Hei vaan vielä kaikille!
Tää on nyt sitten vika kirjoitus tähän blogiin. Kotiin olen tullut jo aikoja sitten. Hävettää oikein, että en saanut aikaiseksi Norjassa kirjoittaa teille tarinaa, että mitä kahdessa viikossa tapahtui. Voin siis kertoa nyt nopeasti.
Touko-kesäkuun vaihde kului Norskeissa aika lailla tenttiin lukemisen parissa ja Maisa-koiraa hoitaessa. Perhe Rantanen tarjosi mulle ihanan nukkumanurkan kodistaan ja siitä iso kiitos heille :) Kahden viikon aikana ehti tapahtua aika paljonkin :)
Kävin Maisan, Alexin ja Magdan kanssa lauantailenkillä ekana viikonloppuna Vassfjelletissä, joka on siis se samainen laskettelukeskus, jossa kävimme laskettelemassa Alexin ja Magdan kanssa talvella. Nyt päätimme kävellä rinteet ylös ja vietimme piknikin mäen päällä. Keli ei olisi voinut olla parempi ja melkein voisi sanoa, että onneksi ei ollutkaan. Lämpötila oli 20 yläpuolella ja aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Joka tietysti tarkoitti sitä, että tytöt reissasi hihattomissa paidoissa. VIRHE! Mä kuoriudun vieläkin. Olkapäät ei oikein tykänny elämästään ja myöskin niska ja decoltee sai oman osansa kurimuksesta. Kahteen päivään ei oikein onnistunut nukkuminen tai vaatteiden päälle laittaminen... Nice :) Mutta reissu oli UPEA! Olispas kuvia, mutta ne on väärällä koneella. Lisään kuvat heti kun saan tuon toisen koneen nettipiuhan päähän kiinni.
Sitten taas lueskeltiin. Torstaina 4.6 oli tentti ja pänttäsin vanhoja tehtäviä kuin hullu. Ongelmaksi ei yllättäen tentissä muodostunutkaan se, että en olisi tiennyt vastauksia, vaan se, että en pystynyt vastaamaan kysymyksiin johdonmukaisesti vain yhdellä kielellä. Ensimmäisen tehtävän vastaus lähti tulemaan norjaksi ja päätin sitten vastata kaikkiin norjaksi. Sitten tuli vastaan se ainoa tehtävä, johon vastaus oli annettu materiaalissa englanniksi. Eihän mulla ollut mitään hajua, että miten se kuuluu sanoa norjaksi. NOH. Kirjoitin ensin vastauksen englanniksi suttupaperille ja siitä sitten sanakirjan kanssa kääntämään. Toivottavasti se ymmärtää mitä mä yritin selittää :D Muuten tentti meni siis hienosti ja käytettävissä olevasta 4 tunnin ajasta jäi vartti käyttämättäkin. Ihan uskomatonta, että mä Suomessa en meinaa jaksaa istua salissa tuntia pidempään ja norjassa ei tehny tiukkakaan olla siellä se melkein 4 tuntia. Ja joka ikisessä tentissä sama juttu.
Sitten tentin jälkeen lauantaina lähdettiin Suomi-sakilla lauantairetkelle Rørosiin. Kyseessä on siis pieni kylä aika lähellä Ruotsin rajaa, noin 200 kilsan päässä Trondheimista ja etelään päin. Røros piti nähdä, koska se on UNESCON maailmanperintölistalla. Ja selvisihän sille sitten syykin, että miksi näin on. Kyseessä on siis vanha kaivoskylä (ehkä ennen muinoin kyseessä on ollut jopa kaupunki) ja kylässä on ollut useita kaivoksia. Tämä ei kuitenkaan ole saanut kylää UNESCON listalle, vaan kylän keskustan puurakennukset ovat ne arvokkaat ja täynnä tarinoita olevat kohteet. Kylän keskusta on käytännössä täynnä rakennuksia 1700- 1800-luvuilta ja suurin osa niistä on täysin norjan museoviraston suojelemia. Kävelimme kylän ympäri oppaan ohjauksessa ja saimme kuulla hauskoja tarinoita kylän vaiheista. Kylässä oli mm. katu (aikoinaan kylän pääkatu), joka lähti kylän silloisen päärakennuksen edestä ylöspäin ja kapeni kohti loppua. Näin saatiin aikaan illuusio kadusta, joka oli pidempi kuin mitä oikeasti olikaan :) Kyllä ne oli fiksuja jo silloin.
Lisäksi tietysti käytiin vierailemassa kaivoksessa, Olavsgruvassa. Siellä pääsimme kaivoskierrokselle, jossa mentiin 50 metriä maan pinnan alle ja 500 metriä kallion sisään. Aika huikeaa siellä oli. Vanhaan kaivokseen oli laitettu myös ääni- ja valoefektejä, jotta tuntui siltä, että siellä vieläkin olisi joku oikeasti töissä :) Kaivos oli perustettu 1644 ja lopetti toimintansa 1977. Se siis toimi 333 vuotta ja tuotti uumenistaan lähinnä kuparia ja jonkin verran sinkkiä. Kierros oli varsin mielenkiintoinen ja täytyy kyllä sanoa, että hattua nostan niille jannuille jotka siellä on puilla lämmittäny kalliota, että on saanut kiven irtoamaan helpommin. Tiesittekö: jotta kalliota sai irti kuution verran, tarvittiin sen lämmittämiseen kolme kuutioita puita. Kyseinen kaivos myöskin sijaitsee sellaisella paikalla, että siellä ei ihan hirveän montaa puuta ihan heti naapurissa kasvanut, joten jo pelkkien puiden raahaamiseen on saanut varmasti käyttää pari miestyövuotta sen 100 vuoden aikana, kun äijät kaivoksessa pärjäsi ilman dynamiittia.
Rørosin reissu oli aivan huippu ja siitäkin saatte kuvia samaan aikaan kuin tuosta kävelyretkestä.
Mitä norjasta sitten jäi käteen? Melko hyvä kielitaito. Norja on jo sujuvaa ja pystyn pankissa ja verotoimistossa/maistraatissa hoitamaan asiani norjaksi. Englantikin parani ainakin jossain määrin ja opin tekemään oikeanlaisia dokumenttejä ja muokkaamaan mm. sivunumerointia :D Opintopisteitäkin jäi vuodesta taskuun noin 25-30. Riippuu nyt vähän siitä, että onko sen vikan tentin luennoitsija ymmärtänyt mun vastaukset oikein :) Ei siis lainkaan huonosti. Varsinkin kun 80% kursseista luennoitiin norjaksi...
Lisäksi sain mahtavia kavereita kourallisen. Ja tuttuja toisen kourallisen. Nyt täytyy lähteä sitten reissaamaan Eurooppaan ja Aasiaan tapaamaan tuttuja :) Ja tietty 2400 lentopistettä, joilla ei tee vielä yhtään mitään :D Tarvii vissiin lentää vähän enemmän, että niitä kertyy lisää.
Vuosi oli mahtava, ja kovasti mielelläni olisin jäänyt sekä Trondheimiin, mutta myös Norjaan ihan ylipäätään. Mutta kotonakin on kiva olla. Ja nyt on siis käynnissä ns. kesäloma. Työt alkaa vasta elokuun alussa ja nyt olen kotona sisäkkönä/remppa-Reiskana. Leppoisaa ja rentouttavaa. Kruunaa täydellisesti tuon Norjan vuoden joka oli enemmän kuin rento. Elokuun alusta alkaakin sitten normaali Annamaijan arki, jossa yritetään keksiä, että missä välissä saisi pestyä sen verran pyykkiä, että ei tarvi lähteä ostamaan uusia sukkia :)
Uuteen kotiin pääsen kanssa muuttamaan elokuun alusta ja sitä odotan aika innolla. Sisustussuunnittelu on täydessä vauhdissa ja kodista on tulossa tuunattu :) Kierrätysteemalla siis mennään ja kaikkea kivaa on jo löytynyt.
Ha det gott som de sier i Trøndelag. Vi ska snakker snart igen!
Annamaija
tiistai 16. kesäkuuta 2009
torstai 21. toukokuuta 2009
Ei niin paljon Norjasta, enemmän Suomesta.
Heippa vaan hei taas!
Terkkuja kaikille ihanuuksille Suomesta :) En siis ole vielä kokonaan palannut, mutta täällä nyt kuitenkin hengaan. Niin kuin moni sen ilmaisee täällä: " Se on Norjassa, eikö se muka näytä siltä?"
Joo, eli olen nyt hetken viivähtänyt täällä kotimaan kamaralla mm. ( ei kun siis lähinnä) tenttejä tekemässä. Lähden ensi viikon tiistaina 24. päivä vielä hetkeksi takaisin Norjaan ja toivon kovin, että ehdin vähän reissata siellä vielä ennen kuin tarvitsee tulla takaisin Suomeen. Suomeen palaan sitten 7. kesäkuuta, eli sopivasti passaan kaikkien valmistujaisbileet. No, tuun juhlimaan sitten privana :D
Mitäs Suomessa on tapahtunut? Tää ehkä kiinnostaa enemmän niitä, jotka ei oo joutunut majoittamaan mua, katselemaan mua Wappuna tai kiltahuoneella jne. ;) Koska ne tietää nää jutut jo :)
No Wappu siis oli ja meni. Ja kyllähän olikin huippukemut!! Teltta Pystyssä -bileet oli ihan mahtavat. Wapun järkkänakkini olisi voinut mennä paremminkin, mutta alun kommervenkkien jälkeen sekin meni kai ihan kivasti. Wappupäivän piknik Koskipuistossa oli upea. Kiitos ihanalle seuralle! Ja kiitos Auringolle siitä, että poltti naamani... leuasta oikeasti lähti nahkaakin :)
Sitten alkoikin taas tyly arki ja tenttien ja harkkatöiden suorittaminen. Joo, hydraulitekniikka II -kurssin harkkatyö tuli viimein palautettua! Assari ei onneksi koskaan luovuttanut mun kanssa. Tai ehkä se luovutti, mutta ei ainakaan kertonu sitä mulle :) Sitten ne 6 tenttiä mitä mulla on tälle toukokuulle aikataulutettu. Ensimmäinen: ei oo menossa läpi; toinen: ehkä, ehkä; kolmas: no jos oikein hyvin käy; neljäs: en menny; viides: LOISTIN siellä! nelonen tilauksessa; kuudes: se on huomenna eli kovasti tässä yritän lukea :D Eli ihan kivasti on mennyt tenttiviikko kun kuudesta tentistä yhdessä loistaa..
Sittenhän mä sain kesäksi töitä :) Kesän suuri duuni on lehdenjakohommaa viiden viikon ajan. Hieno työ, hieno työ. Ja elokuun alusta aloitan sitten meidän ylioppilaskunnassa sosiaalipoliittisena sihteerinä. Se on ihan huippujuttu! Odotan sitä tosi kovasti.
