Saarihyppelyn tulos

Heissan taasen kaikille!

Viime viikonlopusta onkin vierähtänyt jo tovi. Aika menee hirveää vauhtia ja tänne pitäisi kirjoittaa joka päivä, että saisi kaiken kerrottua :)

Saarihyppely ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta lauantain kierros oli aivan mahtava! Ensinnäkin: Sää suosi pyöräilijää ja koko päivän oli lämmin, pilvinen ja KUIVA sää. Siis aivan täydellinen keli reippailuun. Kipaisin lauantai aamuna turisti-infoon hakemaan pyörää siinä puoli kympin jälkeen. NO, eikös juuri samoihin aikoihin ollut käynnissä cruise call ja info oli täynnä turisteja, jotka halusivat käyttää tehokkaasti 5 tuntiaan maissa. Pienen jonotuksen jälkeen nappasin pyörän (ok, vähän jonon ohi), kypärän ja lukon, ja läksin polkemaan kohti Mordalsvågenia, joka oli matkani ensimmäinen etappi. Matkaa oli noin 10 kilometriä ja nautiskelin kevyestä ylämäestä, jota oli mukava polkea ylös kaikessa rauhassa. Oikein ääneen sanoin jossain vaiheessa itselleni, että onpa ollut mukavan tasaista nousua koko matka. Ei yhtään hurjan isoa ylämäkeä. Ja saman tien tajusin, että olin lähes perillä ja jossain vaiheesa pitäisi mennä alaspäinkin. Loppumatka olikin sitten aikamoista alamäkeä (no ei sentään Lukonmäen veroista) ja tajusin, että kotimatka voisi olla vähemmän nautinnollinen :D

Pyörästä täytyy sanoa sen verran, että niin kiva kuin moinen vuokrausmahdollisuus olikin, niin pyörää ei varsinaisesti oltu suunniteltu pitkään maantiajoon. Monien vähänkään jyrkempien mäkien ylös polkeminen oli täysi mahdottomuus ja pyörässä saattoi olla jotain vikaakin sillä moniin alamäkiinkin sai tehdä tosissaan töitä, että pyörä liikkui :) Kyllä oli omaa mankelia ikävä välillä. .

Noh, takaisin reissuun. Mordalsvågenista oli lautalla ylitys Solholmeniin, josta jatkui pyöräily saaren toiseen päähän. Saaren pystyy kiertämään kokonaan ympäri ja valitsin ensin pyöräilyoppaan mukaisesti eteläisen reitin sen nähtävyyksien ja maisemien vuoksi. Eteläinen tie alkoi 68 m nousulla...Hieno valinta. Nousun jälkeen kartta näytti, että luvassa olisi rock carvingseja, mutta enpä minä niitä löytänyt vaikka etsin. Päätin jatkaa matkaa ja pysähtyä ihailemaan seuraavaksi Hellekistan kivihautaa. Tie poukkoili ylös alas jonkin matkan päässä rannasta. Saarella oli aika paljon maataloutta ja kalankasvatusaltaita näkyi meressä melko paljon. Maataloudesta oikein varoitettiin kyltein, sillä eteläpuolen tie oli niin kapea, että siinä ei autot mahtuneet ohittamaan toisiaan. Ohittamista varten tielle oli kyllä tehty M-kyltillä merkittyjä levennyksiä (villi arvaus: Möteplass, norjalaisella ööllä) ja niitä oli itseasiassa melko tiheässä. Ymmärsin matkan aikana miksi oppaassa sanottiin tien olevan vähäliikenteinen. Yhteensä näin liikkeellä koko matkan aikana (siis eteläisellä tiellä) ehkä 8 autoa.

Noh, Kartta osoitti, että Hellekista alkoi olla lähellä..ja kuinka ollakaan. En löytänyt sitä! Löysin kyllä taulun jossa kerrottiin millaisia tontteja alueella olisi myytävänä..ja että mahdottoman hyvät lainaehdotkin olisi tarjolla paikallisessa pankissa. Päätin syödä vähän evästä ja jatkaa sitten matkaani kohti Kvernhusetin myllyä, mutta sanomattakin on selvää, että kyseistä paikkaa ei koskaan löytynyt. Mahdollisesti tieltä olisi pitänyt poiketa enemmän, mutta kun missään ei ollut minkäänlaisia opasteita päätin, että en tällä kertaa vaivaudu. Maisemissa oli senkin edestä kyllä katseltavaa ja sitä paitsi, Midsundissa odotti festivaalit.

Midsundissa oli jonkin sortin paikallisfestarit käynnissä. Ohjelma sisälsi ilmeisesti jonkin verran patikointiretkiä ja kalastusta ja tietysti yleistä hengailua kunnan keskustassa. Midsund koostuu viidestä saaresta (Otröya, Midöya, Dryna, Mageröy ja Tautra), mutta koska Tautrassa asuu vain yksi ihminen, sitä ei monesti lasketa mukaan kun puhutaan asutetuista saarista. Kokonaisuudessaan Midsundissa asuu alle 2000 ihmistä. Kunnan keskusta Otröyassa sijaitsee aivan saaren läntisessä päässä ja siitä on siltayhteys Midöyaan. Kunnan neljä asutuinta saarta ovat toisiinsa yhteydessä silloilla, mutta maihin ainut yhteys on lautalla. Tästä syystä kunnan keskustasta löytyykin kauppa josta saa sudit, maalit ja suojavälineet remontointiin, vaatteet ulkoiluun, lannoitteet maanviljelyyn, kalastusvälineet harrastuksiin, sekä tietysti ruokaa, lääkkeitä (reseptivapaita) ja Norsk Tippsin palvelut eli loton ja niin edelleen. Talk about sekatavarakauppa.

Viihdyin Midsundissa melkein kaksi tuntia ja sitten päätin lähteä polkemaan takaisin Solholmeniin, sillä saaren pohjoinen reitti oli 4 kilometriä pidempi kuin eteläinen ja ajattelin, että se on profiililtaan samanlainen kuin eteläreittikin. Odotin siis paaaljon mäkiä. Varasin siis riittävästi aikaa, etten missaa lauttoja :) Kävikin ilmi, että pohjoispuolella tiellä mahtui kaksi autoa ja pyöräilijä kohtaamaan oikein mukavasti ja lisäksi kävi ilmi, että pohjanmaallakin on luultavasti enemmän mäkiä kuin kyseisellä tiellä. Matka sujui siis aika sutjakasti ja pysähdyin aika usein ihailemaan merimaisemaa. Loppumatkasta tuli kuvioon taas pakollinen ylämäki/alamäki yhdistelmä ja kapusin melko korkealle ennen kuin pääsin laskettelemaan mutkaista tietä kohti lauttasatamaa. Kotimatka sujuikin sitten ihan tutuun tapaan. Alkumatkan loiva ylämäki oli loppumatkasta mukavaa rullailua alaspäin :) Lauantain saldo: 58 kilometriä ja kaksi lauttaylitystä.

Sunnuntaina en sitten enää lähtenyt liikkeelle pyörällä (Sunnuntain saldo: kaksi melko huonoa leffaa) Sanotaan vaikka näin: Satula ei ollut ystäväni enää silloin :) Myöskin keli oli ollut saarilla aika kurja, että siinäkin mielessä hyvä, että vietin päiväni Moldessa ihmetellen. Ja jäipähän jotain katsottavaa seuraavaksikin kerraksi. Milloin ikinä se sitten onkaan...