on ideoita :D Alkukesästä kun pelkäsin, että AHAA-elämykset tuli kaikki yhden viikon aikana...Ei se ihan niin mennyt. Ainakin kerran tunnissa välähtää lamppu pään päällä vieläkin.
Tänään onkin ensimmäinen tilipäivä ja pääsee kokeilemaan ensimmäisen kerran norjalaista pankkikorttia. JEI!
Ha det bra!
-Annamaija-
P.S. Juuri saamani tiedon mukaan saan kahden viikon sisaan uuden hydrauli-insinoori -huonekaverin. JEE!
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Hellekesä paratiisissa
Heippa vaan. Kesä viipottaa ohi hirveää vauhtia. Ja tällä viikolla on jo tuntunutkin siltä, että on kesä. Aurinko paistaa ja hellettä pukkaa. Toimistossakin on niin kuuma, että käymme paloportailla vilvottelemassa..
Viime viikolla olikin äiti kylässä ja voi että meillä oli hauskaa. Torstaina äiti seikkaili itsekseen kaupungilla, kun minä olin töissä ja iltapäivällä liityin seuraksi Hjertøyan saarelle. Silloinkin paistoi aurinko ja mikäs sen parempaa kuin hengailla pihalla auringonpaisteessa. Äiti kävi tutustumassa Hjertøyan kalastajamuseoonkin ja kertoi minulle sitten kaikki tärkeimmät kohdat esittelystä. Perjantaina mentiin sitten vierailulle Romsdalsmuseetin alueelle. Se on tuolla kaupungin ylemmässä osassa ja sinne on kasattu rakennuksia pitkin maakuntaa. Vanhin rakennus oli muistaakseni 1700-luvulta. Lisäksi siellä oli kirkko, joka oli rakennettu vuoden 1940 pommitusten jälkeen. Kirkkoon oli haalittu esineitä ja sisustusta alueen tuhoutuneista kirkoista ja se on edelleen käytössä mm. vihki- ja kastepaikkana. Iltapäivällä kävimme sitten nappaamassa Minin työpaikalta ja lähdimme huristelemaan kohti Vardenin näköalapaikkaa. Täytyy sanoa, että vaikka se kävelyreittikin oli ihan kiva, niin oli sinne ihan kiva mennä autollakin. Ja edelleen näkymä oli huikea.
Lauantai vietettiin Ålesundissa. Aamulla lähdettiin aikaisin lautalla Vestnesiin ja siitä ajoimme suorinta reittiä Ålesundiin. Tarkoituksena oli mennä tai tulla Trollstigeniä pitkin takaisin, mutta totesimme, että siinä olisi liikaa jännitystä. Ålesundissa tutustuimme kaupunkiin ja sen kalastajamuseoon. Museo oli oikeastaan pyhitetty kapakalalle ja siellä esiteltiin hyvin laajasti koko kapakalan valmistusprosessi, lokin lauluineen päivineen. Museo oli rakennettu vanhaan kalatehtaaseen (vielä kun muistaisin tehtaan nimen) ja siellä esieltiin myös aika laajasti kalanmaksaöljyn valmistusta ja laitteita. Harmi vain, että kaikki informaatio oli norjaksi, joten osa teksteistä jäi hieman hämärän peittoon. Ålesundissa on Akslan näköalapiste melkein keskellä kaupunkia. Työkaverit käski menemään sinne jalkaisin, mutta kun tajusimme, että sinne pitää kiivetä noin 450 rappusta, päätimme mennä autolla, kun sellainen kerran oli käytössä. Aulangon rappuset riittää meille J. Menimme Akslaan myös siksi, että sieltä sai Bacalaoa. NAM! Se oli hyvää! Suolaista (niin kuin kaikki norjalainen ruoka), mutta hyvää. Näkymät ravintolasta ja ylipäätään Akslasta oli myöskin aivan uskomattomat, joten hyvällä syyllä sitä voi kutsua näköalapaikaksi. Täytyy silti sanoa, että tykkään Vardenin näköaloista enemmän.
Ja äiti se osasi kiteyttää Molden ihanuuden yhteen sanaan: Paratiisi. Eikä tätä voi oikein muuten kuvaillakaan..
