Tämähän onkin mahtava hetki elämässä opetella kaikkea uutta. Päätin siis opetella erinäisiä suomalaisia keittiöerikoisuuksia. Norjalaisia opettelinkin jo kesällä...
Ruokia saa rohkeasti ehdottaa :) Mitä suomalaisempi sen parempi.
Ensimmäisenä sarjassa on kunnon aito suomalainen (norjalaisesta rukiista tehty) ruislimppu!
RESEPTI, tästä tulee 4 limppua
Taikinajuuri (Tämä täytyy luonnollisesti ekalla kerralla tehdä itse, seuraavia kertoja varten voi varata pienen määrän juurta ja esim pakastaa sen. Mikäli taikinan tekee puukiulussa, voi taikinaa jättää kiulun reunoille kovettumaan, ja näin juuri on valmiina kipossa seuraavalla leivontakerralla.)
Litra vettä
Litra ruisjauhoja (käytin oikein kunnollisia karkeita jauhoja)
Sekoitellaan vesi ja jauhot ja annetaan juuren muhia 12 h tai vuorokausi.
Taikina
Litra vettä
Litra ruisjauhoja
Suolaa
Sekoitetaan vesi, jauhot ja suola juureen ja alustetaan. Annetaan kohota kaksinkertaiseksi 1-3 tuntia. Kaadetaan jauhotetulle pöydälle ja vaivataan ilma pois. Jaetaan taikina neljään osaan ja pyöritetään osista suippokärkisiä lieriöitä. Laitetaan lieröt leivinpaperilla vuoratulle pellille ja annetaan kohota noin tunti (Suippo laskeutuu tämän kohotuksen aikana).
Paistetaan aluksi 300 C asteisessa uunissa 15 min ja sen jälkeen 225-250 astetta 45 minuuttia.
Valmiit leivät kumisevat pohjaan koputettaessa.
No niin ja sitten...
LOPPUTULOS:
Tein vain puolikkaan taikinan, koska leivän varastointimahdollisuudet on huonot.
Juuren teko oli kohtuu helppoa. Vesi ja jauhot sekaisin ja nukkumaan :) Tein silti virheen. Suljin kipon ehkä liian tiiviisti, joten happaneminen ei päässy kunnolla vauhtiin. Virheen tajusin tosin vasta siinä vaiheessa kun rupesin jo heittämään leipiä uuniin.
Aamulla heräsin virkeänä lisäilemaan tavaraa taikinaan. Tässä kohtaan mukaan tulee reseptin virhe. Miten ihmeessä taikinaan pitäisi saada uppoamaan noin paljon vettä ja noin vähän jauhoja ja sitten vielä pitäisi jotain tehdäkin sillä taikinalla?? Oletan siis, että reseptissä on pilkkuvirhe tai mittavirhe ja taikinaosuudessa olevan vesimäärän tulisi olla 0,1 litraa tai 1 dl. Noh, en siis laittanut kuin puolet vedestä ja sitten heitin vaadittavat jauhot messiin.
Alusta taikina löysäksi. Miten? Miten ruisleipätaikinaa, joka muistuttaa enemmän puuroa kuin taikinaa, alustetaan? Ei mitenkään. Vatkasin sitä aikani (jauhot meni ainakin sekaisin) ja heitin taas kannen kipon päälle ja lähdin laskemaan rahtilaivan päämoottoreiden kuormituksia tunniksi. Ja toiseksi.
Ja toistin tässä kohti luonnollisesti sen alussa tekemäni virheen. Laitoin kannen liian tiiviisti kipon päälle.
Siirryin taikinan kimppuun noin 2 tuntia myöhemmin ja totesin, että taikina on todellakin löysää. Päätin kuitenkin kokeilla. Kaadoin pöydälle kasan jauhoja ja kippasin taikinan siihen päälle. Taikinan päälle kaadoin vielä kasan jauhoja aloitin ilman vaivaamisen pois taikinasta. Hah! Sanon minä. Se oli enemmänkin taikinan siirtelyä pöydällä ja lopulta se jo muuttui yritykseksi saada taikina pysymään pöydällä. Muistinko mainita että taikina oli löysää?
Nokkelana ihmisenä otin laatikosta kauhan ja lapioin taikinan uunipellille (tämä on sitten ehkä se vaivaamiskohta). Sitten jaoin taikinan kahteen osaan leivinpaperin päällä ja lastalla muotoilin kivat kikkareet niistä. Ne näytti leiviltä! JEE!
Kohota tunti. Joo, en. Kohotus kesti ehkä noin 5 minuuttia ja sen jälkeen nakkasin leivät uuniin. Minusta tuntui jo siinä vaiheessa, että kokeilu ei ole mennyt ihan putkeen, joten en pitänyt tätä mitenkään kamalan asiana. Sitä paitsi. Mun leivissä ei ollut missään vaiheessa mitään suippoja... :D
Paista 15 min 300 astetta ja 45 min 225-250 astetta. A) meidän uuni ei lämpiä 300 asteeseen, haittaako? b) mistä mä tiedän haluanko toiseen vaiheeseen 225 vai 250 astetta vai kenties 237,5 astetta? Noh, laitoin alussa siis uunin hönkimään niin kuumalle kun sai ja paistelin 15 minsaa. Sit kävin vähän ihailees leipiä (ne näytti edelleen leiviltä) ja käänsin vipua noin 230:n ja 240 asteen välille. Siinä sitten paistelin leipiäni 50 minsaa (unohduin laskemaan sen saman rahtilaivan moottorin lämmöntuottoa). Otin leivät uunista, irrotin ne paperista ja koputtelin pohjaa. Hyvä, kumisee! Leivät pois pelliltä ja venailemaan että niihin uskaltaa taas koskea. Jaksoin odottaa 5 minuuttia :D Ja eihän ne mitään kypsiä ollu!
Pistin leivät (nyt niitä oli jo kolme, koska toinen oli kahdessa osassa. "Liimasin" osat toisiinsa kiinni...) takaisin uuniin ja lähdi jatkamaan harrastuksia. Taas pääs unohtuun uuni ja leivät majaili siellä lämpimässä melkein puoli tuntia, mutta ei ne kyllä yhtään sen kypsemmiksi muuttuneet. Johtopäätös: Ehkä taikinan pitäisi edes melkein pysyä kasassa, että leivistä tulee hyviä. Mutta pinta oli "rapee". Sen verran rapee, ettei Ikean leipäveitsi meinannu pystyä siihen :D
Jätin leivät jäähtymään ja ajattelin kokeilla vähän myöhemmin, että miltä ne maistuu.
Ja kyllähän se ihan ruisleivältä maistui. Tai ainakin ruisjauhon ja veden sekoitukselta :D
Ja lopuksihan oli pakko tehdä vielä yksi virhe: En sitten ottanut sitä juurta talteen, eli nyt joudun aloittamaan koko homman TAAS alusta seuraavalla kerralla. Kyllä, aion kokeilla uudestaan. Sillä hetken googlaamisen perusteella tiedän nyt seuraavaa.
1) Minulla on parempi resepti.
2) Taikinan kuuluu olla löysää, mutta sitä täytyy voida käsitellä käsin.
3) Leipiä oikeasti pitää kohottaa ennen paistoa
4) Leivät pitää kääriä leivinliinaan paiston jälkeen jälkikypsymään (pintakaan ei oo ihan niin rapea, jos näin tekee.