Ja kodinkin olen saamassa, joten kesäksi olen tässä sitten suunnitellut kovasti sellaista huonekalujen entisöintiverstasta, että saan kämppääni kalusteita. Jos tuntuu siltä, että ei ole mitään tekemistä ja haluaa viettää aikaa maaseudulla niin tervetuloa Hauho-cityyn mun kanssa hiomaan pöytiä ja tuoleja ja rakentamaan rahia ja ompelemaan verhoja ja... Majoitus löytyy ihan taatusti vaikka vähän pidemmäksikin aikaa :D (Äiti, sopiihan tää?)
No eipä tässä kai muuta, tarvii varmaan jatkaa tenttiin lukemista, että on edes jotain tsäänssejä sen huomisen tentin kanssa.
Ha det bra! Ja ensi viikolla saatte taas kuulumisia Trondheimista :)
Annamaija
Terkkuja kaikille ihanuuksille Suomesta :) En siis ole vielä kokonaan palannut, mutta täällä nyt kuitenkin hengaan. Niin kuin moni sen ilmaisee täällä: " Se on Norjassa, eikö se muka näytä siltä?"
Joo, eli olen nyt hetken viivähtänyt täällä kotimaan kamaralla mm. ( ei kun siis lähinnä) tenttejä tekemässä. Lähden ensi viikon tiistaina 24. päivä vielä hetkeksi takaisin Norjaan ja toivon kovin, että ehdin vähän reissata siellä vielä ennen kuin tarvitsee tulla takaisin Suomeen. Suomeen palaan sitten 7. kesäkuuta, eli sopivasti passaan kaikkien valmistujaisbileet. No, tuun juhlimaan sitten privana :D
Mitäs Suomessa on tapahtunut? Tää ehkä kiinnostaa enemmän niitä, jotka ei oo joutunut majoittamaan mua, katselemaan mua Wappuna tai kiltahuoneella jne. ;) Koska ne tietää nää jutut jo :)
No Wappu siis oli ja meni. Ja kyllähän olikin huippukemut!! Teltta Pystyssä -bileet oli ihan mahtavat. Wapun järkkänakkini olisi voinut mennä paremminkin, mutta alun kommervenkkien jälkeen sekin meni kai ihan kivasti. Wappupäivän piknik Koskipuistossa oli upea. Kiitos ihanalle seuralle! Ja kiitos Auringolle siitä, että poltti naamani... leuasta oikeasti lähti nahkaakin :)
Sitten alkoikin taas tyly arki ja tenttien ja harkkatöiden suorittaminen. Joo, hydraulitekniikka II -kurssin harkkatyö tuli viimein palautettua! Assari ei onneksi koskaan luovuttanut mun kanssa. Tai ehkä se luovutti, mutta ei ainakaan kertonu sitä mulle :) Sitten ne 6 tenttiä mitä mulla on tälle toukokuulle aikataulutettu. Ensimmäinen: ei oo menossa läpi; toinen: ehkä, ehkä; kolmas: no jos oikein hyvin käy; neljäs: en menny; viides: LOISTIN siellä! nelonen tilauksessa; kuudes: se on huomenna eli kovasti tässä yritän lukea :D Eli ihan kivasti on mennyt tenttiviikko kun kuudesta tentistä yhdessä loistaa..
Sittenhän mä sain kesäksi töitä :) Kesän suuri duuni on lehdenjakohommaa viiden viikon ajan. Hieno työ, hieno työ. Ja elokuun alusta aloitan sitten meidän ylioppilaskunnassa sosiaalipoliittisena sihteerinä. Se on ihan huippujuttu! Odotan sitä tosi kovasti.
Ja kodinkin olen saamassa, joten kesäksi olen tässä sitten suunnitellut kovasti sellaista huonekalujen entisöintiverstasta, että saan kämppääni kalusteita. Jos tuntuu siltä, että ei ole mitään tekemistä ja haluaa viettää aikaa maaseudulla niin tervetuloa Hauho-cityyn mun kanssa hiomaan pöytiä ja tuoleja ja rakentamaan rahia ja ompelemaan verhoja ja... Majoitus löytyy ihan taatusti vaikka vähän pidemmäksikin aikaa :D (Äiti, sopiihan tää?)
No eipä tässä kai muuta, tarvii varmaan jatkaa tenttiin lukemista, että on edes jotain tsäänssejä sen huomisen tentin kanssa.
Ha det bra! Ja ensi viikolla saatte taas kuulumisia Trondheimista :)
Annamaija
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Kevättä, Unkaria ja villejä opiskelijabileitä
Heipä hei! Edellisestä kerrasta onkin vähän aikaa... Täsä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä ja nyt kun on tuo muuttokuorma taas melkein pakattu niin taidan vähän kertoilla teille että mitä kuuluu :)
Maaliskuun jälkeen Norjaan on kuulunut lähinnä opiskelua ja hikipäässä opiskelua jos ihan tarkkoja ollaan. Hirveä määrä harkkatöitä, projekteja, copy-pasteevia ryhmiä, yhteistyökyvyttömiä ohjelmistoja jne. Nyt alkaa kuitenkin olla loppusuora edessä, sillä viimeisteltävänä on kaksi vikaa harkkatyötä ja kun ne saan huomenna kädestä niin voin keksittyä niin Suomen harkkatöihin :D Kipeetä...
Pääsiäislomaksi reissasin Suomeen ja piipahdin sitten Maijua-serkkua moikkaamassa Debrecenissä, Unkarissa. Lensin ensin Suomeen tyhjentään laukut ja sitten seuraavana päivänä Frankfurtin kautta Budapestiin. Budapestista matka jatkui reilun 3 tunnin junamatkalla Debreceniin. Vähän oli orpo olo, kun yritin selvittää, että mistä juna lähtee, miten sinne pääsee ja koska seuraavan juna menee. Hetken aikaa jo pelkäsin, että seuraava juna menee vasta aamulla, mutta tulihan sieltä juna vihdosta viimein.
Aloitin muuton Suomeen jo tuossa pääsiäisenä, että saan kaikki tavarat raahattua sinne ja yllättäen mulla oli sitten mukana vain sellaista viileän sään vaatetta (kun jotenkin ajattelin, että tarviin täällä norjassa vielä niitä lämpimän kelin vaatteita). Kun pääsin Unkariin totesin, että viileän sään vaatteet oli vähän liikaa. Katso kuva vieressä.
No eipä siinä sitten muuta kuin jätin sen neuletakin hotellille, ettei ihan tarvinnu paistua. Debrecen oli ihan mahtavan kaunis paikka. Ei varsinaisesti mikaan turistirysä, eli varsinaisesti nähtävää ei ollut ihan mielettömiä määriä. Mutta mukava pieni kaupunki, jossa on otettu huomioon myös ihmisten ulkoilman tarve. Kaupungissa oli aivan herttainen puisto, johon ihmiset kerääntyi ottamaan aurinkoa, piknikille ja viettämään aikaa. Kiersin kaupunkia Maijun ja Antin kanssa ja ne esitteli mulle muutamia tapaamiaan ihmisiä ja vei mut mm viinikellariin. Siellä mä sitten lähdin viinitourille.
Viinitouriin sisältyi siis 6 x 1 dl viiniä ja juustolautanen. Enhän mä nyt ihan kaikkea ite juonu vaan annoin Maijun ja Antin vähän auttaa. Mä kun en ole mikään kuivan valkkarin suurin ystävä, niin oli kyllä yllätys kun sain käteeni palan juuri oikeaa juustoa ja sen valkkarin. Ne oli täydelliset yhdessä! Kaikkineen "tour" oli oikeinkin mahtava ja saatoin tulla jopa vähän hiprakkaan ;) Ja hinta-laatusuhde oli ehdottomasti plussan puolella kun koko setti maksoi vain noin 6 euroa.
Tuossa vieressä näkyy kaikki ne viinit, mitä siinä ainakin paperilla tuli maisteltua
Bene Muskotaly, Bene Furmint, Bene Harslevekt (ehkä), Hilltop Merlot, Hilltop Rose ja Hilltop Rizlingsz,..jotain.
Debrecenistä mä sitten palasin taas Budapestiin jossa kävin nopeesti (siis todella nopeasti) moikkamassa Opaa. Mulla oli huimat 2 tuntia aikaa ja Opa esitteli mulle pikana yliopistonsa. Sannaa matkiakseni voisin tähän laittaa kaikki ne "En oo koskaan"-asiat, jotka tuli tuhottua listalta Unkarin reissun aikana.
En oo koskaan matkustanu pummilla ratikassa. No nyt oon.. :)
En oo koskaan juonu suklaadrinkkiä.
En oo koskaan matkustanu pummilla bussissa.
Matka jatkui sitten Budapestin keskustasta metrolla ja raastavan bussimatkan muodossa lentokentälle (Ehdinkö, enkö ehdi. menenkö oikeaan terminaaliin vai enkö mene. Miksi pitää olla useita terminaaleja pitkin kaupunkia?). Pääsin kuin pääsinkin perille ja varsin hyvissä ajoin vielä. Kotiin lentelin samoilla Lufthansan siivillä kuin mennessäkin ja taas pysähdyttiin Frankfurtissa.
Pääsiäistä vietinkin sitten ihan vaan siinä kotosalla. Välillä kävin harkkatyötä tekemässä tai mummulassa, mutta muuten aika rauhallista. Pääsiäisen jälkeen piti viettää pari tiukkaa koulupäivää ja olihan mulla tenttikin siinä. Loistin muuten aika paljon siellä tentissä. Pitkään aikaan en oo viihtyny niin hyvin tenttisalissa :D
Tän viikon tiistaina sitten palasin takasin Norjaan ja heti keskiviikkona oli edessä tutkimusmatka tuohon meidän edessä olevaan Vuonoon. Mentiin tutkimaan sen pohjaa, tavoitteena löytää sieltä toisen maailmansodan aikaan pudonneen FW 200 -koneen ohjaamo. Käytettiin pohjan kuvaamisen sellaista ROV -alusta ja vaikka me ei varsinaisesti mitään päästykään tekemään niin saatiin ainakin hyvä kuva siitä, että mitä meidän pitäisi tehdä JOS me saataisiin tehdä jotain. Nyt siitä täytyy kirjoittaa vielä raportti ja sitten sen kurssin suoritteet on kasassa. JESH!
Torstaina oli sitten Norjan kurssin koe mulla. Siellä en kyllä loistanut ihan niin paljon kuin olisin toivonu. Tuntui kuin osa tehtävistä olis ollut kompatehtäviä. Mutta kokeen jälkeen juttelin opettajan kanssa 1,5 tuntia ( ! ) ja noh, ainakin vakuutin sen keskustelutaidoillani :D
Nyt oonkin sitten kaksi päivää yrittänyt pakata laukkuja, kirjoittaa loppuja harkkatöitä ja tavata kavereita. Eilen oltiin kyllä piknikillä melkein koko päivä. Istuttiin tuolla nurtsillä, grillattiin makkaraa, tomaattia ja perunaa ja syötiin patonkia ja suorakaiteenmuotoista muffinia :D Oli ihan huippuhauskaa. Illalla sitten Moholtin opiskelijakylästä tuli bailukylä. Täällä on sellainen RUSS -tapa. Eli lukiosta valmistuvat hankkivat itelleen sellaiset remppahaalaria muistuttavat haalarit ja siihen sitten painatetaan oma nimi ja vuosi jolloin on valmistunut. Sitten ne pitää niitä jalassa kaksi viikkoa Wapun jälkeen ja niiden juhla huipentuu 17. toukokuuta kun on Norjan kansallispäivä. Noh, niitä byysia saa tietty pitää vain ne jotka on valmistumassa lukiosta joten ne jotka on jo joskus valmistunu on keksinyt pitää oman päivän ennen toukokuuta, jolloin he saavat käyttää housujaan. JA eilen oli se päivä. Viime vuonna bileet oli kuulemma ollut tuolla linnakkeessa, mutta siellä oli ollut niin hirveä sotku jälkeenpäin, että poliisisedät oli kieltäny siellä juhlimisen tänä vuonna.