Sunnuntaina äiti sitten lähti pois, mutta ehdimme päivällä syödä vielä Rømmegrøtia, paikallista juhlaruokaa. Ilmeisesti täällä ei sitä paljoa syödä arkipäivänä. Sehän on siis valmistettu smetanaa vastaavasta tuotteesta ja kermasta ja...Eli kaloripommi, joka syödään vielä sokerin ja kanelin ja voisulan kanssa... Perinneruokaviikonloppuun kuului siis Bacalao, rømmegrøt, sitten söimme Napoleoninleivokset ja tietysti ruskeaa juustoa ja hilloa leivän päällä. Äiti toi tuliaisiksi kaksi pakettia ruisleipää, NAM!
Ja äitihän tietysti osti kotiinviemisiksi ruskeaa juustoa ja pakkasi ne käsimatkatavaroihin. Ilmeisesti myös juustopaketti noi näyttää epäilyttävältä läpivalaisussa, koska äiti joutui avaamaan laukkunsa niiden vuoksi :)
Ai niin meinasi unohtua. Pääsin (tai ehkä ennemmin sain vihdoin aikaiseksi lähteä) tällä viikolla testihallille Grønnesetiin, noin 10 minuutin ajomatkan päähän. Testasimme vähän vintturia siellä ja olihan se aika hienoa. Vieressä hitsasivat A-framen runkoa ja se se vasta iso olikin...Sitä tuntee itsensä niin pieneksi...
Nyt on taas yksi viikko takana ja alkaa viikonloppu. Toimistolla onkin ollut hiljaista jo jonkun aikaa, joten taidan lähteä tästä itsekin kotiin.
Terkkuja!
Annamaija
Viime viikolla olikin äiti kylässä ja voi että meillä oli hauskaa. Torstaina äiti seikkaili itsekseen kaupungilla, kun minä olin töissä ja iltapäivällä liityin seuraksi Hjertøyan saarelle. Silloinkin paistoi aurinko ja mikäs sen parempaa kuin hengailla pihalla auringonpaisteessa. Äiti kävi tutustumassa Hjertøyan kalastajamuseoonkin ja kertoi minulle sitten kaikki tärkeimmät kohdat esittelystä. Perjantaina mentiin sitten vierailulle Romsdalsmuseetin alueelle. Se on tuolla kaupungin ylemmässä osassa ja sinne on kasattu rakennuksia pitkin maakuntaa. Vanhin rakennus oli muistaakseni 1700-luvulta. Lisäksi siellä oli kirkko, joka oli rakennettu vuoden 1940 pommitusten jälkeen. Kirkkoon oli haalittu esineitä ja sisustusta alueen tuhoutuneista kirkoista ja se on edelleen käytössä mm. vihki- ja kastepaikkana. Iltapäivällä kävimme sitten nappaamassa Minin työpaikalta ja lähdimme huristelemaan kohti Vardenin näköalapaikkaa. Täytyy sanoa, että vaikka se kävelyreittikin oli ihan kiva, niin oli sinne ihan kiva mennä autollakin. Ja edelleen näkymä oli huikea.
Lauantai vietettiin Ålesundissa. Aamulla lähdettiin aikaisin lautalla Vestnesiin ja siitä ajoimme suorinta reittiä Ålesundiin. Tarkoituksena oli mennä tai tulla Trollstigeniä pitkin takaisin, mutta totesimme, että siinä olisi liikaa jännitystä. Ålesundissa tutustuimme kaupunkiin ja sen kalastajamuseoon. Museo oli oikeastaan pyhitetty kapakalalle ja siellä esiteltiin hyvin laajasti koko kapakalan valmistusprosessi, lokin lauluineen päivineen. Museo oli rakennettu vanhaan kalatehtaaseen (vielä kun muistaisin tehtaan nimen) ja siellä esieltiin myös aika laajasti kalanmaksaöljyn valmistusta ja laitteita. Harmi vain, että kaikki informaatio oli norjaksi, joten osa teksteistä jäi hieman hämärän peittoon. Ålesundissa on Akslan näköalapiste melkein keskellä kaupunkia. Työkaverit käski menemään sinne jalkaisin, mutta kun tajusimme, että sinne pitää kiivetä noin 450 rappusta, päätimme mennä autolla, kun sellainen kerran oli käytössä. Aulangon rappuset riittää meille J. Menimme Akslaan myös siksi, että sieltä sai Bacalaoa. NAM! Se oli hyvää! Suolaista (niin kuin kaikki norjalainen ruoka), mutta hyvää. Näkymät ravintolasta ja ylipäätään Akslasta oli myöskin aivan uskomattomat, joten hyvällä syyllä sitä voi kutsua näköalapaikaksi. Täytyy silti sanoa, että tykkään Vardenin näköaloista enemmän.