5) Leipiä ei saa pakastaa tuoreena (no enhän mä tietenkään pakastannukkaan :D enpä!)
6) Se juuri ihan oikeasti kannattaa ottaa talteen :D
Mutta ehkä seuraavalla kerralla onnistuu paremmin, nyt kun on kerran jo kokeiltu ja tehty kaikki virheetkin..
Terppa!
11 päivää Suomeen!
-Annamaija-
EDIT:
Yleisön pyynnöstä, tässä on linkki siihen parempaan ohjeeseen:
http://ugly.blerp.org/~oh6kxl/ruisleipa.html
Ei mulla karvaisia käsiä ole, mutta pidän tämän miehen tavasta kuvailla asioita :"jaan taikinan kolmeen yhtä suureen läjään. Taikina annostellaan lastalla". Siis näihän mä juuri tein :D
Kokeilemisiin!
maanantai 25. elokuuta 2008
lauantai 23. elokuuta 2008
Katuja ja auringonpaistetta
Kävelin tänään Trondheimin keskustassa ja olo oli kuin keskieurooppalaisen kaupungin kaduilla. Intiimiä, melko kapeat kadut, talot lähellä teitä ja lämmin tunnelma. Ainakaan Tampereella en ole koskaan kokenut sellaista elämystä. Siellä kadut on niin...erilaisia? Kävelykadulla koin saman uudestaan. Pieniä kauppoja ja ihanan tiivistä. Joka tapauksessa, tänään oli ensimmäinen kerta kun tunsin todella olevani aivan toisessa maassa. Norja ja Suomi muistuttavat niin paljon toisiaan, että välillä unohtaa olevansa poissa kotoa.
Tänään Norja näytti myös lisää hyviä puoliaan. Aurinko paistoi aamusta asti ja oli ihana keli. Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Syksyinen lämmin keli. Nautin ystävien kanssa tapasta terassilla.
Tänään puhuin myös norjaa. Se sujui hyvin.
Ha det!
Annamaija
Tänään Norja näytti myös lisää hyviä puoliaan. Aurinko paistoi aamusta asti ja oli ihana keli. Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Syksyinen lämmin keli. Nautin ystävien kanssa tapasta terassilla.
Tänään puhuin myös norjaa. Se sujui hyvin.
Ha det!
Annamaija
torstai 21. elokuuta 2008
Syksy tuli tänään
Istun tänään Tyholtin Marinsenterin kahvilassa "brunssilla" (aamulla tuli vähän kiire ja lounaaseen asti ei jaksanut odottaa) ja huomasin, että ulkona oli yhtäkkiä syksy. Tiedättehän sen punertavan valon, mikä ulkona on kun on syksy ja koko ajan näyttää siltä, että alkaa sataa, mutta ei sada kuitenkaan. Syksyn tuntua lisäsi vielä entisestään se, että puista tippui jo ahkerasti lehtiä.
Koko päivä menikin tänään istuessa ahkerasti luennolla ja harjoituksissa. Kaikki tieto tuli norjaksi ja ilokseni saatoin huomata, että ymmärsin. Kuvituksesta oli paljon iloa epäselvien asioiden kohdalla mutta enimmäkseen ymmärsin puhettakin. Nyt onkin sitten hyvä ryhtyä tekemään harjoituksia, kun ymmärtää tehtävänannotkin :)
Ha det!
Annamaija
Koko päivä menikin tänään istuessa ahkerasti luennolla ja harjoituksissa. Kaikki tieto tuli norjaksi ja ilokseni saatoin huomata, että ymmärsin. Kuvituksesta oli paljon iloa epäselvien asioiden kohdalla mutta enimmäkseen ymmärsin puhettakin. Nyt onkin sitten hyvä ryhtyä tekemään harjoituksia, kun ymmärtää tehtävänannotkin :)
Ha det!
Annamaija
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Ensimmäinen viikko Trondheimissa
Pitkä aika on ehtinyt vierähtää edellisestä kerrasta. Mutta sitäkin enemmän on ehtinyt tapahtua.
Elokuun 8. päivä oli viimeinen työpäivä ja päivähän meni tietenkin tyhjentäessä pöytää ja viimeistellessä loppuraporttia kesän projektista. Tarjosimme kesätyökaverin kanssa viimeisen päivän kunniaksi jäätelökakkua ja pomo ehtikin siinä ihmetellä, että onko töiden loppuminen hieno asia :) Ei sentään..
Viikonlopun asustin Trondheimissa asuva kaverini luona ja lauantaina kävin eksymässäkin kaupungilla. Isoveljeni sanoin: "Jos et tiedä, mihin kääntyä, käänny oikealle." Valitsin väärin ja käännyin vasemmalle..Tiesin missä olin, mutta en tiennyt mihin piti mennä :D Tiedänpähän seuraavalla kerralla! Hyvänen aika, että ihmistä pystyi hävettämään.
Elokuun 11. päivä alkoi sitten opiskelijaelämä. Kävelin mäen ylös Moholtiin hakemaan asunnon avaimia ja sain todeta muuttavani Steinaniin, joka ei suinkaan ollut toivelistallani numero ykkösenä. Nyt reilun viikon asumisen jälkeen voinen jo sanoa, että ei tämä niin kaukana ole kuin miltä alkuun tuntui. Ihan hyvä paikka tämä on asua. Maanantain aikana kävin myös rekisteröitymässä opiskelijaksi. Siinä sitä vasta härdelliä riitti! Miten se onkaan ollut kotimaassa niin helppoa, kun ei ole tarvinnut muuta kuin lähettää yksi paperilappu postitse ja seuraavina vuosina ei sitäkään!
Tässä alla on hieman meidän orientaatioviikon ohjelmaa:
Ma 11.8.
Rekisteröityminen: Täältä saimme lukukausitodistuksen ja hyväksymiskirjeen.
Ti 12.8.
Matriculation Ceremony (Uusien opiskelijoiden vastaanottojuhlallisuudet)
Kansainvälisten opiskelijoiden Barbeque -lounas (lounas sisälsi perinteisiä norjalaisia grilliherkkuja esim hot dogia muistuttavia pölsejä ja hampurilaisia.)
Iltapäivällä oli vielä info kaikenlaisista asioista ja illalla oli bileet kaikille uusille opiskelijoille Studentsamfundetilla (Ylioppilaskuntaa vastaava elin).
Ke 13.8.
Keskiviikko oli täynnä infoa. Infoa Norjasta, infoa norjalaisten oudoista tavoista, infoa opiskelijajärjestöistä ja infoa opiskelijoiden etujärjestöistä ja eduista.
Illan tullen menimme jälleen juhlimaan lukuvuoden alkua Studentsamfundetille, mutta tällä kertaa vain kansainvälisten opiskelijoiden kesken.
To 14.8.