Tänä vuonna bileet siis oli sitten täällä Moholtissa ja MORJES! Jösses mimmoista menoa. Päivä alkoi ihan leppoisana grillailuna ja ihmiset heitteli frisbeetä ja pelaili lentopalloa. Sitten tuli ilta ja ihmisiä makoili tuolla pitkin tanteretta ja poliisit ja vartijasedät kiersi tätä kylää ympäri. Sitten tuli aamu ja MORJES! Lasinsiruja ja ylipäätään rikkinäisiä pulloja rappukäytävissä, nurmikoilla, ajoradalla, varmaan hiekkalaatikoillakin.. Kaikki roskat tuolla nurmikolla. Missähän pitävät seuraavan vuoden juhlat :) Mutta hauskaa oli kuitenkin nähdä tuollainenkin perinne. Se vaan vähän otti suomalaisen teekkarin silmään, että niitä yksin sammuneita oli aika paljon. Missä on ne kaverit, jotka kantaa kotiin tai tarpeen vaatiessa bileistä toisiin?
Tänään on edessä "kirpparipäivä". Pistän myyden kaiken sellaisen mitä ei kannata raahata Suomeen ja toivottavasti pääsen eroon kaikesta ylimääräisestä.
Ja tiistaina sitten reissaan taas takaisin Suomeen. Wappua vietän siis Tampereella ja sitten alkaa hirveä rypistys tenttisuman purkamiseksi. Kesäksi ei oo löytynyt vielä kunnon työtä, mutta eiköhän sitä jotakin tekemistä keksi :)
Nähdään pian Suomessa!
Ha det!
Annamaija
Maaliskuun jälkeen Norjaan on kuulunut lähinnä opiskelua ja hikipäässä opiskelua jos ihan tarkkoja ollaan. Hirveä määrä harkkatöitä, projekteja, copy-pasteevia ryhmiä, yhteistyökyvyttömiä ohjelmistoja jne. Nyt alkaa kuitenkin olla loppusuora edessä, sillä viimeisteltävänä on kaksi vikaa harkkatyötä ja kun ne saan huomenna kädestä niin voin keksittyä niin Suomen harkkatöihin :D Kipeetä...
Pääsiäislomaksi reissasin Suomeen ja piipahdin sitten Maijua-serkkua moikkaamassa Debrecenissä, Unkarissa. Lensin ensin Suomeen tyhjentään laukut ja sitten seuraavana päivänä Frankfurtin kautta Budapestiin. Budapestista matka jatkui reilun 3 tunnin junamatkalla Debreceniin. Vähän oli orpo olo, kun yritin selvittää, että mistä juna lähtee, miten sinne pääsee ja koska seuraavan juna menee. Hetken aikaa jo pelkäsin, että seuraava juna menee vasta aamulla, mutta tulihan sieltä juna vihdosta viimein.
Aloitin muuton Suomeen jo tuossa pääsiäisenä, että saan kaikki tavarat raahattua sinne ja yllättäen mulla oli sitten mukana vain sellaista viileän sään vaatetta (kun jotenkin ajattelin, että tarviin täällä norjassa vielä niitä lämpimän kelin vaatteita). Kun pääsin Unkariin totesin, että viileän sään vaatteet oli vähän liikaa. Katso kuva vieressä.
No eipä siinä sitten muuta kuin jätin sen neuletakin hotellille, ettei ihan tarvinnu paistua. Debrecen oli ihan mahtavan kaunis paikka. Ei varsinaisesti mikaan turistirysä, eli varsinaisesti nähtävää ei ollut ihan mielettömiä määriä. Mutta mukava pieni kaupunki, jossa on otettu huomioon myös ihmisten ulkoilman tarve. Kaupungissa oli aivan herttainen puisto, johon ihmiset kerääntyi ottamaan aurinkoa, piknikille ja viettämään aikaa. Kiersin kaupunkia Maijun ja Antin kanssa ja ne esitteli mulle muutamia tapaamiaan ihmisiä ja vei mut mm viinikellariin. Siellä mä sitten lähdin viinitourille.
Viinitouriin sisältyi siis 6 x 1 dl viiniä ja juustolautanen. Enhän mä nyt ihan kaikkea ite juonu vaan annoin Maijun ja Antin vähän auttaa. Mä kun en ole mikään kuivan valkkarin suurin ystävä, niin oli kyllä yllätys kun sain käteeni palan juuri oikeaa juustoa ja sen valkkarin. Ne oli täydelliset yhdessä! Kaikkineen "tour" oli oikeinkin mahtava ja saatoin tulla jopa vähän hiprakkaan ;) Ja hinta-laatusuhde oli ehdottomasti plussan puolella kun koko setti maksoi vain noin 6 euroa.
Tuossa vieressä näkyy kaikki ne viinit, mitä siinä ainakin paperilla tuli maisteltua
Bene Muskotaly, Bene Furmint, Bene Harslevekt (ehkä), Hilltop Merlot, Hilltop Rose ja Hilltop Rizlingsz,..jotain.
Debrecenistä mä sitten palasin taas Budapestiin jossa kävin nopeesti (siis todella nopeasti) moikkamassa Opaa. Mulla oli huimat 2 tuntia aikaa ja Opa esitteli mulle pikana yliopistonsa. Sannaa matkiakseni voisin tähän laittaa kaikki ne "En oo koskaan"-asiat, jotka tuli tuhottua listalta Unkarin reissun aikana.
En oo koskaan matkustanu pummilla ratikassa. No nyt oon.. :)
En oo koskaan juonu suklaadrinkkiä.
En oo koskaan matkustanu pummilla bussissa.
Matka jatkui sitten Budapestin keskustasta metrolla ja raastavan bussimatkan muodossa lentokentälle (Ehdinkö, enkö ehdi. menenkö oikeaan terminaaliin vai enkö mene. Miksi pitää olla useita terminaaleja pitkin kaupunkia?). Pääsin kuin pääsinkin perille ja varsin hyvissä ajoin vielä. Kotiin lentelin samoilla Lufthansan siivillä kuin mennessäkin ja taas pysähdyttiin Frankfurtissa.
Pääsiäistä vietinkin sitten ihan vaan siinä kotosalla. Välillä kävin harkkatyötä tekemässä tai mummulassa, mutta muuten aika rauhallista. Pääsiäisen jälkeen piti viettää pari tiukkaa koulupäivää ja olihan mulla tenttikin siinä. Loistin muuten aika paljon siellä tentissä. Pitkään aikaan en oo viihtyny niin hyvin tenttisalissa :D
Tän viikon tiistaina sitten palasin takasin Norjaan ja heti keskiviikkona oli edessä tutkimusmatka tuohon meidän edessä olevaan Vuonoon. Mentiin tutkimaan sen pohjaa, tavoitteena löytää sieltä toisen maailmansodan aikaan pudonneen FW 200 -koneen ohjaamo. Käytettiin pohjan kuvaamisen sellaista ROV -alusta ja vaikka me ei varsinaisesti mitään päästykään tekemään niin saatiin ainakin hyvä kuva siitä, että mitä meidän pitäisi tehdä JOS me saataisiin tehdä jotain. Nyt siitä täytyy kirjoittaa vielä raportti ja sitten sen kurssin suoritteet on kasassa. JESH!
Torstaina oli sitten Norjan kurssin koe mulla. Siellä en kyllä loistanut ihan niin paljon kuin olisin toivonu. Tuntui kuin osa tehtävistä olis ollut kompatehtäviä. Mutta kokeen jälkeen juttelin opettajan kanssa 1,5 tuntia ( ! ) ja noh, ainakin vakuutin sen keskustelutaidoillani :D
Nyt oonkin sitten kaksi päivää yrittänyt pakata laukkuja, kirjoittaa loppuja harkkatöitä ja tavata kavereita. Eilen oltiin kyllä piknikillä melkein koko päivä. Istuttiin tuolla nurtsillä, grillattiin makkaraa, tomaattia ja perunaa ja syötiin patonkia ja suorakaiteenmuotoista muffinia :D Oli ihan huippuhauskaa. Illalla sitten Moholtin opiskelijakylästä tuli bailukylä. Täällä on sellainen RUSS -tapa. Eli lukiosta valmistuvat hankkivat itelleen sellaiset remppahaalaria muistuttavat haalarit ja siihen sitten painatetaan oma nimi ja vuosi jolloin on valmistunut. Sitten ne pitää niitä jalassa kaksi viikkoa Wapun jälkeen ja niiden juhla huipentuu 17. toukokuuta kun on Norjan kansallispäivä. Noh, niitä byysia saa tietty pitää vain ne jotka on valmistumassa lukiosta joten ne jotka on jo joskus valmistunu on keksinyt pitää oman päivän ennen toukokuuta, jolloin he saavat käyttää housujaan. JA eilen oli se päivä. Viime vuonna bileet oli kuulemma ollut tuolla linnakkeessa, mutta siellä oli ollut niin hirveä sotku jälkeenpäin, että poliisisedät oli kieltäny siellä juhlimisen tänä vuonna.
Tänä vuonna bileet siis oli sitten täällä Moholtissa ja MORJES! Jösses mimmoista menoa. Päivä alkoi ihan leppoisana grillailuna ja ihmiset heitteli frisbeetä ja pelaili lentopalloa. Sitten tuli ilta ja ihmisiä makoili tuolla pitkin tanteretta ja poliisit ja vartijasedät kiersi tätä kylää ympäri. Sitten tuli aamu ja MORJES! Lasinsiruja ja ylipäätään rikkinäisiä pulloja rappukäytävissä, nurmikoilla, ajoradalla, varmaan hiekkalaatikoillakin.. Kaikki roskat tuolla nurmikolla. Missähän pitävät seuraavan vuoden juhlat :) Mutta hauskaa oli kuitenkin nähdä tuollainenkin perinne. Se vaan vähän otti suomalaisen teekkarin silmään, että niitä yksin sammuneita oli aika paljon. Missä on ne kaverit, jotka kantaa kotiin tai tarpeen vaatiessa bileistä toisiin?
Tänään on edessä "kirpparipäivä". Pistän myyden kaiken sellaisen mitä ei kannata raahata Suomeen ja toivottavasti pääsen eroon kaikesta ylimääräisestä.