Ja äiti se osasi kiteyttää Molden ihanuuden yhteen sanaan: Paratiisi. Eikä tätä voi oikein muuten kuvaillakaan..
Sunnuntaina äiti sitten lähti pois, mutta ehdimme päivällä syödä vielä Rømmegrøtia, paikallista juhlaruokaa. Ilmeisesti täällä ei sitä paljoa syödä arkipäivänä. Sehän on siis valmistettu smetanaa vastaavasta tuotteesta ja kermasta ja...Eli kaloripommi, joka syödään vielä sokerin ja kanelin ja voisulan kanssa... Perinneruokaviikonloppuun kuului siis Bacalao, rømmegrøt, sitten söimme Napoleoninleivokset ja tietysti ruskeaa juustoa ja hilloa leivän päällä. Äiti toi tuliaisiksi kaksi pakettia ruisleipää, NAM!
Ja äitihän tietysti osti kotiinviemisiksi ruskeaa juustoa ja pakkasi ne käsimatkatavaroihin. Ilmeisesti myös juustopaketti noi näyttää epäilyttävältä läpivalaisussa, koska äiti joutui avaamaan laukkunsa niiden vuoksi :)
Ai niin meinasi unohtua. Pääsin (tai ehkä ennemmin sain vihdoin aikaiseksi lähteä) tällä viikolla testihallille Grønnesetiin, noin 10 minuutin ajomatkan päähän. Testasimme vähän vintturia siellä ja olihan se aika hienoa. Vieressä hitsasivat A-framen runkoa ja se se vasta iso olikin...Sitä tuntee itsensä niin pieneksi...
Nyt on taas yksi viikko takana ja alkaa viikonloppu. Toimistolla onkin ollut hiljaista jo jonkun aikaa, joten taidan lähteä tästä itsekin kotiin.
Terkkuja!
Annamaija
Kristiansund
Kristiansund on noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Moldesta ja sijaitsee hieman pohjoisempana. Kristiansund on virallisesti saanut kuntastatuksen niin ikään 1838 (ilmeisesti sinä vuonna on perustettu paljon kuntia) ja kärsi Molden kanssa samoista pommituksista huhti-toukokuussa 1940. Kristiansundista kuitenkin säästyi osa vanhaa kaupunkia, jota voi edelleen käydä ihailemassa. Kaupunki itsessään koostuu viidestä saaresta. Innlandet on se osa kaupungista, joka säästyi pommituksista ja lisäksi varsinaisen kaupunkialueen muodostaa Nordlandet, Gomalandet, Kirkelandet. Tammikuussa 2008 kaupunkiin liitettiin Frein saari, jossa sijaitsee myös kaupungin tällä hetkellä korkein kohta, Freikollen - 629 metriä. Kaupunkiin kuluu joitakuita pienempiäkin saaria, kuten Gripin kalastajasaari, mutta edellä mainitut viisi saarta ovat kaupungin pääsaaret.
Ja yllätys yllätys, myös Kristiansundilla on Suomessa ystävyyskaupunki, Kokkola. Mahtaakohan Kristiansundista löytyä Kokkolavegeniä...
Kristiansundia pidetään Norjan kapakalakeskuksena, vaikka Ålesundissakin kyseistä tuotetta valmistetaan. Kapakalaa on viety pitkään ympäri maailmaa ja sen seurauksena Norjaan on kehittynyt herkku nimeltä Bacalao. Bacalao on tuontiartikkeli, siinä missä kapakala oli vientiartikkeli. Bacalao on alunperin portugalilainen herkku, mutta ruoasta on monia versioita nykyään. Kristiansundissa järjestetään vuosittain kapakala-festivaalit, joiden aikana kilpaillaan mm Bacalaon valmistamisesta. Raaka-ainelista on tarkkaan rajattu ja kapakalankin tulee olla tiettyä laatua. Raaka-aine listassa mm määritellään mitä rasvaa ja mausteita valmistuksessa saa käyttää. Pääraaka-aineina on sipuli, vesi, peruna (bacalaon seassa, ei lisukkeena), kala ja tomaatti.