Jälleen aloitimme päivän luentosalissa. Tapasimme ohjelmakoordinaattorit ja he varmistivat, että kaikki varmasti tietävät, mitkä kaikki asiat tulee hoitaa. Tämän jälkeen kuuntelimme sosiaaliantropologin esitelmän Norjassa elämisen taiteesta. Esitelmän otsikkona oli: " It's easy when you know how - The art of living comfortably in Norway". Tämän perusteella oletin kuulevani, että talvea varten tulee ostaa villasukat ja kaulaliina. Toki alunperin en tiennytkään, että mies on sosiaaliantropologi. Esitelmässä tuli esille monta asiaa, jotka olimme jo kuulleet monta kertaa, mutta myös monta asiaa, joita ei ehkä olisi tullut ajatelleeksi muuten. Kuten se, että norjalaiset tienaa keskimäärin noin 200 Nok/h, joka on siis noin 25 e/h. Tämä itseasiassa olikin ihan kiinnostava tieto mahdollisia tulevaisuuden palkkaneuvotteluja varten :)
Torstaina kävimme myös patikoimassa. Kuljimme Bymarkan poluilla kolmisen tuntia ja sää suosi ulkoilijaa. Ei satanut, mutta ei myöskään ollut liian kuuma.
Pe 15.8.
Perjantaina minulla oli ensimmäinen luento. Kyseessä oli infoluento kurssille Marin teknikk Introduksjon. Luennon pitänyt nainen oli huolissaan, että pystynk suoriutumaan kurssista kun kaikki tehdään norjaksi, mutta lupasin yrittää kaikkeni. Pääsenkin nyt sitten tekemään kurssilla harjoitustyötä norjalaisten kanssa norjaksi. Jänskättää hieman.
Luennon jälkeen menin Moholtiin, jossa kaikki uudet ystäväni asuvat ja lähdimme bussikyydillä järjestetylle patikoinnille Laden ulkoilualueelle. Jälleen oli edessä noin 3 tunnin kävely ja tällä kertaa aurinkokin paistoi lämpimästi. Patikoinnin lopuksi meille oli tarjolla evästä ja jotkut jopa uskaltautuivat uimaan vuonoon. Itse jätin uimisen suosiolla muille, kuten esimerkiksi amerikkalaiselle ystävälleni, joka päätti uida vaatteet päällä frisbeen heittelyn lomassa. Täysin vahingossa toki, mutta kuitenkin...
La 16.8.
Lauantaille meille oli järjestetty aito turistikierros kaupungissa ja saimme kierroksen aikana oppia muun muassa sen, että ensimmäinen ihminen, joka on löytänyt Amerikan, olikin norjalainen eikä espanjalainen. Jannu oli yrittänyt päästä Grönlantiin, mutta meni epähuomiossa ohi ja päätyi Kanadaan ja seilasi sieltä sitten rannikkoa pitkin Amerikan puolelle. Tästä on kuulemma oikein todisteitakin...Kierros päättyi Sverresborgin museoalueeseen, johon on kerätty taloja ja kirkkoja Trondheimin ympärysalueilta. Suurimman osan alueesta vei Trondheimin vanha keskusta, jossa vanhimmat talot oli 1700 -luvulta. Museon alueella oli myös vanhan Sverresborgin linnoituksen rauniot, joiden päällä oli mahtava paistatella päivää ja ihailla maisemaa kaupungin ja vuonon yli. Siinä kun annoimme katseen kiertää museon ja sitä ympäröivän nykyasetuksen yläpuolella, huomasimme, että itseasiassa nykyasutusta ei äkkiseltään olisi erottanut 1700- ja 1800 -lukujen asutuksesta. Talot näyttävät tismalleen samoilta kuin silloin kauan sitten. Minun mielessä käsite "tyypillinen norjalainen asumus" sai aivan uuden ulottuvuuden.
Iltapäivän päätteeksi matkan saksalaisen ystäväni kanssa Ikeaan ostamaan juustohöylää ja perunankuorimaveistä (no oli meillä muutakin ostoslistalla) ja lisäksi kävimme syömässä ruotsalaisia Ikea-lihapullia. Mietimme siinä samalla, että mahtaakohan niillä olla Ruotsissa lihapullatehdas, vai tehdäänkö lihapullat mahdollisesti esim Kiinassa. Hyviä ne oli kuitenkin, vaikka vähän jäinkin vielä kaipaamaan perunamuussia. ÄITI! Perunamuussia ja lihapullia tilattu päivämäärälle 5.9. (karjalanpaistikin käy :P) ;)
Viikonloppu menikin taas hengatessa kaverin kämpillä ja tutustuessa hänen yläkerran naapureihin. Siellä oli kovat fuksibileet käynnissä ja pääsin yllättämään osan ihmisistä vastaamalla heidän norjankielisiin kysymyksiinsä norjaksi. Jee! Mä alan edistyä :)
Tällä viikolla on menty aika rauhassa. Maanantaina oli kellaribileet Moholtissa ja siellä hämäsin erästä afganistanilaismiestä juttelemalla hänelle norjaksi. Hän kuuli, että olisin Finnmarkasta ja rupesi kertomaan juttua norjaksi. No minä siihen tietysti vastaamaan norjaksi. Hieman myöhemmin hän kysyi minulta, että miksi en puhu norjaa koko ajan ja sanoin, että se on niin vaikeaa, kun joutuu miettimään sanoja. Hän näytti hieman oudolta ja kysyi miten norjalainen joutuu norjaa puhuessaan miettimään sanoja...Siinä vaiheessa sekaannus kävi ilmi ja sillehän sitten naureskeltiin hetki.
Jälleen kerran viikko on mennyt hirveää kyytiä. Uusia ihmisiä olen tavannut paaaaljon ja uskoisin, että tästä vuodesta ei tule ainakaan tylsä. Totesimme myös, että kun tapaa uuden ihmisen on pakko esittää 5 kysymystä:
1. Nimi
2. Kotimaa (ja mielellään kaupunkikin)
3. Mitä opiskelee Norjassa
4. Missä asuu Trondheimissa
5. Kuinka kauan aikoo viipyä Norjassa
Ja kyllä, nämä kysymykset esittää ihan huomaamattaan, alitajuisesti. Hassua.
Yliopistosta ja opinnoista kerron vähän lisää seuraavalla kerralla ja ehkä saatte kuulla jossain vaiheessa hieman Trondheimistakin :)
Elokuun 8. päivä oli viimeinen työpäivä ja päivähän meni tietenkin tyhjentäessä pöytää ja viimeistellessä loppuraporttia kesän projektista. Tarjosimme kesätyökaverin kanssa viimeisen päivän kunniaksi jäätelökakkua ja pomo ehtikin siinä ihmetellä, että onko töiden loppuminen hieno asia :) Ei sentään..
Viikonlopun asustin Trondheimissa asuva kaverini luona ja lauantaina kävin eksymässäkin kaupungilla. Isoveljeni sanoin: "Jos et tiedä, mihin kääntyä, käänny oikealle." Valitsin väärin ja käännyin vasemmalle..Tiesin missä olin, mutta en tiennyt mihin piti mennä :D Tiedänpähän seuraavalla kerralla! Hyvänen aika, että ihmistä pystyi hävettämään.
Elokuun 11. päivä alkoi sitten opiskelijaelämä. Kävelin mäen ylös Moholtiin hakemaan asunnon avaimia ja sain todeta muuttavani Steinaniin, joka ei suinkaan ollut toivelistallani numero ykkösenä. Nyt reilun viikon asumisen jälkeen voinen jo sanoa, että ei tämä niin kaukana ole kuin miltä alkuun tuntui. Ihan hyvä paikka tämä on asua. Maanantain aikana kävin myös rekisteröitymässä opiskelijaksi. Siinä sitä vasta härdelliä riitti! Miten se onkaan ollut kotimaassa niin helppoa, kun ei ole tarvinnut muuta kuin lähettää yksi paperilappu postitse ja seuraavina vuosina ei sitäkään!