Ja tiistaina sitten reissaan taas takaisin Suomeen. Wappua vietän siis Tampereella ja sitten alkaa hirveä rypistys tenttisuman purkamiseksi. Kesäksi ei oo löytynyt vielä kunnon työtä, mutta eiköhän sitä jotakin tekemistä keksi :)
Nähdään pian Suomessa!
Ha det!
Annamaija
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Kuuden ketju
"Six degrees of Separation (also referred to as the "Human Web") refers to the idea that, if a person is one step away from each person they know and two steps away from each person who is known by one of the people they know, then everyone is on average six steps away from each person on Earth. It was popularised by a play written by John Guare." Lähde: Aina luotettava Wikipedia
Eli six degrees -ajatuksen mukaan minut, ja sinut, voidaan yhdistää kehen tahansa maailmassa viiden henkilön kautta. Ketjussa on siis itse asiassa 7 henkilöä: sinä, henkilö B ja ketjun 5 ihmistä. Tänään on tuntunut siltä, että tämä saattaa tosiaan ollakin totta! Ja jollei tämä ole totta niin maailma on muuten vain ihan järisyttävän pieni paikka :D Tai ainakin Trondheim.
Sain kaverilta kutsun täksi illaksi Steinaniin istumaan iltaa, syömään piirakkaa (ihanaa suklaapiirakkaa) ja tekemään kaikkea hyödytöntä. Olen tutustunut tähän kaveriini New Amigos -kielipeli-illoissa ja hän sanoi, että paikalle on tulossa myös toinen hänen kaverinsa. Siinä kun sitten oltiin aikamme juteltu niin selvisi, että tämä toinen henkilö asuu myös Moholtissa. Hän kysyi, että missä asun ja vastasin tavan mukaan: "HK 25". Sitten hän rupesi tiedustelemaan kerrosta ja vastasin, että toisessa kerroksessa. Tarkensin vielä: " HK 25-21" Vastaus tähän oli: "That's my old flat!" No NIINPÄ tietysti! Hän oli siis muuttanut asunnosta tammikuun lopussa, kun minä muutin sisään helmikuun lopussa. Siis mikä on todennäköisyys? Noh, laskemaan en ala, mutta for real!
Oli muuten ehkä hauskin ilta pitkään aikaan :D Ensinnäkin suklaapiirakka oli tosiaan ihan järisyttävän hyvää. Ja sokerista ja rasvaista. Syötiin sen kanssa jäätelöä ja mä olin jäätelöpallovastaava. Pojat halusi lisäpalloja ihan vain siksi, että tein niistä niin hienoja :D Olen siis hyvä edes jossain. Sitten menikin ilta ihan nörtteilyksi :D Istuttiin juttelemaan niitä näitä ja sitten Trygve halusi näyttää jotain kartalta ja kohta me jo seikkailtiin Google Earthin ihmeellisessä maailmassa lentosimulaattorin ja 3D-rakennusten avulla. For real! Se oli ihan mahtavaa! Mä käytin pojat Suomessa (tosin kuvat ei oo kauheen hyviä Helsingin ulkopuolella) ja David esitteli Itävallan Grazin ja vähän muitakin paikkoja ja Trygve esitteli jenkkilää. New York City oli aika huikean näköinen 3D-maailmassa!
Täällä on siis kaikki hyvin tavallista :) Huomenna menen Maisaa vahtimaan viikonlopuksi ja nappaan mukaani hirveän pinon kouluhommia. Luvassa siis ulkoilua ja raporttien kirjoittamista ja tentteihin valmistautumista.
Ha det og go' natt!
Annamaija
P.S. Sain tänään puhelun norjalaiselta lehtimyyjältä ja pystyin kieltäytymään lehtitarjouksesta norjaksi! Vetosin siihen, että olen vaihto-opiskelija, enkä tarvitse lehteä..Tämä alkaa siis vähitelleen iskemään sisään ns. luonnollisena kielenä. Enää en panikoidu kun joku alkaa puhua norjaksi. Ja proffienkin kanssa puhun automaattisesti norjaa. Vaikka en aina ihan kaikkia vastauksia ymmärräkään :D
Eli six degrees -ajatuksen mukaan minut, ja sinut, voidaan yhdistää kehen tahansa maailmassa viiden henkilön kautta. Ketjussa on siis itse asiassa 7 henkilöä: sinä, henkilö B ja ketjun 5 ihmistä. Tänään on tuntunut siltä, että tämä saattaa tosiaan ollakin totta! Ja jollei tämä ole totta niin maailma on muuten vain ihan järisyttävän pieni paikka :D Tai ainakin Trondheim.
Sain kaverilta kutsun täksi illaksi Steinaniin istumaan iltaa, syömään piirakkaa (ihanaa suklaapiirakkaa) ja tekemään kaikkea hyödytöntä. Olen tutustunut tähän kaveriini New Amigos -kielipeli-illoissa ja hän sanoi, että paikalle on tulossa myös toinen hänen kaverinsa. Siinä kun sitten oltiin aikamme juteltu niin selvisi, että tämä toinen henkilö asuu myös Moholtissa. Hän kysyi, että missä asun ja vastasin tavan mukaan: "HK 25". Sitten hän rupesi tiedustelemaan kerrosta ja vastasin, että toisessa kerroksessa. Tarkensin vielä: " HK 25-21" Vastaus tähän oli: "That's my old flat!" No NIINPÄ tietysti! Hän oli siis muuttanut asunnosta tammikuun lopussa, kun minä muutin sisään helmikuun lopussa. Siis mikä on todennäköisyys? Noh, laskemaan en ala, mutta for real!
Oli muuten ehkä hauskin ilta pitkään aikaan :D Ensinnäkin suklaapiirakka oli tosiaan ihan järisyttävän hyvää. Ja sokerista ja rasvaista. Syötiin sen kanssa jäätelöä ja mä olin jäätelöpallovastaava. Pojat halusi lisäpalloja ihan vain siksi, että tein niistä niin hienoja :D Olen siis hyvä edes jossain. Sitten menikin ilta ihan nörtteilyksi :D Istuttiin juttelemaan niitä näitä ja sitten Trygve halusi näyttää jotain kartalta ja kohta me jo seikkailtiin Google Earthin ihmeellisessä maailmassa lentosimulaattorin ja 3D-rakennusten avulla. For real! Se oli ihan mahtavaa! Mä käytin pojat Suomessa (tosin kuvat ei oo kauheen hyviä Helsingin ulkopuolella) ja David esitteli Itävallan Grazin ja vähän muitakin paikkoja ja Trygve esitteli jenkkilää. New York City oli aika huikean näköinen 3D-maailmassa!
Täällä on siis kaikki hyvin tavallista :) Huomenna menen Maisaa vahtimaan viikonlopuksi ja nappaan mukaani hirveän pinon kouluhommia. Luvassa siis ulkoilua ja raporttien kirjoittamista ja tentteihin valmistautumista.
Ha det og go' natt!
Annamaija
P.S. Sain tänään puhelun norjalaiselta lehtimyyjältä ja pystyin kieltäytymään lehtitarjouksesta norjaksi! Vetosin siihen, että olen vaihto-opiskelija, enkä tarvitse lehteä..Tämä alkaa siis vähitelleen iskemään sisään ns. luonnollisena kielenä. Enää en panikoidu kun joku alkaa puhua norjaksi. Ja proffienkin kanssa puhun automaattisesti norjaa. Vaikka en aina ihan kaikkia vastauksia ymmärräkään :D
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Wappusää
Kävin tänään illalla leffassa ja kun leffan jälkeen seison bussipysäkillä venaamassa bussia, yhtäkkiä tuntui kuin olisi seissyt Suomi-neidon lakituksessa. Kaikki kadut oli kuivia ja ilma oli sellainen loppukevään raikas ja jopa lämmin jollain mittapuulla. Oli ihanan kotoinen olo :) Ja kun nousin bussista Moholtissa, niin vastassa oli 30 sentin lumikinokset, kadun levyiset jääriitteessä olevat lätäköt ja liukas asfaltti. Voiko 3 kilometriä x-suunnassa ja 100 metriä y-suunnassa vaikuttaa ilmastoon noin paljon? Toki, keskustassa on vesi lähellä ja se lämmittää paljon, kun vuono ei ole jäässä.
Nyt odottelen, että alakerrassa loppuu bileet, että pääsee nukkumaan...Ai miksi en ite ole bileissä? Hyvä kysymys... Noh, ehkä ensi viikolla :D
Ha det og go' natt!
Annamaija
Nyt odottelen, että alakerrassa loppuu bileet, että pääsee nukkumaan...Ai miksi en ite ole bileissä? Hyvä kysymys... Noh, ehkä ensi viikolla :D
Ha det og go' natt!
Annamaija
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Laskettelua ja valojen sammuttelua
Heissan!
Kevät otti pari askelta taaksepäin kun tänään satoi lunta oikein huolella. Noh, kyllä se sieltä tulee!
Viime sunnuntaina mä päätin sitten tehdä jotain aivan uutta ja lähdin kavereiden kanssa Vassfjellettiin laskettelemaan. Kaverit joiden matkaan mä lähdin, on Alex Australiasta (takana 2 laskettelureissua) ja Magda Puolasta (takana 10 vuotta laskettelua). Eli meillä oli aika sekalainen seurakunta matkassa. Aamulla 10:15 lähti bussi Moholtin nurkilta ja kiikutti laskevaiset ihmiset kohti laskettelukeskusta. Perille kun päästiin, niin edessä oli tietysti varusteiden vuokraus, sillä eihän meillä mitään omia kamoja ole. Mentiin vuokraustiskille patsastelemaan ja saatiin kengät sovitettaviksi. JIISUS! Kuka nekin on keksiny?! Ensinnäkin, jalan saaminen sinne monon sisään on aika saakelin hankalaa, jos joku ei sitä vielä tienny. Varsinkin, jos mono on liian pieni :D Pyysin saada vähän isomman koon ja tällä kertaa jalka sujahti melko vaivattomasti sisään (siis verrattuna edelliseen yritykseen). Seuraava ongelma oli sitten se, että en saanu niitä monon remmejä kiinni. Kysyin siltä flikalta tiskin takaa, että mitäs ny?, niin se sanoi: "Odotas hetki, annan sulle naisten mallin." Niin, koska mähän näytän sen verran mieheltä, että mulle kannattaa antaa ensin miesten malli :D No, naisten malli meni kivasti jalkaan ja sen sai myös kiinni. Sitten tää samainen flikka laitto sukset ja siteen kondikseen ja törkkäs sauvat käteen ja ohjas mut maksutiskille. Välinevuokra (sukset, siteet ja monot) maksoi 280 kruunua. Ei paha.
Sitten mä lähdin taapertamaan kohti lippukojua. Laskettelumonoilla käveleminen onkin itseasiassa aika hankalaa...semmoisen huomasin. Tai ainakin erilaista. Vaan yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Lippukojulla piti tietysti ostaa sellainen avainkortti, johon loppu ladattiin ja yhteishintaa päivälipulle ja kortille tuli suunnilleen 340 kruunua. Ei paha.