Jos Molden lentokenttä on jännittävään paikkaan rakennettu, niin ei Kristiansund ihan hirveästi häviä kisassa. Matkatessani kaupunkiin bussilla, ihmettelin keltaisia rakennelmia, jotka olivat tien yläpuolella juuri ennen kaupunkiin saapumista. Kotimatkalla selvisi sekin ihme, nehän olivat lentokentän lähestymisvalot. Karttaa kun vilkaisin, niin kiitorata alkaa aika pian ”äänieristeenä” toimivan penkereen jälkeen.
Moldella ja Kristiansundilla tuntuu olevan muutenkin yhteinen historia, sillä kaupunkien vaakunoiden uskotaan menneen sekaisin ”jakovaiheessa”, kun virkamiehet olivat liian humalassa tai krapulassa. Kristiansundin vaakunassa on vesiputous, eikä kaupungin alueelta tänäkään päivänä löydy yhtään vesiputousta, kun taas Moldessa niitä on. Molden vaakunassa taasen on valas. Valaat eivät olisi pärjänneet kovin hyvin vuonossa, mutta Kristiansundissa ne olivat tärkeä osa elämää. Urbaanilegenda tai ei, niin mä uskon tähän :)
Ja yllätys yllätys, myös Kristiansundilla on Suomessa ystävyyskaupunki, Kokkola. Mahtaakohan Kristiansundista löytyä Kokkolavegeniä...
Kristiansundia pidetään Norjan kapakalakeskuksena, vaikka Ålesundissakin kyseistä tuotetta valmistetaan. Kapakalaa on viety pitkään ympäri maailmaa ja sen seurauksena Norjaan on kehittynyt herkku nimeltä Bacalao. Bacalao on tuontiartikkeli, siinä missä kapakala oli vientiartikkeli. Bacalao on alunperin portugalilainen herkku, mutta ruoasta on monia versioita nykyään. Kristiansundissa järjestetään vuosittain kapakala-festivaalit, joiden aikana kilpaillaan mm Bacalaon valmistamisesta. Raaka-ainelista on tarkkaan rajattu ja kapakalankin tulee olla tiettyä laatua. Raaka-aine listassa mm määritellään mitä rasvaa ja mausteita valmistuksessa saa käyttää. Pääraaka-aineina on sipuli, vesi, peruna (bacalaon seassa, ei lisukkeena), kala ja tomaatti.
Jos Molden lentokenttä on jännittävään paikkaan rakennettu, niin ei Kristiansund ihan hirveästi häviä kisassa. Matkatessani kaupunkiin bussilla, ihmettelin keltaisia rakennelmia, jotka olivat tien yläpuolella juuri ennen kaupunkiin saapumista. Kotimatkalla selvisi sekin ihme, nehän olivat lentokentän lähestymisvalot. Karttaa kun vilkaisin, niin kiitorata alkaa aika pian ”äänieristeenä” toimivan penkereen jälkeen.
Moldella ja Kristiansundilla tuntuu olevan muutenkin yhteinen historia, sillä kaupunkien vaakunoiden uskotaan menneen sekaisin ”jakovaiheessa”, kun virkamiehet olivat liian humalassa tai krapulassa. Kristiansundin vaakunassa on vesiputous, eikä kaupungin alueelta tänäkään päivänä löydy yhtään vesiputousta, kun taas Moldessa niitä on. Molden vaakunassa taasen on valas. Valaat eivät olisi pärjänneet kovin hyvin vuonossa, mutta Kristiansundissa ne olivat tärkeä osa elämää. Urbaanilegenda tai ei, niin mä uskon tähän :)
Molde
Molde on ollut kuntana olemassa virallisesti vuodesta 1838 ja toimii Møre og Romsdalin alueen hallintokeskuksena. Ikään kuin siis läänin pääkaupunkina. 1800- ja 1900 –luvun vaihteessa täällä vieraili useaan otteeseen saksalainen keisari Wilhelm II ja kaupunki oli muidenkin keskuudessa suosittu turistikohde. Tämän vuoksi kaupungissa oli runsaasti hotelleja ja puutarhoja, ja siksi kaupungilla onkin lempinimi ”Rosens by”, eli ruusujen kylä. Nykyään jopa toinen kaupungin kauppakeskuksista on nimetty tämän lempinimen mukaan. Molde on edelleen turistien suosiossa ja satamassa pysähtyy päivittäin Hurtigrutenin laivat sekä viikoittain useita muita risteilijöitä.