Tässä alla on hieman meidän orientaatioviikon ohjelmaa:
Ma 11.8.
Rekisteröityminen: Täältä saimme lukukausitodistuksen ja hyväksymiskirjeen.
Ti 12.8.
Matriculation Ceremony (Uusien opiskelijoiden vastaanottojuhlallisuudet)
Kansainvälisten opiskelijoiden Barbeque -lounas (lounas sisälsi perinteisiä norjalaisia grilliherkkuja esim hot dogia muistuttavia pölsejä ja hampurilaisia.)
Iltapäivällä oli vielä info kaikenlaisista asioista ja illalla oli bileet kaikille uusille opiskelijoille Studentsamfundetilla (Ylioppilaskuntaa vastaava elin).
Ke 13.8.
Keskiviikko oli täynnä infoa. Infoa Norjasta, infoa norjalaisten oudoista tavoista, infoa opiskelijajärjestöistä ja infoa opiskelijoiden etujärjestöistä ja eduista.
Illan tullen menimme jälleen juhlimaan lukuvuoden alkua Studentsamfundetille, mutta tällä kertaa vain kansainvälisten opiskelijoiden kesken.
To 14.8.
Jälleen aloitimme päivän luentosalissa. Tapasimme ohjelmakoordinaattorit ja he varmistivat, että kaikki varmasti tietävät, mitkä kaikki asiat tulee hoitaa. Tämän jälkeen kuuntelimme sosiaaliantropologin esitelmän Norjassa elämisen taiteesta. Esitelmän otsikkona oli: " It's easy when you know how - The art of living comfortably in Norway". Tämän perusteella oletin kuulevani, että talvea varten tulee ostaa villasukat ja kaulaliina. Toki alunperin en tiennytkään, että mies on sosiaaliantropologi. Esitelmässä tuli esille monta asiaa, jotka olimme jo kuulleet monta kertaa, mutta myös monta asiaa, joita ei ehkä olisi tullut ajatelleeksi muuten. Kuten se, että norjalaiset tienaa keskimäärin noin 200 Nok/h, joka on siis noin 25 e/h. Tämä itseasiassa olikin ihan kiinnostava tieto mahdollisia tulevaisuuden palkkaneuvotteluja varten :)
Torstaina kävimme myös patikoimassa. Kuljimme Bymarkan poluilla kolmisen tuntia ja sää suosi ulkoilijaa. Ei satanut, mutta ei myöskään ollut liian kuuma.
Pe 15.8.
Perjantaina minulla oli ensimmäinen luento. Kyseessä oli infoluento kurssille Marin teknikk Introduksjon. Luennon pitänyt nainen oli huolissaan, että pystynk suoriutumaan kurssista kun kaikki tehdään norjaksi, mutta lupasin yrittää kaikkeni. Pääsenkin nyt sitten tekemään kurssilla harjoitustyötä norjalaisten kanssa norjaksi. Jänskättää hieman.
Luennon jälkeen menin Moholtiin, jossa kaikki uudet ystäväni asuvat ja lähdimme bussikyydillä järjestetylle patikoinnille Laden ulkoilualueelle. Jälleen oli edessä noin 3 tunnin kävely ja tällä kertaa aurinkokin paistoi lämpimästi. Patikoinnin lopuksi meille oli tarjolla evästä ja jotkut jopa uskaltautuivat uimaan vuonoon. Itse jätin uimisen suosiolla muille, kuten esimerkiksi amerikkalaiselle ystävälleni, joka päätti uida vaatteet päällä frisbeen heittelyn lomassa. Täysin vahingossa toki, mutta kuitenkin...
La 16.8.
Lauantaille meille oli järjestetty aito turistikierros kaupungissa ja saimme kierroksen aikana oppia muun muassa sen, että ensimmäinen ihminen, joka on löytänyt Amerikan, olikin norjalainen eikä espanjalainen. Jannu oli yrittänyt päästä Grönlantiin, mutta meni epähuomiossa ohi ja päätyi Kanadaan ja seilasi sieltä sitten rannikkoa pitkin Amerikan puolelle. Tästä on kuulemma oikein todisteitakin...Kierros päättyi Sverresborgin museoalueeseen, johon on kerätty taloja ja kirkkoja Trondheimin ympärysalueilta. Suurimman osan alueesta vei Trondheimin vanha keskusta, jossa vanhimmat talot oli 1700 -luvulta. Museon alueella oli myös vanhan Sverresborgin linnoituksen rauniot, joiden päällä oli mahtava paistatella päivää ja ihailla maisemaa kaupungin ja vuonon yli. Siinä kun annoimme katseen kiertää museon ja sitä ympäröivän nykyasetuksen yläpuolella, huomasimme, että itseasiassa nykyasutusta ei äkkiseltään olisi erottanut 1700- ja 1800 -lukujen asutuksesta. Talot näyttävät tismalleen samoilta kuin silloin kauan sitten. Minun mielessä käsite "tyypillinen norjalainen asumus" sai aivan uuden ulottuvuuden.
Iltapäivän päätteeksi matkan saksalaisen ystäväni kanssa Ikeaan ostamaan juustohöylää ja perunankuorimaveistä (no oli meillä muutakin ostoslistalla) ja lisäksi kävimme syömässä ruotsalaisia Ikea-lihapullia. Mietimme siinä samalla, että mahtaakohan niillä olla Ruotsissa lihapullatehdas, vai tehdäänkö lihapullat mahdollisesti esim Kiinassa. Hyviä ne oli kuitenkin, vaikka vähän jäinkin vielä kaipaamaan perunamuussia. ÄITI! Perunamuussia ja lihapullia tilattu päivämäärälle 5.9. (karjalanpaistikin käy :P) ;)
Viikonloppu menikin taas hengatessa kaverin kämpillä ja tutustuessa hänen yläkerran naapureihin. Siellä oli kovat fuksibileet käynnissä ja pääsin yllättämään osan ihmisistä vastaamalla heidän norjankielisiin kysymyksiinsä norjaksi. Jee! Mä alan edistyä :)
Tällä viikolla on menty aika rauhassa. Maanantaina oli kellaribileet Moholtissa ja siellä hämäsin erästä afganistanilaismiestä juttelemalla hänelle norjaksi. Hän kuuli, että olisin Finnmarkasta ja rupesi kertomaan juttua norjaksi. No minä siihen tietysti vastaamaan norjaksi. Hieman myöhemmin hän kysyi minulta, että miksi en puhu norjaa koko ajan ja sanoin, että se on niin vaikeaa, kun joutuu miettimään sanoja. Hän näytti hieman oudolta ja kysyi miten norjalainen joutuu norjaa puhuessaan miettimään sanoja...Siinä vaiheessa sekaannus kävi ilmi ja sillehän sitten naureskeltiin hetki.
Jälleen kerran viikko on mennyt hirveää kyytiä. Uusia ihmisiä olen tavannut paaaaljon ja uskoisin, että tästä vuodesta ei tule ainakaan tylsä. Totesimme myös, että kun tapaa uuden ihmisen on pakko esittää 5 kysymystä:
1. Nimi
2. Kotimaa (ja mielellään kaupunkikin)
3. Mitä opiskelee Norjassa
4. Missä asuu Trondheimissa
5. Kuinka kauan aikoo viipyä Norjassa
Ja kyllä, nämä kysymykset esittää ihan huomaamattaan, alitajuisesti. Hassua.