Koska mä olen ihan rookie tässä lajissa ja koska aussi-kaverinikaan ei ole varsinaisesti vielä kansainvälisellä tasolla, niin me aloitettiin päivä lasten mäestä. Lasten mäessä oli hyvä aamulla reenata nopeesti kääntymistekniikka ja vauhdin hallinta, kun ei siellä ollu oikein muita. Kahden lastenmäkikierroksen jälkeen lähdettiin ankkurihisseille ja noustiin ylös. Aluksi lähdettiin laskemaan Familieløypea, joka on sieltä helposta päästä ja siinä meni noin puoli sekuntia kun totesin, että tiettyjen lihaksien olemassaolo auttaisi kummasti suksien kontrolloimisessa. Ensimmäinen lasku meni oikein hienosti, eli en kaatunut, pääsin koko mäen suksilla alas ja hetkittäin jopa tiesin mitä tein :D Lopussa vauhti oli jo aika kova ja olin lähes varma, että mäjähdän päin huoltorakennuksia, mutta senkin pystyin välttämään. JEE!
Sitten vain takaisin hissille ja ylös. Laskin saman rinteen ja nyt oli vähän rennompi olo. Tosin reidet ei olleet yhtään rentoina. En tiiä teinkö jotain väärin. Mutta kun pääsin mäen alas, jälleen ehjänä, kaatumatta ja lähes tietoisena tekemisistäni, päätin ottaa pienen lepitauon. Kaverit otti hissin ylös ja tuli vaikeampia reitteja alas. Sitten lähdettiin taas porukalla kohti huippua. Nyt Magda päätti, että me lasketaan Sørløypa alas. Se on keskitasoinen rinne ja perusteena oli, että "katso nyt, lapsetkin laskee siellä". Nii-i. Suomikin on helppo kieli ihan sillä perusteella, että lapsetkin puhuu sitä.
Alkuun meni ihan jees. Otin aika rauhassa ja laskin hissuksiin. Pysähdyin aina välillä katsomaan, että millainen rinne on edessä päin ja jatkoin taas matkaa. Meni oikein kivasti. Sitten tuli vastaan rinteen jyrkin kohta. "Aha, että tuonne pitäisi mennä. Jaha." Tuumin siinä aikani, että mitä sitä tekisi ja totesin, että taidan käpöstellä rinteen alas ja jatkan laskemista alhaalta. Noh, rinnehän on sen verran tämäkkä siitä keskeltä, että siirryin reunemmas pehmeämmän pinnan toivossa. En vaan siirtyny tarpeeksi lähelle reunaa ja kun olin ottanu sukset pois jalasta huomasin, että alaspäin liukuminen on melko helppoa :) Siinä sitten istun rinteessä ja yritin pitää itteni paikallani ja keksiä mitäs tekisin seuraavaksi. No, sain selvitettyä itteni lisää reunaa kohti ja takaa tullut norjalaistyttö ystävällisesti vähän jeesi mua suksien siirron kanssa ja kun pääsin jyrkän osan alas, laition sukset jalkaan ja jatkoin matkaa.
Seuraavalla kiekalla päätin laskea taas sitä vähän helpompaa mäkeä. Aika alkupäässä sitten kävi se mitä ei ollu vielä tapahtunu. Olin kääntymässä juuri sellaisen jyrkemmän osan alussa ja sitten mä kaaduin! Löysin hyvin pian itteni makaamassa selälläni rinteestä. Varsinaisesti mihinkään ei sattunu, mutta yllättäen olin päätynyt sellaiseen paikkaan, mistä mua ei nähnyt ylhäältä päin. Ylösnouseminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun mä aluksi luulin, mutta pääsin ylös eikä kukaan törmänny muhun :) Jee! Enkä siis rikkonu itteäni.
Pari laskua laskin vielä ja sitte menin palauttamaan sukset. Kaverit laski vielä pari kiekkaa sillä välin kun mä lepyttelin jalkojani :) After Skissä käytiin syömässä ranskalaisia ja vohvelia, ja bussi kotiin lähtii 16:30. Kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä! Ja kaaduin siis vain kerran!
Ihan ilman vammoja siitä reissusta ei kuitenkaan selvitty. Polvi on protestoinut tällä viikolla aika vahvasti ja vasta tänään pystyin kävelemään lähes normaalisti. Veikkaan siis, että jätän tulevana viikonloppuna laskut väliin.. Kuvatodisteitakin laskusta on, lisään ne tänne kun saan ne kaverilta.
Mutta sitten vähän ärsyttävämpiin asioihin. Yksi kämppiksistä on ihan uskomaton valojen polttaja. Vessan valo on AINA päällä (ja vessan ovi auki, mutta se nyt on ihan oma ärsytyksensä). Keittössä on KAIKKI valot AINA päällä. Siis altaan päällä, liesituulettimessa, kattovalo ja sivupöydän päällä oleva valo (jota ei siis oikeastaan edes tarvitse mihinkään). No minä yritän aina välillä sammuttaa valot esim päivän ajaksi, kun sisällä näkee ihan hyvin ilmankin valoa. Tai yöksi, kun valoja ei tarvitse. Viime yönä liikuin keittiössä vielä yhden jälkeen ja totesin, että taas on kaikki valot päällä. Sammutin muut valot, mutta jätin tiskipöydän päälle valon, että näen myöhemmin mennä vessaan. Sitten kun puoli tuntia myöhemmin menin sinne vessaan, oli kaikki valot taas päällä. Myös se sivupöydän valo. Olen myös nähnyt tilanteen, jossa tämä kämppis vie pyyhkeensä vessaan, tulee ulos vessasta ja vasta sitten sytyttää valon sinne. Siis hä? Voisin tietysti kysyä, että onko siihen joku syy, että se polttaa niitä valoja jatkuvasti. Alkaa tässä vähitellen selvitä, että mistä syystä sähkömaksu on niin suuri kuukautta kohti.
Nyt täytyy ruveta taas muihin puuhiin. Työhakemuksia tarvii kirjoitella ja saatan vaikka mennä elokuviinkin tänään :)
Ha det bra!
Annamaija
Kevät otti pari askelta taaksepäin kun tänään satoi lunta oikein huolella. Noh, kyllä se sieltä tulee!
Viime sunnuntaina mä päätin sitten tehdä jotain aivan uutta ja lähdin kavereiden kanssa Vassfjellettiin laskettelemaan. Kaverit joiden matkaan mä lähdin, on Alex Australiasta (takana 2 laskettelureissua) ja Magda Puolasta (takana 10 vuotta laskettelua). Eli meillä oli aika sekalainen seurakunta matkassa. Aamulla 10:15 lähti bussi Moholtin nurkilta ja kiikutti laskevaiset ihmiset kohti laskettelukeskusta. Perille kun päästiin, niin edessä oli tietysti varusteiden vuokraus, sillä eihän meillä mitään omia kamoja ole. Mentiin vuokraustiskille patsastelemaan ja saatiin kengät sovitettaviksi. JIISUS! Kuka nekin on keksiny?! Ensinnäkin, jalan saaminen sinne monon sisään on aika saakelin hankalaa, jos joku ei sitä vielä tienny. Varsinkin, jos mono on liian pieni :D Pyysin saada vähän isomman koon ja tällä kertaa jalka sujahti melko vaivattomasti sisään (siis verrattuna edelliseen yritykseen). Seuraava ongelma oli sitten se, että en saanu niitä monon remmejä kiinni. Kysyin siltä flikalta tiskin takaa, että mitäs ny?, niin se sanoi: "Odotas hetki, annan sulle naisten mallin." Niin, koska mähän näytän sen verran mieheltä, että mulle kannattaa antaa ensin miesten malli :D No, naisten malli meni kivasti jalkaan ja sen sai myös kiinni. Sitten tää samainen flikka laitto sukset ja siteen kondikseen ja törkkäs sauvat käteen ja ohjas mut maksutiskille. Välinevuokra (sukset, siteet ja monot) maksoi 280 kruunua. Ei paha.
Sitten mä lähdin taapertamaan kohti lippukojua. Laskettelumonoilla käveleminen onkin itseasiassa aika hankalaa...semmoisen huomasin. Tai ainakin erilaista. Vaan yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Lippukojulla piti tietysti ostaa sellainen avainkortti, johon loppu ladattiin ja yhteishintaa päivälipulle ja kortille tuli suunnilleen 340 kruunua. Ei paha.
Koska mä olen ihan rookie tässä lajissa ja koska aussi-kaverinikaan ei ole varsinaisesti vielä kansainvälisellä tasolla, niin me aloitettiin päivä lasten mäestä. Lasten mäessä oli hyvä aamulla reenata nopeesti kääntymistekniikka ja vauhdin hallinta, kun ei siellä ollu oikein muita. Kahden lastenmäkikierroksen jälkeen lähdettiin ankkurihisseille ja noustiin ylös. Aluksi lähdettiin laskemaan Familieløypea, joka on sieltä helposta päästä ja siinä meni noin puoli sekuntia kun totesin, että tiettyjen lihaksien olemassaolo auttaisi kummasti suksien kontrolloimisessa. Ensimmäinen lasku meni oikein hienosti, eli en kaatunut, pääsin koko mäen suksilla alas ja hetkittäin jopa tiesin mitä tein :D Lopussa vauhti oli jo aika kova ja olin lähes varma, että mäjähdän päin huoltorakennuksia, mutta senkin pystyin välttämään. JEE!
Sitten vain takaisin hissille ja ylös. Laskin saman rinteen ja nyt oli vähän rennompi olo. Tosin reidet ei olleet yhtään rentoina. En tiiä teinkö jotain väärin. Mutta kun pääsin mäen alas, jälleen ehjänä, kaatumatta ja lähes tietoisena tekemisistäni, päätin ottaa pienen lepitauon. Kaverit otti hissin ylös ja tuli vaikeampia reitteja alas. Sitten lähdettiin taas porukalla kohti huippua. Nyt Magda päätti, että me lasketaan Sørløypa alas. Se on keskitasoinen rinne ja perusteena oli, että "katso nyt, lapsetkin laskee siellä". Nii-i. Suomikin on helppo kieli ihan sillä perusteella, että lapsetkin puhuu sitä.
Alkuun meni ihan jees. Otin aika rauhassa ja laskin hissuksiin. Pysähdyin aina välillä katsomaan, että millainen rinne on edessä päin ja jatkoin taas matkaa. Meni oikein kivasti. Sitten tuli vastaan rinteen jyrkin kohta. "Aha, että tuonne pitäisi mennä. Jaha." Tuumin siinä aikani, että mitä sitä tekisi ja totesin, että taidan käpöstellä rinteen alas ja jatkan laskemista alhaalta. Noh, rinnehän on sen verran tämäkkä siitä keskeltä, että siirryin reunemmas pehmeämmän pinnan toivossa. En vaan siirtyny tarpeeksi lähelle reunaa ja kun olin ottanu sukset pois jalasta huomasin, että alaspäin liukuminen on melko helppoa :) Siinä sitten istun rinteessä ja yritin pitää itteni paikallani ja keksiä mitäs tekisin seuraavaksi. No, sain selvitettyä itteni lisää reunaa kohti ja takaa tullut norjalaistyttö ystävällisesti vähän jeesi mua suksien siirron kanssa ja kun pääsin jyrkän osan alas, laition sukset jalkaan ja jatkoin matkaa.