Vaikka ollaankin meren lähellä, vuonossa, ei Molde koskaan ole ollut varsinainen kalastuskaupunki, kuten suuret kalakaupungit Ålesund ja Kristiansund. Tekstiiliteollisuus oli pitkään tärkein elinkeino alueella ja tällä hetkellä kaupungissa on paljon etenkin meriteollisuuden parissa toimivia yrityksiä (Suurin yrityksistä on luultavasti Brunvoll). Kaupungista on hyvät yhteydet tärkeimpiin lähikaupunkeihin, Ålesundiin ja Kristiansundiin, sekä maitse/lautalla että meritse. Lauttaliikenne on alueella tärkeä osa elämää, sillä liikkuminen vuonon reunalta toiselle on lähes mahdotonta ilman lauttayhteyksiä. Moldesta kulkee kaksi lauttareittiä lähilaitureihin ja lisäksi vuonon ali on rakennettu yksi tunneli. Møre og Romsdalin alueella on kaikkiaan noin 20 lauttareittiä, joilla liikennöidään jokaisena viikonpäivänä.
Moldesta paloi kolmasosa vuonna 1916, mutta suurempi tuho kävi vuonna 1940, kun saksalaiset pommittivat kaupungista kaksi kolmasosaa matalaksi toisessa maailmasodassa. Norjan kuningas, valtion tärkeimmät virkamiehet ja valtion kultavarasto olivat tuolloin Moldessa pakomatkalla, ja saksalaiset saivat asiasta vihiä. Tuhosta on muistona "Kuninkaan koivu" kaupungin laidalla, jonka alla kuninkaasta on otettu kuva pommitusten aikana. Koivu ja kuningas selvisivät pommituksista ja lopulta britit kävivät noutamassa kuninkaan ja kruununprinssin suojaan.
Kaupungissa asui tuolloin vain reilu 3000 asukasta ja tällä hetkellä kaupungissa asuu noin 25000 asukasta. Tavoitteena kaupungilla on nostaa asukasluku 30 000 vuoteen 2030 mennessä. Moldella on muuten ystävyyskaupunki Suomessa, Mikkeli. Ja tästä syystä kaupungista löytyy Mikkelin mukaan nimetty katu, Mikkelivegen.
Vaikka ollaankin meren lähellä, vuonossa, ei Molde koskaan ole ollut varsinainen kalastuskaupunki, kuten suuret kalakaupungit Ålesund ja Kristiansund. Tekstiiliteollisuus oli pitkään tärkein elinkeino alueella ja tällä hetkellä kaupungissa on paljon etenkin meriteollisuuden parissa toimivia yrityksiä (Suurin yrityksistä on luultavasti Brunvoll). Kaupungista on hyvät yhteydet tärkeimpiin lähikaupunkeihin, Ålesundiin ja Kristiansundiin, sekä maitse/lautalla että meritse. Lauttaliikenne on alueella tärkeä osa elämää, sillä liikkuminen vuonon reunalta toiselle on lähes mahdotonta ilman lauttayhteyksiä. Moldesta kulkee kaksi lauttareittiä lähilaitureihin ja lisäksi vuonon ali on rakennettu yksi tunneli. Møre og Romsdalin alueella on kaikkiaan noin 20 lauttareittiä, joilla liikennöidään jokaisena viikonpäivänä.
Moldesta paloi kolmasosa vuonna 1916, mutta suurempi tuho kävi vuonna 1940, kun saksalaiset pommittivat kaupungista kaksi kolmasosaa matalaksi toisessa maailmasodassa. Norjan kuningas, valtion tärkeimmät virkamiehet ja valtion kultavarasto olivat tuolloin Moldessa pakomatkalla, ja saksalaiset saivat asiasta vihiä. Tuhosta on muistona "Kuninkaan koivu" kaupungin laidalla, jonka alla kuninkaasta on otettu kuva pommitusten aikana. Koivu ja kuningas selvisivät pommituksista ja lopulta britit kävivät noutamassa kuninkaan ja kruununprinssin suojaan.
Kaupungissa asui tuolloin vain reilu 3000 asukasta ja tällä hetkellä kaupungissa asuu noin 25000 asukasta. Tavoitteena kaupungilla on nostaa asukasluku 30 000 vuoteen 2030 mennessä. Moldella on muuten ystävyyskaupunki Suomessa, Mikkeli. Ja tästä syystä kaupungista löytyy Mikkelin mukaan nimetty katu, Mikkelivegen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)