Yliopistosta ja opinnoista kerron vähän lisää seuraavalla kerralla ja ehkä saatte kuulla jossain vaiheessa hieman Trondheimistakin :)
tiistai 12. elokuuta 2008
Trollstigen ja Geiranger
Heissan taas!
Kävin tosiaan reilu viikko sitten reissaamassa kaverin kanssa Trollstigenissä. Otettiin mun työpaikalta Mini CooperS alle ja lähdettiin kokeilemaan miltä tuntuu ajaa jyrkkää mäkeä ylös. Kaverista tuntui jo alkumatkasta pahalta, koska edellisenä iltana oltiin oltu hänen kaverinsa syntymäpäivillä :P Matkalla jouduttiin myös soittamaan pohjoismaiseen autotukeen (eli minun isoveljelle), koska ei keksitty miksi auto tiputti vettä. Onneksi isoveli tiesi vastauksen ja uskalsimme jatkaa matkaa :)
Trollstigen on rakennettu vuonna 1936 kauppareitiksi. Rakentaminen kesti 8 vuotta ja tietä pidetään edelleen yhtenä hienoimmista insinöörityön taidonnäytteistä. Ja onhan se! Se mutkittelee 11 neulansilmän kautta 1800 metrin korkeuteen (m.o.h) ja siinä on 9% nousu. Paikoittain (ehkä jopa lähinnä) tie on yhden kaistan levyinen ja se on osittain kaivettu kallion seinään ja osittain rakennettu tukien varaan kallionseinämän ulkopuolelle. Ja koska liikennettä on molempiin suuntiin, niin vastaan saattaa kapealla mutkaisella tiellä tulla niin asuntoauto kuin bussikin. Onneksi viimeiseen ei törmätty nousussa, sillä edellisessäkin oli aivan tarpeeksi tekemistä :) Trollstigen avataan yleensä toukokuun lopulla ja huipulla tietä reunustaa useiden metrien korkuiset lumikinokset (kuvaa voi katsoa esim täältä: http://www.trollstigen.net/index2.php Vähän kun scrollailee alas, niin pitäisi löytyä kuvaa tien putsaamisesta ). Reitti on auki syyskuulle ja se toimii lähinnä turistitienä. Huomioitavaa on, että tiellä saa ajaa vain 12,4 metriä pitkällä ajoneuvolla. Tämä ilmeisesti koskee myös auto-asuntovaunu yhdistelmiä ja täytyy sanoa, että itse en menisi sinne Miniä isommalla autolla :D
Maisemat tieltä on aivan uskomattomat!! Jälleen kerran, maisemia, joita on aivan mahdotonta kuvata kameralla saati sitten sanoilla. Ajoimme tien Raumalta kohti Valldalia, eli nousimme sen ylös. Mäen päällä on luonnollisesti turistirysä. Siellä taisi olla kuusi tai seitsemän kojua, joissa myytiin porontaljoja, muistoesineitä ja kaikkea muuta mahdollista. Paitsi postimerkkejä... Lisäksi mäen päälle oli rakennetti näköalatasanne, josta pystyi ihastelemaan Stigfossenin kuohuja ja maisemia alla avautuvaan laaksoon. Jos olette joskus lomalla Norjassa niin, että olette jossain lähistöllä ja tie on auki, niin menkää kokemaan se. Kytkin kannattaa olla iskussa ja jarrut kunnossa, mutta niiden nyt täytyy olla tässä maassa muutenkin kohdillaan. Meidän Minillä ei ollut ihan paras päivä, sillä jouduimme pysähtymään kesken nousun, kun lämpömittari alkoi näyttää punaista valoa. Ihailimme maisemia hetken ja taas jaksoi autokin pysyä vauhdissa mukana :D
Laakso olikin siitä jännittävä paikka, että siellä makoili lehmät iloisesti tien pientareella. Laakson alkupäässä oli kyltti, jossa varoiteltiin karjasta (tai ainakin tulkitsimme kuvan elukan lehmää muistuttavaksi yksilöksi) ja ihmetys oli kyllä suuri kun ensimmäinen lehmä hengaili ojanpientareella. Eikä ne edes olleet reissut ainoat tiellä ja sen läheisyydessä viihtyvät eläimet. Norjalaiset ei paljon eläimiensä puolesta pelkää. Lampaita oli pitkin maita ja mantuja tuolla reissun päällä ja niitä sai väistellä kuin Lapin poroja konsanaan. Kuinkahan usein niitä kuolee tuolla teillä? Ja liittyykö norjalaisten väistämisinnokkuus jotenkin tämän asian kanssa yhteen? Hmm, suuria kysymyksiä.
Lähdimme hieman liian aikaisin Trollstigeniltä kohti Geirangeria, sillä meiltä jäi näkemättä suuri viihdepläjäys. Kuten sanottua, tie on mutkainen ja kapea ja en menisi sinne Miniä suuremmalla autolla. Ja sitten sinne meni ruotsalainen turistibussi ja sitten koko Trollstigen seisoi parikin tunteja :DDD En ole täysin päässyt selvyyteen, että miksi bussi jäi jumiin erääseen kurviin, mutta ilmeisesti se ei ollut "soveltuva" tielle. Liian pitkä auto vai kuskilla oli EVO-päivä, ei voi tietää. Tämä ei suinkaan ole kesän ainoa samantyylinen tapaus. Herääkin kysymys: "Miksi sinne päästetään busseja?" Sekä mäen alla että mäen päällä täytyy olla hinausautot, jotta jumiin jääneet bussit saadaan irroitettua ja tiellä taas liikenne toimimaan. Ehkä turistitiellä on pakko olla turistibussikulku. Ja sekin on totta, että Valldalin ja Rauman välimatka kasvaa kyllä melko suureksi jos tie suljetaan. Toisaalta, onhan se kiinni melkein 3/4 vuodesta?! Onneksi ei tarvitse olla tekemässä päätöksiä :)
Trollstigeniltä ajoimme Geirangeriin (kun "sillä suunnalla" olimme) ja kävimme ihailemassa vuonon kauneutta. Enkä yhtään ihmettele, että Geirager on Unescon maailmanperintölistalla. Joskus kun katsoo Geirangerista otettuja kuvia, niin tuntuu että niissä on pakko olla jotain shopattua. Mutta paikanpäällä se on pakko todeta: Ne kuvat ovat niin aitoja kuin kuvat vain voivat olla. Sanoinkuvaamatonta! Vuonon vesi on juuri niin vihreää kuin kaikissa kuvissa (sellaista vaaleaa, mutta ei limeä. Ehkä limen ja metsänvihreän vaalea sekoitus, ehkä), vuoret nousevat suoraan vedestä ja "Sju söstre"-vesiputous. Upeaa! Niin upeaa! Itse Geirangeriin mentiin taas serpentiinitietä. Mutkia riitti ja ohjeet käskivät ajamaan pienellä vaihteella. Mini parka! Se on tehty vauhdikkaaseen menoon :)
Kotimatkalla alkoi vesisade. Odottelimme sitä koko päivän ja sieltähän se sitten tuli. Norjalaiset tiet on aika kamalia. Niissä on hirveät urat ja kun on paljon nousuja ja laskuja, vesi velloo kaistoilla. Löysin autosta ominaisuuden jota ei vielä ole koskaan tullut vastaan. Kun ajoi vähän isompaan lätäkköön tai päätyi uraan, renkaat heitti vedet OMALLE tuulilasille. Näppärää, todella näppärää :) Vettä tuli kaatamalla paikoittain. En usko, että olen koskaan ajanut niin kamalassa vesisateessa. Onneksi autossa oli hyvät renkaat, vaan kyllä me siltikin pariin otteeseen päästiin pienimuotoisesti "ratsastamaan aallonharjalla".
Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Niitä maisemia ei unohda koskaan ja jälleen kerran (niin kuin aika monesti tänä kesänä) niin paljon jäi vielä näkemättä! Ensi kesänä sitten :)
Tässä olen jo tovin asunut nyt Trondheimissa (eli 4 päivää) ja kuulumisia on aivan pian tiedossa :D
Ha det!
Annamaija (nykyään enää Anna, se on niiiiin paljon helpompi )
Kävin tosiaan reilu viikko sitten reissaamassa kaverin kanssa Trollstigenissä. Otettiin mun työpaikalta Mini CooperS alle ja lähdettiin kokeilemaan miltä tuntuu ajaa jyrkkää mäkeä ylös. Kaverista tuntui jo alkumatkasta pahalta, koska edellisenä iltana oltiin oltu hänen kaverinsa syntymäpäivillä :P Matkalla jouduttiin myös soittamaan pohjoismaiseen autotukeen (eli minun isoveljelle), koska ei keksitty miksi auto tiputti vettä. Onneksi isoveli tiesi vastauksen ja uskalsimme jatkaa matkaa :)
Trollstigen on rakennettu vuonna 1936 kauppareitiksi. Rakentaminen kesti 8 vuotta ja tietä pidetään edelleen yhtenä hienoimmista insinöörityön taidonnäytteistä. Ja onhan se! Se mutkittelee 11 neulansilmän kautta 1800 metrin korkeuteen (m.o.h) ja siinä on 9% nousu. Paikoittain (ehkä jopa lähinnä) tie on yhden kaistan levyinen ja se on osittain kaivettu kallion seinään ja osittain rakennettu tukien varaan kallionseinämän ulkopuolelle. Ja koska liikennettä on molempiin suuntiin, niin vastaan saattaa kapealla mutkaisella tiellä tulla niin asuntoauto kuin bussikin. Onneksi viimeiseen ei törmätty nousussa, sillä edellisessäkin oli aivan tarpeeksi tekemistä :) Trollstigen avataan yleensä toukokuun lopulla ja huipulla tietä reunustaa useiden metrien korkuiset lumikinokset (kuvaa voi katsoa esim täältä: http://www.trollstigen.net/index2.php Vähän kun scrollailee alas, niin pitäisi löytyä kuvaa tien putsaamisesta ). Reitti on auki syyskuulle ja se toimii lähinnä turistitienä. Huomioitavaa on, että tiellä saa ajaa vain 12,4 metriä pitkällä ajoneuvolla. Tämä ilmeisesti koskee myös auto-asuntovaunu yhdistelmiä ja täytyy sanoa, että itse en menisi sinne Miniä isommalla autolla :D
Maisemat tieltä on aivan uskomattomat!! Jälleen kerran, maisemia, joita on aivan mahdotonta kuvata kameralla saati sitten sanoilla. Ajoimme tien Raumalta kohti Valldalia, eli nousimme sen ylös. Mäen päällä on luonnollisesti turistirysä. Siellä taisi olla kuusi tai seitsemän kojua, joissa myytiin porontaljoja, muistoesineitä ja kaikkea muuta mahdollista. Paitsi postimerkkejä... Lisäksi mäen päälle oli rakennetti näköalatasanne, josta pystyi ihastelemaan Stigfossenin kuohuja ja maisemia alla avautuvaan laaksoon. Jos olette joskus lomalla Norjassa niin, että olette jossain lähistöllä ja tie on auki, niin menkää kokemaan se. Kytkin kannattaa olla iskussa ja jarrut kunnossa, mutta niiden nyt täytyy olla tässä maassa muutenkin kohdillaan. Meidän Minillä ei ollut ihan paras päivä, sillä jouduimme pysähtymään kesken nousun, kun lämpömittari alkoi näyttää punaista valoa. Ihailimme maisemia hetken ja taas jaksoi autokin pysyä vauhdissa mukana :D
Laakso olikin siitä jännittävä paikka, että siellä makoili lehmät iloisesti tien pientareella. Laakson alkupäässä oli kyltti, jossa varoiteltiin karjasta (tai ainakin tulkitsimme kuvan elukan lehmää muistuttavaksi yksilöksi) ja ihmetys oli kyllä suuri kun ensimmäinen lehmä hengaili ojanpientareella. Eikä ne edes olleet reissut ainoat tiellä ja sen läheisyydessä viihtyvät eläimet. Norjalaiset ei paljon eläimiensä puolesta pelkää. Lampaita oli pitkin maita ja mantuja tuolla reissun päällä ja niitä sai väistellä kuin Lapin poroja konsanaan. Kuinkahan usein niitä kuolee tuolla teillä? Ja liittyykö norjalaisten väistämisinnokkuus jotenkin tämän asian kanssa yhteen? Hmm, suuria kysymyksiä.
Lähdimme hieman liian aikaisin Trollstigeniltä kohti Geirangeria, sillä meiltä jäi näkemättä suuri viihdepläjäys. Kuten sanottua, tie on mutkainen ja kapea ja en menisi sinne Miniä suuremmalla autolla. Ja sitten sinne meni ruotsalainen turistibussi ja sitten koko Trollstigen seisoi parikin tunteja :DDD En ole täysin päässyt selvyyteen, että miksi bussi jäi jumiin erääseen kurviin, mutta ilmeisesti se ei ollut "soveltuva" tielle. Liian pitkä auto vai kuskilla oli EVO-päivä, ei voi tietää. Tämä ei suinkaan ole kesän ainoa samantyylinen tapaus. Herääkin kysymys: "Miksi sinne päästetään busseja?" Sekä mäen alla että mäen päällä täytyy olla hinausautot, jotta jumiin jääneet bussit saadaan irroitettua ja tiellä taas liikenne toimimaan. Ehkä turistitiellä on pakko olla turistibussikulku. Ja sekin on totta, että Valldalin ja Rauman välimatka kasvaa kyllä melko suureksi jos tie suljetaan. Toisaalta, onhan se kiinni melkein 3/4 vuodesta?! Onneksi ei tarvitse olla tekemässä päätöksiä :)
Trollstigeniltä ajoimme Geirangeriin (kun "sillä suunnalla" olimme) ja kävimme ihailemassa vuonon kauneutta. Enkä yhtään ihmettele, että Geirager on Unescon maailmanperintölistalla. Joskus kun katsoo Geirangerista otettuja kuvia, niin tuntuu että niissä on pakko olla jotain shopattua. Mutta paikanpäällä se on pakko todeta: Ne kuvat ovat niin aitoja kuin kuvat vain voivat olla. Sanoinkuvaamatonta! Vuonon vesi on juuri niin vihreää kuin kaikissa kuvissa (sellaista vaaleaa, mutta ei limeä. Ehkä limen ja metsänvihreän vaalea sekoitus, ehkä), vuoret nousevat suoraan vedestä ja "Sju söstre"-vesiputous. Upeaa! Niin upeaa! Itse Geirangeriin mentiin taas serpentiinitietä. Mutkia riitti ja ohjeet käskivät ajamaan pienellä vaihteella. Mini parka! Se on tehty vauhdikkaaseen menoon :)
Kotimatkalla alkoi vesisade. Odottelimme sitä koko päivän ja sieltähän se sitten tuli. Norjalaiset tiet on aika kamalia. Niissä on hirveät urat ja kun on paljon nousuja ja laskuja, vesi velloo kaistoilla. Löysin autosta ominaisuuden jota ei vielä ole koskaan tullut vastaan. Kun ajoi vähän isompaan lätäkköön tai päätyi uraan, renkaat heitti vedet OMALLE tuulilasille. Näppärää, todella näppärää :) Vettä tuli kaatamalla paikoittain. En usko, että olen koskaan ajanut niin kamalassa vesisateessa. Onneksi autossa oli hyvät renkaat, vaan kyllä me siltikin pariin otteeseen päästiin pienimuotoisesti "ratsastamaan aallonharjalla".
Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Niitä maisemia ei unohda koskaan ja jälleen kerran (niin kuin aika monesti tänä kesänä) niin paljon jäi vielä näkemättä! Ensi kesänä sitten :)
Tässä olen jo tovin asunut nyt Trondheimissa (eli 4 päivää) ja kuulumisia on aivan pian tiedossa :D
Ha det!
Annamaija (nykyään enää Anna, se on niiiiin paljon helpompi )
maanantai 4. elokuuta 2008
Meteorologiaa ja isoja mäkiä
Kesä lähestyy loppua hirveää kyytiä! Töitä on jäljellä 4 päivää ja töitä olisi jäljellä ainakin 8 päiväksi :) Eipähän ole tylsää töissä...
Ainakin kaksi viikkoa ollaan Norjassa nautittu aivan uskomattomasta kelistä! Aurinko on paistanut aamusta iltaan ja toimistollakin on "ilmastointi" ollut kovilla. Toissa viikolla joukkoomme liittyi uusi hydrauliikkainsinööri, jonka kanssa olen jakanut työhuoneen. Loppuviikosta jouduimme hylkäämään huoneemme ja siirtymään käytävätiloihin tekemään töitä, koska työhuoneessa ei yksinkertaisesti pystynyt enää tekemään töitä. Ilmeisesti talon suunnittelijat ovat jossain vaiheessa olleet sitä mieltä, että ei siellä mitään ilmastointia tarvita. Kyllä meidän huoneeseenkin ilmastointikanava tulee, mutta pelkkä kanava ei vielä paljoa auta..siinä kanavassa pitäisi kai tapahtuakin jotain...Sen verran ymmärrän talotekniikasta, vaikken kurssiakaan ole lukenut :)
Selvitin tässä hiljattain sitä tuulista sään ennustamista. Kovin suuri yllätys ei ole se, että kun puhaltaa idästä, niin ei sada ja kun puhaltaa lännestä niin sataa. Etelän ja pohjoisen vaikutus on vielä hieman hämärän peitossa. Kukaan ei osannut kommentoida niihin mitään. Säiden ennustaminen tuntuu olevan kyllä tässä maassa aivan turhaa. Ainakin pitkällä aika välillä. Esimerkkinä voisi sanoa, että yleensä pitkän aikavälin (esim 10 päivää) ennusteet antaa edes jonkinlaisen kuvan tulevaisuuden kelistä. Esimerkiksi Ilmatieteenlaitos lupaa Tampereen seudulle 5 päivän ennusteessaan pilvistä, sadetta ja ukkosta ja 18-20 astetta päivälämpötilaksi (sori vaan kaikki Treen seudulla asuvat, ei oo aurinko tiedossa :/ ). Ja tätä voi jossain määrin pitää luotettavana ennusteena. Jotain tuon suuntaista on siis tiedossa.
Norjalainen Meteorologisk institutin ja NRK:n (Norjan Yle) sääpalvelu Yr.no antaa ennusteeksi Moldelle seuraavalle 5 päivälle paistetta, sadetta, sadetta, sadetta ja sadetta. Perjantaina samainen sääpalvelu lupasi alkuviikolle (ma-ke) kaatosadetta, lauantaina pilvistä tai puolipilvistä tai kaatosadetta (riippuen siitä mihin aikaan päivästä katsoi ennusteen) ja tänään ei tullut kyllä tippaakaan vettä ja aurinko on paistanut melkein koko päivän. Säätiedotukset muuttuu täällä sitä tahtia, että jos aamulla katsoo huomisen sääennusteen, niin se ehtii päivän aikana muuttua laidasta toiseen ainakin kahteen kertaan. Yritä siinä sitten ennustaa. Työkaverit sanoikin, että vähimmällä ressillä pääsee, kun pistää aamulla nenänsä ulos ikkunasta tai ovesta ja katsoo millainen keli on :) Tätähän mä harrastan ja sitten mä pakkaan työreppuun sadekamat mukaan, etten kastu kotimatkalla :D
Tuossa kun kävin katsomassa sitä Tampereen sääennustetta, niin en voinut olla huomaamatta tekstiä, jossa sanottiin, että Suomen heinäkuu on ollut normaalia koleampi. Esimerkiksi Oulun läänissä on ollut 1,5-2 astetta tavanomaista kylmempää ja Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla on satanut melkein kaksinkertainen määrä keskivertokesään verrattuna. Meillä tällä Møre og Romsdalin fylkessä on paikoittain satanu jopa 70% vähemmän ja ollut jopa 3 astetta lämpimämpää kuin keskivertokesänä. Alueen keskilämpötilaennätyksen teki Sunndalsøra, jossa keskilämpötila kohosi 17 asteeseen, joka on itseasiassa saman verran kuin suurimmassa osassa eteläistä ja keskistä Suomea. Voi pojat, että meitä täällä on ainakin tilastojen valossa hemmoteltu menneen heinäkuun aikana :).
Aivan ihania päiviä on kyllä ollut ja illalla on ollut mukava käydä lenkillä kun on ollut lämmintä, mutta ei tuskaisen kuumaa. Löysin vihdoin kaupungin parhaat lenkkimaastot! Huono puoli niissä on, että ne alkaa 250 metrin korkeudesta, eli nousua on reippaasti ennen kuin pääsee edes lenkille. Paras puoli niissä onkin sitten oikeastaan se sama 250 metriä :) Siinä tulee hyvin lämmiteltyä ennen lenkkiä JA lenkin päätteeksi on pelkkää alamäkeä :D Samoissa metsissä missä kulkee lenkkipolkuni, on myös herkullisia mustikoita ja niitä olen käynyt sieltä keräämästä aina silloin tällöin :P NAM!