Seuraavalla kiekalla päätin laskea taas sitä vähän helpompaa mäkeä. Aika alkupäässä sitten kävi se mitä ei ollu vielä tapahtunu. Olin kääntymässä juuri sellaisen jyrkemmän osan alussa ja sitten mä kaaduin! Löysin hyvin pian itteni makaamassa selälläni rinteestä. Varsinaisesti mihinkään ei sattunu, mutta yllättäen olin päätynyt sellaiseen paikkaan, mistä mua ei nähnyt ylhäältä päin. Ylösnouseminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun mä aluksi luulin, mutta pääsin ylös eikä kukaan törmänny muhun :) Jee! Enkä siis rikkonu itteäni.
Pari laskua laskin vielä ja sitte menin palauttamaan sukset. Kaverit laski vielä pari kiekkaa sillä välin kun mä lepyttelin jalkojani :) After Skissä käytiin syömässä ranskalaisia ja vohvelia, ja bussi kotiin lähtii 16:30. Kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä! Ja kaaduin siis vain kerran!
Ihan ilman vammoja siitä reissusta ei kuitenkaan selvitty. Polvi on protestoinut tällä viikolla aika vahvasti ja vasta tänään pystyin kävelemään lähes normaalisti. Veikkaan siis, että jätän tulevana viikonloppuna laskut väliin.. Kuvatodisteitakin laskusta on, lisään ne tänne kun saan ne kaverilta.
Mutta sitten vähän ärsyttävämpiin asioihin. Yksi kämppiksistä on ihan uskomaton valojen polttaja. Vessan valo on AINA päällä (ja vessan ovi auki, mutta se nyt on ihan oma ärsytyksensä). Keittössä on KAIKKI valot AINA päällä. Siis altaan päällä, liesituulettimessa, kattovalo ja sivupöydän päällä oleva valo (jota ei siis oikeastaan edes tarvitse mihinkään). No minä yritän aina välillä sammuttaa valot esim päivän ajaksi, kun sisällä näkee ihan hyvin ilmankin valoa. Tai yöksi, kun valoja ei tarvitse. Viime yönä liikuin keittiössä vielä yhden jälkeen ja totesin, että taas on kaikki valot päällä. Sammutin muut valot, mutta jätin tiskipöydän päälle valon, että näen myöhemmin mennä vessaan. Sitten kun puoli tuntia myöhemmin menin sinne vessaan, oli kaikki valot taas päällä. Myös se sivupöydän valo. Olen myös nähnyt tilanteen, jossa tämä kämppis vie pyyhkeensä vessaan, tulee ulos vessasta ja vasta sitten sytyttää valon sinne. Siis hä? Voisin tietysti kysyä, että onko siihen joku syy, että se polttaa niitä valoja jatkuvasti. Alkaa tässä vähitellen selvitä, että mistä syystä sähkömaksu on niin suuri kuukautta kohti.
Nyt täytyy ruveta taas muihin puuhiin. Työhakemuksia tarvii kirjoitella ja saatan vaikka mennä elokuviinkin tänään :)
Ha det bra!
Annamaija
torstai 5. maaliskuuta 2009
Uusi koti ja kevään merkit
Heissan
Viikonloppuna siirsin tavarani siis uuteen osoitteeseen. Tämä on huomattavasti paljon lähempänä kavereita, koulua ja kuntosalia. Kävelymatka salille lyheni 30 minuuttiin 45 minuutin sijasta ja lisäksi koko matka on alamäkeä :D Koululle on kävelymatkaa 20 minsaa suunnilleen ja bussilla sinne ei oikein kannata mennä. Uusi kämppä on ihan jees. Ei tosin laminaattia lattiassa :( Ei sillä, että se olisi edullisen opiskelijasumisen tärkein ominaisuus. Meitä asuu tässä neljä: kaksi tyttö ja kaksi poikaa. Jannut on Norjasta ja Bangladeshista, ja tuo toinen tyttö on saksalainen.
Muuten elämään ei kuulu mitään koulua ihmeellisempää. Tosin, ilmoittauduin suunnistuskurssille! Kurssi alkaa maaliskuun 18 päivä ja sitä kestää neljä viikkoa. Vikalle kurssikerralle en tosin pääse kun olen Unkarissa. Nyyh ;) Mä olen jo pitkään miettinyt, että suunnistus voisi olla hauskaa, mutta en oo saanut aikaiseksi. Nyt sitten näin ilmoituksen ja päätin, että sinne ->. Koulun puolesta olen tehnyt vähän karsimista. Enää ohjelmassa on norjan kurssi ja kolme muuta kurssia. Kaksi kurssia oli pakko jättää pois, muuten aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt mihinkään. Ja nyt sitä vapaa-aikaa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. No onpahan aikaa harrastaa liikuntaa :)
Viime viikonloppuna käytiin luistelemassa tekojääradalla. Sieltä saa vuorattua luistimet 50 NOK:n hintaan kahdeksi tunniksi ja yllätys oli suuri kun selvisi, että luistimet ei olekaan hokkarit (onneksi) tai kaunarit vaan matkaluistimet. Kesti hetken oppia miten niillä edetään, pysähdytään ja käännytään. Mutta onneksi matkassa oli aussi-poika, jolle piti opettaa lähes kaikki alusta asti :D Vaan mä kyllä ihastuin ihan täysin matkaluistimiin. Taidan ruveta harrastamaan sellaista enemmänkin. Voin sitten joskus (jos tää globaali ilmastonmuutos ei jatku kovin pahana) osallistua siihen hollantilaisten luisteloon.
Trondheimissa on kyllä vähän jo kevättä ilmassa. Arska paistaa täydeltä taivaalta ja räystäät tippuu. Jalkakäytävät on peilijäässä kun aurinko sulattaa pintaa, mutta pieni pakkanen pitää sen jäässä. Nice. Linnut lauleloo puissa ja se on ihan parasta. Ja en tiiä kuuluuko kauhea tuuli norjalaiseen kevääseen, mutta sitä on nyt tarjolla vähän joka suunnasta. Mutta sekin on ihan jees.
Kuukauden päästä on edessä reissu suomeen. Sen reissun aikana pitää palauttaa harkkatöitä ja tehdä yksi tentti ja pitää lomaa. Melkein ehdin mukaan Wapun aloitukseen, mutta pitää palata takaisin Norjaan samana päivänä, kun Wappu alkaa Tampereella. Vaan eipä se mitään. Ehdin vielä Wapun lopetukseen Suomeen. Vähän reissaan edestakaisin tässä. Ei mitään järkeä, mutta tarviiko kaikessa aina olla järkeä :D
Mutta nyt takaisin itse asiaan eli opiskeluun. Illalla on norjan kurssin harkat, jotka on viime aikoina olleet aika turhat kun paikalla on ollut kaksi ihmistä. Ja sitten myöhemmin on Cafe M, jossa saa pelata lautapelejä ja syödä vohveleita. NAM!
Ha det!
Annamaija
Viikonloppuna siirsin tavarani siis uuteen osoitteeseen. Tämä on huomattavasti paljon lähempänä kavereita, koulua ja kuntosalia. Kävelymatka salille lyheni 30 minuuttiin 45 minuutin sijasta ja lisäksi koko matka on alamäkeä :D Koululle on kävelymatkaa 20 minsaa suunnilleen ja bussilla sinne ei oikein kannata mennä. Uusi kämppä on ihan jees. Ei tosin laminaattia lattiassa :( Ei sillä, että se olisi edullisen opiskelijasumisen tärkein ominaisuus. Meitä asuu tässä neljä: kaksi tyttö ja kaksi poikaa. Jannut on Norjasta ja Bangladeshista, ja tuo toinen tyttö on saksalainen.
Muuten elämään ei kuulu mitään koulua ihmeellisempää. Tosin, ilmoittauduin suunnistuskurssille! Kurssi alkaa maaliskuun 18 päivä ja sitä kestää neljä viikkoa. Vikalle kurssikerralle en tosin pääse kun olen Unkarissa. Nyyh ;) Mä olen jo pitkään miettinyt, että suunnistus voisi olla hauskaa, mutta en oo saanut aikaiseksi. Nyt sitten näin ilmoituksen ja päätin, että sinne ->. Koulun puolesta olen tehnyt vähän karsimista. Enää ohjelmassa on norjan kurssi ja kolme muuta kurssia. Kaksi kurssia oli pakko jättää pois, muuten aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt mihinkään. Ja nyt sitä vapaa-aikaa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. No onpahan aikaa harrastaa liikuntaa :)
Viime viikonloppuna käytiin luistelemassa tekojääradalla. Sieltä saa vuorattua luistimet 50 NOK:n hintaan kahdeksi tunniksi ja yllätys oli suuri kun selvisi, että luistimet ei olekaan hokkarit (onneksi) tai kaunarit vaan matkaluistimet. Kesti hetken oppia miten niillä edetään, pysähdytään ja käännytään. Mutta onneksi matkassa oli aussi-poika, jolle piti opettaa lähes kaikki alusta asti :D Vaan mä kyllä ihastuin ihan täysin matkaluistimiin. Taidan ruveta harrastamaan sellaista enemmänkin. Voin sitten joskus (jos tää globaali ilmastonmuutos ei jatku kovin pahana) osallistua siihen hollantilaisten luisteloon.
Trondheimissa on kyllä vähän jo kevättä ilmassa. Arska paistaa täydeltä taivaalta ja räystäät tippuu. Jalkakäytävät on peilijäässä kun aurinko sulattaa pintaa, mutta pieni pakkanen pitää sen jäässä. Nice. Linnut lauleloo puissa ja se on ihan parasta. Ja en tiiä kuuluuko kauhea tuuli norjalaiseen kevääseen, mutta sitä on nyt tarjolla vähän joka suunnasta. Mutta sekin on ihan jees.
Kuukauden päästä on edessä reissu suomeen. Sen reissun aikana pitää palauttaa harkkatöitä ja tehdä yksi tentti ja pitää lomaa. Melkein ehdin mukaan Wapun aloitukseen, mutta pitää palata takaisin Norjaan samana päivänä, kun Wappu alkaa Tampereella. Vaan eipä se mitään. Ehdin vielä Wapun lopetukseen Suomeen. Vähän reissaan edestakaisin tässä. Ei mitään järkeä, mutta tarviiko kaikessa aina olla järkeä :D
Mutta nyt takaisin itse asiaan eli opiskeluun. Illalla on norjan kurssin harkat, jotka on viime aikoina olleet aika turhat kun paikalla on ollut kaksi ihmistä. Ja sitten myöhemmin on Cafe M, jossa saa pelata lautapelejä ja syödä vohveleita. NAM!
Ha det!
Annamaija
perjantai 6. helmikuuta 2009
I like to move it, move it...
Tänään sain aamulla puhelun vuokranantajalta, Sit Boligilta. He muuttavat meidän rapun asunnot perheasunnoiksi ja kaikkien rapussa asuvien ihmisten pitää muuttaa ulos 8. maaliskuuta mennessä. Jahas. Saan kuulemma valita, että missä haluan asua, sillä vapaita asuntoja on paljon. Mutta onhan se nyt vähän tyhmää muuttaa parin kuukauden takia johonkin uuteen paikkaan.
