perjantai 13. maaliskuuta 2009

Laskettelua ja valojen sammuttelua

Heissan!

Kevät otti pari askelta taaksepäin kun tänään satoi lunta oikein huolella. Noh, kyllä se sieltä tulee!

Viime sunnuntaina mä päätin sitten tehdä jotain aivan uutta ja lähdin kavereiden kanssa Vassfjellettiin laskettelemaan. Kaverit joiden matkaan mä lähdin, on Alex Australiasta (takana 2 laskettelureissua) ja Magda Puolasta (takana 10 vuotta laskettelua). Eli meillä oli aika sekalainen seurakunta matkassa. Aamulla 10:15 lähti bussi Moholtin nurkilta ja kiikutti laskevaiset ihmiset kohti laskettelukeskusta. Perille kun päästiin, niin edessä oli tietysti varusteiden vuokraus, sillä eihän meillä mitään omia kamoja ole. Mentiin vuokraustiskille patsastelemaan ja saatiin kengät sovitettaviksi. JIISUS! Kuka nekin on keksiny?! Ensinnäkin, jalan saaminen sinne monon sisään on aika saakelin hankalaa, jos joku ei sitä vielä tienny. Varsinkin, jos mono on liian pieni :D Pyysin saada vähän isomman koon ja tällä kertaa jalka sujahti melko vaivattomasti sisään (siis verrattuna edelliseen yritykseen). Seuraava ongelma oli sitten se, että en saanu niitä monon remmejä kiinni. Kysyin siltä flikalta tiskin takaa, että mitäs ny?, niin se sanoi: "Odotas hetki, annan sulle naisten mallin." Niin, koska mähän näytän sen verran mieheltä, että mulle kannattaa antaa ensin miesten malli :D No, naisten malli meni kivasti jalkaan ja sen sai myös kiinni. Sitten tää samainen flikka laitto sukset ja siteen kondikseen ja törkkäs sauvat käteen ja ohjas mut maksutiskille. Välinevuokra (sukset, siteet ja monot) maksoi 280 kruunua. Ei paha.

Sitten mä lähdin taapertamaan kohti lippukojua. Laskettelumonoilla käveleminen onkin itseasiassa aika hankalaa...semmoisen huomasin. Tai ainakin erilaista. Vaan yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Lippukojulla piti tietysti ostaa sellainen avainkortti, johon loppu ladattiin ja yhteishintaa päivälipulle ja kortille tuli suunnilleen 340 kruunua. Ei paha.

Koska mä olen ihan rookie tässä lajissa ja koska aussi-kaverinikaan ei ole varsinaisesti vielä kansainvälisellä tasolla, niin me aloitettiin päivä lasten mäestä. Lasten mäessä oli hyvä aamulla reenata nopeesti kääntymistekniikka ja vauhdin hallinta, kun ei siellä ollu oikein muita. Kahden lastenmäkikierroksen jälkeen lähdettiin ankkurihisseille ja noustiin ylös. Aluksi lähdettiin laskemaan Familieløypea, joka on sieltä helposta päästä ja siinä meni noin puoli sekuntia kun totesin, että tiettyjen lihaksien olemassaolo auttaisi kummasti suksien kontrolloimisessa. Ensimmäinen lasku meni oikein hienosti, eli en kaatunut, pääsin koko mäen suksilla alas ja hetkittäin jopa tiesin mitä tein :D Lopussa vauhti oli jo aika kova ja olin lähes varma, että mäjähdän päin huoltorakennuksia, mutta senkin pystyin välttämään. JEE!

Sitten vain takaisin hissille ja ylös. Laskin saman rinteen ja nyt oli vähän rennompi olo. Tosin reidet ei olleet yhtään rentoina. En tiiä teinkö jotain väärin. Mutta kun pääsin mäen alas, jälleen ehjänä, kaatumatta ja lähes tietoisena tekemisistäni, päätin ottaa pienen lepitauon. Kaverit otti hissin ylös ja tuli vaikeampia reitteja alas. Sitten lähdettiin taas porukalla kohti huippua. Nyt Magda päätti, että me lasketaan Sørløypa alas. Se on keskitasoinen rinne ja perusteena oli, että "katso nyt, lapsetkin laskee siellä". Nii-i. Suomikin on helppo kieli ihan sillä perusteella, että lapsetkin puhuu sitä.

Alkuun meni ihan jees. Otin aika rauhassa ja laskin hissuksiin. Pysähdyin aina välillä katsomaan, että millainen rinne on edessä päin ja jatkoin taas matkaa. Meni oikein kivasti. Sitten tuli vastaan rinteen jyrkin kohta. "Aha, että tuonne pitäisi mennä. Jaha." Tuumin siinä aikani, että mitä sitä tekisi ja totesin, että taidan käpöstellä rinteen alas ja jatkan laskemista alhaalta. Noh, rinnehän on sen verran tämäkkä siitä keskeltä, että siirryin reunemmas pehmeämmän pinnan toivossa. En vaan siirtyny tarpeeksi lähelle reunaa ja kun olin ottanu sukset pois jalasta huomasin, että alaspäin liukuminen on melko helppoa :) Siinä sitten istun rinteessä ja yritin pitää itteni paikallani ja keksiä mitäs tekisin seuraavaksi. No, sain selvitettyä itteni lisää reunaa kohti ja takaa tullut norjalaistyttö ystävällisesti vähän jeesi mua suksien siirron kanssa ja kun pääsin jyrkän osan alas, laition sukset jalkaan ja jatkoin matkaa.