Tänään kaupungissa onkin Jalkapallopeli isolla J:llä. Molden fudisjoukkue pelaa Elitserien -liigassa (vastaa Veikkausliigaa) ja kaupunki menee aivan sekaisin jokaisesta kotipelistä. Tänään on vastassa Ålesund ja pelissä on tietysti katsojia kuin villamyssyjä, koska onhan kyseessä paikalliskamppailu. Tässä kohti voisikin tehdä pikagallupin :) Ketä ottaisi pannuun jos omassa kaupungissa/kylässä/kunnassa laitettaisiin pääkatu kiinni jalkapallojoukkueen kotipelin vuoksi? JOKA IKINEN kerta kun niillä on kotipeli...Moldelaisia ei tunnu häiritsevän, ne kun viihtyy tuolla Aker Stadionilla niin hyvin, että kuulen kannustus huudot tällä hetkellä omaan huoneeseeni. Stadionille on matkaa....2 kilometriä? No ehkä tässä on hieman liioittelua, ei katu ole kiinni kuin ehkä puolituntia ennen peliä ja pelin loppuvaiheessa...ilmeisesti, jotta ihmisten saaminen stadionille ja sieltä pois kävisi mahdollisimman turvallisesti ja helposti.
Viikonloppuna kävin Trollstigenillä ja siinä on kanssa yksi iso mäki, jopa Minille iso mäki. Siitä lisää myöhemmin.
Ha det!
-Annamaija-
Ainakin kaksi viikkoa ollaan Norjassa nautittu aivan uskomattomasta kelistä! Aurinko on paistanut aamusta iltaan ja toimistollakin on "ilmastointi" ollut kovilla. Toissa viikolla joukkoomme liittyi uusi hydrauliikkainsinööri, jonka kanssa olen jakanut työhuoneen. Loppuviikosta jouduimme hylkäämään huoneemme ja siirtymään käytävätiloihin tekemään töitä, koska työhuoneessa ei yksinkertaisesti pystynyt enää tekemään töitä. Ilmeisesti talon suunnittelijat ovat jossain vaiheessa olleet sitä mieltä, että ei siellä mitään ilmastointia tarvita. Kyllä meidän huoneeseenkin ilmastointikanava tulee, mutta pelkkä kanava ei vielä paljoa auta..siinä kanavassa pitäisi kai tapahtuakin jotain...Sen verran ymmärrän talotekniikasta, vaikken kurssiakaan ole lukenut :)
Selvitin tässä hiljattain sitä tuulista sään ennustamista. Kovin suuri yllätys ei ole se, että kun puhaltaa idästä, niin ei sada ja kun puhaltaa lännestä niin sataa. Etelän ja pohjoisen vaikutus on vielä hieman hämärän peitossa. Kukaan ei osannut kommentoida niihin mitään. Säiden ennustaminen tuntuu olevan kyllä tässä maassa aivan turhaa. Ainakin pitkällä aika välillä. Esimerkkinä voisi sanoa, että yleensä pitkän aikavälin (esim 10 päivää) ennusteet antaa edes jonkinlaisen kuvan tulevaisuuden kelistä. Esimerkiksi Ilmatieteenlaitos lupaa Tampereen seudulle 5 päivän ennusteessaan pilvistä, sadetta ja ukkosta ja 18-20 astetta päivälämpötilaksi (sori vaan kaikki Treen seudulla asuvat, ei oo aurinko tiedossa :/ ). Ja tätä voi jossain määrin pitää luotettavana ennusteena. Jotain tuon suuntaista on siis tiedossa.
Norjalainen Meteorologisk institutin ja NRK:n (Norjan Yle) sääpalvelu Yr.no antaa ennusteeksi Moldelle seuraavalle 5 päivälle paistetta, sadetta, sadetta, sadetta ja sadetta. Perjantaina samainen sääpalvelu lupasi alkuviikolle (ma-ke) kaatosadetta, lauantaina pilvistä tai puolipilvistä tai kaatosadetta (riippuen siitä mihin aikaan päivästä katsoi ennusteen) ja tänään ei tullut kyllä tippaakaan vettä ja aurinko on paistanut melkein koko päivän. Säätiedotukset muuttuu täällä sitä tahtia, että jos aamulla katsoo huomisen sääennusteen, niin se ehtii päivän aikana muuttua laidasta toiseen ainakin kahteen kertaan. Yritä siinä sitten ennustaa. Työkaverit sanoikin, että vähimmällä ressillä pääsee, kun pistää aamulla nenänsä ulos ikkunasta tai ovesta ja katsoo millainen keli on :) Tätähän mä harrastan ja sitten mä pakkaan työreppuun sadekamat mukaan, etten kastu kotimatkalla :D
Tuossa kun kävin katsomassa sitä Tampereen sääennustetta, niin en voinut olla huomaamatta tekstiä, jossa sanottiin, että Suomen heinäkuu on ollut normaalia koleampi. Esimerkiksi Oulun läänissä on ollut 1,5-2 astetta tavanomaista kylmempää ja Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla on satanut melkein kaksinkertainen määrä keskivertokesään verrattuna. Meillä tällä Møre og Romsdalin fylkessä on paikoittain satanu jopa 70% vähemmän ja ollut jopa 3 astetta lämpimämpää kuin keskivertokesänä. Alueen keskilämpötilaennätyksen teki Sunndalsøra, jossa keskilämpötila kohosi 17 asteeseen, joka on itseasiassa saman verran kuin suurimmassa osassa eteläistä ja keskistä Suomea. Voi pojat, että meitä täällä on ainakin tilastojen valossa hemmoteltu menneen heinäkuun aikana :).
Aivan ihania päiviä on kyllä ollut ja illalla on ollut mukava käydä lenkillä kun on ollut lämmintä, mutta ei tuskaisen kuumaa. Löysin vihdoin kaupungin parhaat lenkkimaastot! Huono puoli niissä on, että ne alkaa 250 metrin korkeudesta, eli nousua on reippaasti ennen kuin pääsee edes lenkille. Paras puoli niissä onkin sitten oikeastaan se sama 250 metriä :) Siinä tulee hyvin lämmiteltyä ennen lenkkiä JA lenkin päätteeksi on pelkkää alamäkeä :D Samoissa metsissä missä kulkee lenkkipolkuni, on myös herkullisia mustikoita ja niitä olen käynyt sieltä keräämästä aina silloin tällöin :P NAM!
Tänään kaupungissa onkin Jalkapallopeli isolla J:llä. Molden fudisjoukkue pelaa Elitserien -liigassa (vastaa Veikkausliigaa) ja kaupunki menee aivan sekaisin jokaisesta kotipelistä. Tänään on vastassa Ålesund ja pelissä on tietysti katsojia kuin villamyssyjä, koska onhan kyseessä paikalliskamppailu. Tässä kohti voisikin tehdä pikagallupin :) Ketä ottaisi pannuun jos omassa kaupungissa/kylässä/kunnassa laitettaisiin pääkatu kiinni jalkapallojoukkueen kotipelin vuoksi? JOKA IKINEN kerta kun niillä on kotipeli...Moldelaisia ei tunnu häiritsevän, ne kun viihtyy tuolla Aker Stadionilla niin hyvin, että kuulen kannustus huudot tällä hetkellä omaan huoneeseeni. Stadionille on matkaa....2 kilometriä? No ehkä tässä on hieman liioittelua, ei katu ole kiinni kuin ehkä puolituntia ennen peliä ja pelin loppuvaiheessa...ilmeisesti, jotta ihmisten saaminen stadionille ja sieltä pois kävisi mahdollisimman turvallisesti ja helposti.
Viikonloppuna kävin Trollstigenillä ja siinä on kanssa yksi iso mäki, jopa Minille iso mäki. Siitä lisää myöhemmin.
Ha det!
-Annamaija-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)