Tarvitsee varmaan käydä maanantaina vähän kyselemässä siellä, että missä olisi vapaata ja täytyy myös kysellä, olisiko jollain kaverilla kämpässä huonetta tyhjänä, sillä olis kiva muuttaa sellaiseen asuntoon, josta tuntee edes yhden ihmisen jo valmiiksi.Vaan kyllähän sitä tässäkin saa taas mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita :)
Herää kyllä yksi kysymys. Missä vaiheessa he on päättäneet tästä uudistuksesta? Jos ne on tienneet jo esim. viime kesänä, että tällaista tullaan tekemään, miksi minua on edes laitettu asumaan tähän. Ja jos ne eivät tienneet tästä viime kesänä, niin kuinka nopealla aikataululla ne näitä päätöksiä oikein tekee? "Hmm. Pitäisikö meidän saada lisää perheasuntoja?" "Joo, kyllä pitäisi" "No laitetaan tuo rappu remppaan ja voidaan vaikka aloittaa ensi viikolla." "Joo, tehdään näin." No, ei tämä nyt kuitenkaan ole kauhean paha asia. Nythän mä pääsen vaikka sinne Moholtiin, jonne alunperinkin halusin, mutta jonne en päässyt, koska en näyttänyt Moholt-tytöltä. Pitäisikö syyttää niitä diskriminoinnista :D Moholtista on kuitenkin vain 15 minuutin kävelymatka koululle, kun täältä Steinanista menee bussilla tosiaan vähintään puoli tuntia.
Mutta sellaisia muutoksia täällä :)
Ha det!
Annamaija
Tarvitsee varmaan käydä maanantaina vähän kyselemässä siellä, että missä olisi vapaata ja täytyy myös kysellä, olisiko jollain kaverilla kämpässä huonetta tyhjänä, sillä olis kiva muuttaa sellaiseen asuntoon, josta tuntee edes yhden ihmisen jo valmiiksi.Vaan kyllähän sitä tässäkin saa taas mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita :)
Herää kyllä yksi kysymys. Missä vaiheessa he on päättäneet tästä uudistuksesta? Jos ne on tienneet jo esim. viime kesänä, että tällaista tullaan tekemään, miksi minua on edes laitettu asumaan tähän. Ja jos ne eivät tienneet tästä viime kesänä, niin kuinka nopealla aikataululla ne näitä päätöksiä oikein tekee? "Hmm. Pitäisikö meidän saada lisää perheasuntoja?" "Joo, kyllä pitäisi" "No laitetaan tuo rappu remppaan ja voidaan vaikka aloittaa ensi viikolla." "Joo, tehdään näin." No, ei tämä nyt kuitenkaan ole kauhean paha asia. Nythän mä pääsen vaikka sinne Moholtiin, jonne alunperinkin halusin, mutta jonne en päässyt, koska en näyttänyt Moholt-tytöltä. Pitäisikö syyttää niitä diskriminoinnista :D Moholtista on kuitenkin vain 15 minuutin kävelymatka koululle, kun täältä Steinanista menee bussilla tosiaan vähintään puoli tuntia.
Mutta sellaisia muutoksia täällä :)
Ha det!
Annamaija
maanantai 2. helmikuuta 2009
Suomalaisilla on ollut joskus liikaa vapaa-aikaa
Katselin tuossa juuri kalakukon reseptiä. Meinasin kokeilla jossain vaiheessa. Mä olen ollut aina sitä mieltä, että suomalaisilla on ollut paljon vapaa-aikaa silloin joskus muinoin. Tai ainakin niillä on ollut hirveästi aikaa odotella ruokien valmistumista :)
Karjalanpaisti: 3 tuntia
Ruisleipä: Ainakin vuorokausi, parhaimmillaan kaksi
Mämmi: 5+ tuntia
Karjalanpiirakat: riippuu vähän määrästä, mutta 2+ tuntia
Ja sitten kalakukko: 8 tuntia!
Sori kämppikset, valtaan keittön jossain vaiheessa. Jaa no, ehkä mä vartoon, että pääsen Suomessa tekemään kalakukon kunnon leivinuunissa. Nam. Niin paljon parempaa.
Eipä nyt muuta, tarvis varmaan nukkumaan välillä mennä :)
Ha det bra!
Annamaija
Karjalanpaisti: 3 tuntia
Ruisleipä: Ainakin vuorokausi, parhaimmillaan kaksi
Mämmi: 5+ tuntia
Karjalanpiirakat: riippuu vähän määrästä, mutta 2+ tuntia
Ja sitten kalakukko: 8 tuntia!
Sori kämppikset, valtaan keittön jossain vaiheessa. Jaa no, ehkä mä vartoon, että pääsen Suomessa tekemään kalakukon kunnon leivinuunissa. Nam. Niin paljon parempaa.
Eipä nyt muuta, tarvis varmaan nukkumaan välillä mennä :)
Ha det bra!
Annamaija
perjantai 30. tammikuuta 2009
Ylitä risteys diagonaalin suuntaisesti
Minulla on aina välillä ongelma kun pitää päästä liikennevaloristeyksen vastakkaiselle puolelle nopeasti. Kumman kadun ylitän ensin? Sen, johon tulee ensin vihreät vai sen jota pitkin pääsen jatkamaan edes vaadittavaan suuntaan, vaikkakin väärällä puolella tietä. Täällä ei moista ongelmaa ole :) Keskustan suurissa risteyksissä palaa kaikille jalankulkijoille vihreät samaan aikaan, jolloin risteyksen voi ylittää lyhintä mahdollista reittiä pitkin, eli suoraan keskeltä. Kauhean kätevää. Viimeksi tänään siitä oli hyötyä, sillä jos olisin joutunut seisomaan kaksissa valoissa, olisin myöhästynyt bussista..
Kävin tänään verotoimistossa kyselemässä, että mitä pitää tehdä "selvangivelsen":in kanssa. Luin netistä, että työntekijöiden pitää jättää veroilmoitus maalikuun loppuun mennessä. Ja sitten olis vielä jotain ulkomaalaisista työntekijöistä ja niin edelleen. No, nainen tiskillä kyseli multa sitten (norjaksi), että onko mulla verokortti-asiaa ja kerroin (NORJAKSI!) että ei kun olisi veroilmoitusasiaa. Sitten hän kertoi, että jos on asiaa viime vuoden veroista niin niistä tulee laput kotiin sitten huhtikuussa. No selvä. Ei sitten muuta kuin odottelemaan. Loppuosan puhuin englantia, joten sille kyllä kävi selväksi, että en ole norjalainen. No nyt kävin sitten vielä tuolla veroviraston sivuilla ja siellä edelleen puhuttiin, että ulkomaalaisten pitää palauttaa jotain maaliskuun loppuun mennessä. Tarvii siis vissiin ensi viikolla raahata ittensä uudestaan sinne verotoimistoon...
Löysin verosivuilta uljaan laskimen, jolla voi arvioida palautuksen (tai mätkyjen määrää) ennen kuin laput tulee kotiin. Nyt mielenkiinnolla odottamaan, että onko verovirasto samaa mieltä..
Elämä on tätä nykyä taas vähän kalliimpaa täällä Norjassa. Kruunun kurssi vahvistui vähän ja sitä tässä nyt kaikki vaihto-opiskelijat sitten päivittelee. Tai ainakin euroalueelta tulevat...Onneksi kaupoissa on välillä hyviä tarjouksia niin pääsee tekemään löytöjä.
Aikataulu kevään luentojen osaltakin on sitten aika hyvin kasassa.
Maanantaisin on luentoja klo: EDIT 15-19 (siinähän on vielä se norjan harkkaryhmäkin illalla)
Tiistaisin 08-18 (epäinhimillistä)
Keskiviikkoisin 08-18 (mutta tätä päivää helpottaa vähän 3 tunnin hyppäri aamupäivällä)
Torstaisin 08-19 (ca'moon!, ei vapaita tunteja)
Perjantai VAPAA :)
Kaikkihan varmasti tietää (tai nyt viimeistään), että mä olen todellinen aamuvirkku. Tikkana pystyssä kun kello soittaa 6:45, että ehtii aamuluennoille. Jep, jep. Aina. Aamuruuhkan vuoksi matkaan täytyy varata 30-60 minuuttia. Riippuu täysin siitä, että mikä päivä on, minkä bussin sattuu ottamaan ja jääkö bussikuski odottelemaan pysäkille jotain tuttuaan, jonka on tarkoitus tulla bussiin. Kyllä, näinkin voi tapahtua. Parhaassa tapauksessa myöhemmällä bussilla on tismalleen samaan aikaan perillä kuin aiemmallakin bussilla. Jee, aamuruuhkat!
Noh, olen nyt sitten päättänyt, että yritän kynsin hampain olla koulussa aamuisin. Aika hyvin mä alkuun siinä onnistuin...Tällä viikolla olin vähän kipeä (KÖH,KÖH) niin en jaksanut herätä aamuisin... Jees, selittelyn makua, mutta kuitenkin. Ensi viikolla sitten.
Ai niin ja voisinhan mä kertoa että mitä mä täällä meinaan keväällä opiskella :) Teitä kuitenkin kiinnostaa.
Luvassa olisi siis ihan ensiksikin NORJAN kurssi. Mä alan olla aika hyvä jo. Kurssin lisäksi me käydään kerran viikossa pelaamassa New Amigos -kielipeliä yhdessä kahvilassa ja opettelemassa sen avulla norjaa. Todella tehokasta. Joku voisi tehdä sen pelin suomeksikin. Voin kertoa, että ruotsinkin opiskelu olisi hauskempaa jos voisi oppia pelaamalla...Ideaa saa vapaasti käyttää jos joku haluaa :) Ruotsista tulikin mieleeni, että aika hankala välillä saada osumaan norjan sanat kohdalleen, kun ne on sitten kuitenkin erilaisia kun ruotsissa ja sen lisäksi näillä on jotain ihan ihme sääntöjä, jotka ei vaan mene jakeluun, kun Lindroosin Harry aikoinaan takoi ne ruotsalaisversiot selkärankaan. Nimim "Jag är ett fiskben."
Mutta takaisin aiheeseen. Sitten olisi tarjolla koululla sellainen kurssi kuin Marin maskineri. Se luennoidaan norjaksi. Luonnollisesti se olisi syksyllä ollut tarjolla englanniksi, mutta en huomannut sitä silloin. Noh, mitä me pienistä kun ei pienet meistä. Paljon on ollut jousia esillä niillä luennoilla. Ilmeisesti pääpaino kurssilla on värähtelyissä.