Seuraavalla kiekalla päätin laskea taas sitä vähän helpompaa mäkeä. Aika alkupäässä sitten kävi se mitä ei ollu vielä tapahtunu. Olin kääntymässä juuri sellaisen jyrkemmän osan alussa ja sitten mä kaaduin! Löysin hyvin pian itteni makaamassa selälläni rinteestä. Varsinaisesti mihinkään ei sattunu, mutta yllättäen olin päätynyt sellaiseen paikkaan, mistä mua ei nähnyt ylhäältä päin. Ylösnouseminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun mä aluksi luulin, mutta pääsin ylös eikä kukaan törmänny muhun :) Jee! Enkä siis rikkonu itteäni.

Pari laskua laskin vielä ja sitte menin palauttamaan sukset. Kaverit laski vielä pari kiekkaa sillä välin kun mä lepyttelin jalkojani :) After Skissä käytiin syömässä ranskalaisia ja vohvelia, ja bussi kotiin lähtii 16:30. Kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä! Ja kaaduin siis vain kerran!

Ihan ilman vammoja siitä reissusta ei kuitenkaan selvitty. Polvi on protestoinut tällä viikolla aika vahvasti ja vasta tänään pystyin kävelemään lähes normaalisti. Veikkaan siis, että jätän tulevana viikonloppuna laskut väliin.. Kuvatodisteitakin laskusta on, lisään ne tänne kun saan ne kaverilta.

Mutta sitten vähän ärsyttävämpiin asioihin. Yksi kämppiksistä on ihan uskomaton valojen polttaja. Vessan valo on AINA päällä (ja vessan ovi auki, mutta se nyt on ihan oma ärsytyksensä). Keittössä on KAIKKI valot AINA päällä. Siis altaan päällä, liesituulettimessa, kattovalo ja sivupöydän päällä oleva valo (jota ei siis oikeastaan edes tarvitse mihinkään). No minä yritän aina välillä sammuttaa valot esim päivän ajaksi, kun sisällä näkee ihan hyvin ilmankin valoa. Tai yöksi, kun valoja ei tarvitse. Viime yönä liikuin keittiössä vielä yhden jälkeen ja totesin, että taas on kaikki valot päällä. Sammutin muut valot, mutta jätin tiskipöydän päälle valon, että näen myöhemmin mennä vessaan. Sitten kun puoli tuntia myöhemmin menin sinne vessaan, oli kaikki valot taas päällä. Myös se sivupöydän valo. Olen myös nähnyt tilanteen, jossa tämä kämppis vie pyyhkeensä vessaan, tulee ulos vessasta ja vasta sitten sytyttää valon sinne. Siis hä? Voisin tietysti kysyä, että onko siihen joku syy, että se polttaa niitä valoja jatkuvasti. Alkaa tässä vähitellen selvitä, että mistä syystä sähkömaksu on niin suuri kuukautta kohti.

Nyt täytyy ruveta taas muihin puuhiin. Työhakemuksia tarvii kirjoitella ja saatan vaikka mennä elokuviinkin tänään :)

Ha det bra!

Annamaija

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Heeei, huisin hienoa, että oot päässy laskettelun makuun! Kaikki kuulostaa aivan normaalilta aloittelijan oireilta, esim. se reisien polttelu. Mut voin lohduttaa, et ku me oltiin laskemassa, ni yhellä kaverilla (joka on lasketteluopettaja, eli osaa homman aika hyvin) poltteli kans reisiä aika urakalla. Okei, pisteltiin kyl sillon menee mustia mäkiä, et joo.. niis joutuuki aika lailla käyttää niit muskeleita. Olihan sulla kypärä???

Haeks töitä sieltä vai Suomesta? Luulen jotenkin, et sielt. ;) Kuis se viimekesänen paikka?

Ha det bra också! :P

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Aika ekstremeä toi lasketteluhomma. Itse olisin varmaan pallo (tai tasapaino) hukassa jo siellä lasten mäessä. Siispä respect! Kämppiksen kanssa keskustelu vois olla paikallaan, eihän tossa ole mitään järkeä. Tajuaako se, että sähkö maksaa?

Annamaija kirjoitti...

Haen töitä Norjasta ja Suomesta. Tällä hetkellä. Tarpeen mukaan olen valmis laajentamaan haarukaa muuallekin EU:n ja ETA:n alueelle. Työluvan saaminen helpompaa :D

Juu ja tosiaan, kypärää ei ollu. Olin ehkä vähän jopa edesvastuuton :/ Mutta pää on vielä tallella...