Kolmas kurssi on Marin prosjektering, joka myös luennoidaan norjaksi. En ole ihan vielä päässyt selvyyteen, että mikä on kurssin idea, mutta eiköhän sekin selviä ennen tenttiä (toivottavasti :D). Kurssin kaksi ensimmäistä luentoa piti suomalainen jannu ja oli ihana kuunnella sen selkeää ja helppoa suomenruotsia. :)
Sitten olisi Marin operasjoner. Nimestä ei voisi uskoa, mutta kurssi luennoidaan englanniksi. Ei sillä että se auttaisi mitään, sillä termistö on NIIIN käsittämätöntä, että sanakirjalle on paljon käyttöä. Mun luentomerkinnöt koostuu lähes kaikilla luennoilla lähinnä sanoista joita en ymmärrä ja jotka pitää selvittää...Operasjoner -kurssi on hyvä kurssi jatkoelämääni ajatellen. Siellä tutkitaan ROV ja AUV -aluksia, putkien asettamista merenpohjaan ja kaikkia muita operaatioita jotka pääsääntöisesti on lyhytaikaisia (esim öljynporauslautat tai matkustaja/rahtialukset ei kuulu tämän kurssin aihepiiriin). Sanoisinko, että yleissivistävä kurssi, jolla saa integroida ja derivoida paljon :D
Ja sitten mun lemppari kurssi (siinä ei ole lainkaan tenttiä, siksi se on lemppari). Undervannteknikk, grunnkurs. Norjaksi kai. Luulisin. Mutta se erityisesti liippaa läheltä sitä aihetta jonka kanssa tein töitä viime kesänä. Kurssilla perehdytään siis kaikkiin vedenalaisiin toimintoihin. Mielenkiintoista ja jälleen yleisivistävää. En ole vielä kyllä yhdellekään luennolle päässyt, kun luennot ei olleetkaan siinä salissa missä piti ja mistään ei löytynyt todellista tietoa..
Ai niin ja sitten on vielä se kurssi, josta en ole ihan varma, että onko mun pääni sen kanssa samalla tasolla. Hydrodynamiikka. Saattaapi olla, että se kurssi on liian iso luu mulle..
Tenttiähän mä en mitenkään pysty suorittamaan näistä kaikista. Tai no pystyn, mutta luultavasti jätän yhden tai kaksi kurssia lopulta käymättä. Tarvii vaan ensin selvittää, että mitkä on ne pahimmat..
Muuten tänne ei kuulu sen ihmeempää. Saksassa piti mennä käymään, mutta aikataulu ei nyt sitten antanutkaan periksi. Liikaa palautustöitä juuri silloin kun piti reissata. Ja sitten huhtikuussahan mä tulenkin pitkälle "lomalle" Suomeen ja käyn siinä samalla moikkaamassa Maijuakin siellä Unkarinmaalla.
Mutta nyt täytyy taas ruveta tutkimaan opiskelumateriaalia. Ahkera ja tunnollinen opiskelija nääs. :) Illalla menen kaverin luo pitsaillalliselle ja sitten meillä on hassu hattu -bileet sen naapurissa. Otan mun kärpässienihatun mukaan sinne :D Kannatti säästää sekin.
Ha det bra!
Annamaija
Kävin tänään verotoimistossa kyselemässä, että mitä pitää tehdä "selvangivelsen":in kanssa. Luin netistä, että työntekijöiden pitää jättää veroilmoitus maalikuun loppuun mennessä. Ja sitten olis vielä jotain ulkomaalaisista työntekijöistä ja niin edelleen. No, nainen tiskillä kyseli multa sitten (norjaksi), että onko mulla verokortti-asiaa ja kerroin (NORJAKSI!) että ei kun olisi veroilmoitusasiaa. Sitten hän kertoi, että jos on asiaa viime vuoden veroista niin niistä tulee laput kotiin sitten huhtikuussa. No selvä. Ei sitten muuta kuin odottelemaan. Loppuosan puhuin englantia, joten sille kyllä kävi selväksi, että en ole norjalainen. No nyt kävin sitten vielä tuolla veroviraston sivuilla ja siellä edelleen puhuttiin, että ulkomaalaisten pitää palauttaa jotain maaliskuun loppuun mennessä. Tarvii siis vissiin ensi viikolla raahata ittensä uudestaan sinne verotoimistoon...
Löysin verosivuilta uljaan laskimen, jolla voi arvioida palautuksen (tai mätkyjen määrää) ennen kuin laput tulee kotiin. Nyt mielenkiinnolla odottamaan, että onko verovirasto samaa mieltä..
Elämä on tätä nykyä taas vähän kalliimpaa täällä Norjassa. Kruunun kurssi vahvistui vähän ja sitä tässä nyt kaikki vaihto-opiskelijat sitten päivittelee. Tai ainakin euroalueelta tulevat...Onneksi kaupoissa on välillä hyviä tarjouksia niin pääsee tekemään löytöjä.
Aikataulu kevään luentojen osaltakin on sitten aika hyvin kasassa.
Maanantaisin on luentoja klo: EDIT 15-19 (siinähän on vielä se norjan harkkaryhmäkin illalla)
Tiistaisin 08-18 (epäinhimillistä)
Keskiviikkoisin 08-18 (mutta tätä päivää helpottaa vähän 3 tunnin hyppäri aamupäivällä)
Torstaisin 08-19 (ca'moon!, ei vapaita tunteja)
Perjantai VAPAA :)
Kaikkihan varmasti tietää (tai nyt viimeistään), että mä olen todellinen aamuvirkku. Tikkana pystyssä kun kello soittaa 6:45, että ehtii aamuluennoille. Jep, jep. Aina. Aamuruuhkan vuoksi matkaan täytyy varata 30-60 minuuttia. Riippuu täysin siitä, että mikä päivä on, minkä bussin sattuu ottamaan ja jääkö bussikuski odottelemaan pysäkille jotain tuttuaan, jonka on tarkoitus tulla bussiin. Kyllä, näinkin voi tapahtua. Parhaassa tapauksessa myöhemmällä bussilla on tismalleen samaan aikaan perillä kuin aiemmallakin bussilla. Jee, aamuruuhkat!
Noh, olen nyt sitten päättänyt, että yritän kynsin hampain olla koulussa aamuisin. Aika hyvin mä alkuun siinä onnistuin...Tällä viikolla olin vähän kipeä (KÖH,KÖH) niin en jaksanut herätä aamuisin... Jees, selittelyn makua, mutta kuitenkin. Ensi viikolla sitten.
Ai niin ja voisinhan mä kertoa että mitä mä täällä meinaan keväällä opiskella :) Teitä kuitenkin kiinnostaa.
Luvassa olisi siis ihan ensiksikin NORJAN kurssi. Mä alan olla aika hyvä jo. Kurssin lisäksi me käydään kerran viikossa pelaamassa New Amigos -kielipeliä yhdessä kahvilassa ja opettelemassa sen avulla norjaa. Todella tehokasta. Joku voisi tehdä sen pelin suomeksikin. Voin kertoa, että ruotsinkin opiskelu olisi hauskempaa jos voisi oppia pelaamalla...Ideaa saa vapaasti käyttää jos joku haluaa :) Ruotsista tulikin mieleeni, että aika hankala välillä saada osumaan norjan sanat kohdalleen, kun ne on sitten kuitenkin erilaisia kun ruotsissa ja sen lisäksi näillä on jotain ihan ihme sääntöjä, jotka ei vaan mene jakeluun, kun Lindroosin Harry aikoinaan takoi ne ruotsalaisversiot selkärankaan. Nimim "Jag är ett fiskben."
Mutta takaisin aiheeseen. Sitten olisi tarjolla koululla sellainen kurssi kuin Marin maskineri. Se luennoidaan norjaksi. Luonnollisesti se olisi syksyllä ollut tarjolla englanniksi, mutta en huomannut sitä silloin. Noh, mitä me pienistä kun ei pienet meistä. Paljon on ollut jousia esillä niillä luennoilla. Ilmeisesti pääpaino kurssilla on värähtelyissä.
Kolmas kurssi on Marin prosjektering, joka myös luennoidaan norjaksi. En ole ihan vielä päässyt selvyyteen, että mikä on kurssin idea, mutta eiköhän sekin selviä ennen tenttiä (toivottavasti :D). Kurssin kaksi ensimmäistä luentoa piti suomalainen jannu ja oli ihana kuunnella sen selkeää ja helppoa suomenruotsia. :)
Sitten olisi Marin operasjoner. Nimestä ei voisi uskoa, mutta kurssi luennoidaan englanniksi. Ei sillä että se auttaisi mitään, sillä termistö on NIIIN käsittämätöntä, että sanakirjalle on paljon käyttöä. Mun luentomerkinnöt koostuu lähes kaikilla luennoilla lähinnä sanoista joita en ymmärrä ja jotka pitää selvittää...Operasjoner -kurssi on hyvä kurssi jatkoelämääni ajatellen. Siellä tutkitaan ROV ja AUV -aluksia, putkien asettamista merenpohjaan ja kaikkia muita operaatioita jotka pääsääntöisesti on lyhytaikaisia (esim öljynporauslautat tai matkustaja/rahtialukset ei kuulu tämän kurssin aihepiiriin). Sanoisinko, että yleissivistävä kurssi, jolla saa integroida ja derivoida paljon :D
Ja sitten mun lemppari kurssi (siinä ei ole lainkaan tenttiä, siksi se on lemppari). Undervannteknikk, grunnkurs. Norjaksi kai. Luulisin. Mutta se erityisesti liippaa läheltä sitä aihetta jonka kanssa tein töitä viime kesänä. Kurssilla perehdytään siis kaikkiin vedenalaisiin toimintoihin. Mielenkiintoista ja jälleen yleisivistävää. En ole vielä kyllä yhdellekään luennolle päässyt, kun luennot ei olleetkaan siinä salissa missä piti ja mistään ei löytynyt todellista tietoa..
Ai niin ja sitten on vielä se kurssi, josta en ole ihan varma, että onko mun pääni sen kanssa samalla tasolla. Hydrodynamiikka. Saattaapi olla, että se kurssi on liian iso luu mulle..
Tenttiähän mä en mitenkään pysty suorittamaan näistä kaikista. Tai no pystyn, mutta luultavasti jätän yhden tai kaksi kurssia lopulta käymättä. Tarvii vaan ensin selvittää, että mitkä on ne pahimmat..
Muuten tänne ei kuulu sen ihmeempää. Saksassa piti mennä käymään, mutta aikataulu ei nyt sitten antanutkaan periksi. Liikaa palautustöitä juuri silloin kun piti reissata. Ja sitten huhtikuussahan mä tulenkin pitkälle "lomalle" Suomeen ja käyn siinä samalla moikkaamassa Maijuakin siellä Unkarinmaalla.
Mutta nyt täytyy taas ruveta tutkimaan opiskelumateriaalia. Ahkera ja tunnollinen opiskelija nääs. :) Illalla menen kaverin luo pitsaillalliselle ja sitten meillä on hassu hattu -bileet sen naapurissa. Otan mun kärpässienihatun mukaan sinne :D Kannatti säästää sekin.
Ha det bra!
Annamaija
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Oslo vol 2.
Kerronpa nyt teille vielä siitä kun kävin Oslossa joulukuun alussa. Reissusta on siis melkein kuukausi jo, mutta kun oli muita kiireitä (selityksiä, selityksiä) niin kerron vasta nyt.
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.
Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)
Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.
Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)
Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Chaos -teoriaa
Heissan!
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)