Minulla on aina välillä ongelma kun pitää päästä liikennevaloristeyksen vastakkaiselle puolelle nopeasti. Kumman kadun ylitän ensin? Sen, johon tulee ensin vihreät vai sen jota pitkin pääsen jatkamaan edes vaadittavaan suuntaan, vaikkakin väärällä puolella tietä. Täällä ei moista ongelmaa ole :) Keskustan suurissa risteyksissä palaa kaikille jalankulkijoille vihreät samaan aikaan, jolloin risteyksen voi ylittää lyhintä mahdollista reittiä pitkin, eli suoraan keskeltä. Kauhean kätevää. Viimeksi tänään siitä oli hyötyä, sillä jos olisin joutunut seisomaan kaksissa valoissa, olisin myöhästynyt bussista..
Kävin tänään verotoimistossa kyselemässä, että mitä pitää tehdä "selvangivelsen":in kanssa. Luin netistä, että työntekijöiden pitää jättää veroilmoitus maalikuun loppuun mennessä. Ja sitten olis vielä jotain ulkomaalaisista työntekijöistä ja niin edelleen. No, nainen tiskillä kyseli multa sitten (norjaksi), että onko mulla verokortti-asiaa ja kerroin (NORJAKSI!) että ei kun olisi veroilmoitusasiaa. Sitten hän kertoi, että jos on asiaa viime vuoden veroista niin niistä tulee laput kotiin sitten huhtikuussa. No selvä. Ei sitten muuta kuin odottelemaan. Loppuosan puhuin englantia, joten sille kyllä kävi selväksi, että en ole norjalainen. No nyt kävin sitten vielä tuolla veroviraston sivuilla ja siellä edelleen puhuttiin, että ulkomaalaisten pitää palauttaa jotain maaliskuun loppuun mennessä. Tarvii siis vissiin ensi viikolla raahata ittensä uudestaan sinne verotoimistoon...
Löysin verosivuilta uljaan laskimen, jolla voi arvioida palautuksen (tai mätkyjen määrää) ennen kuin laput tulee kotiin. Nyt mielenkiinnolla odottamaan, että onko verovirasto samaa mieltä..
Elämä on tätä nykyä taas vähän kalliimpaa täällä Norjassa. Kruunun kurssi vahvistui vähän ja sitä tässä nyt kaikki vaihto-opiskelijat sitten päivittelee. Tai ainakin euroalueelta tulevat...Onneksi kaupoissa on välillä hyviä tarjouksia niin pääsee tekemään löytöjä.
Aikataulu kevään luentojen osaltakin on sitten aika hyvin kasassa.
Maanantaisin on luentoja klo: EDIT 15-19 (siinähän on vielä se norjan harkkaryhmäkin illalla)
Tiistaisin 08-18 (epäinhimillistä)
Keskiviikkoisin 08-18 (mutta tätä päivää helpottaa vähän 3 tunnin hyppäri aamupäivällä)
Torstaisin 08-19 (ca'moon!, ei vapaita tunteja)
Perjantai VAPAA :)
Kaikkihan varmasti tietää (tai nyt viimeistään), että mä olen todellinen aamuvirkku. Tikkana pystyssä kun kello soittaa 6:45, että ehtii aamuluennoille. Jep, jep. Aina. Aamuruuhkan vuoksi matkaan täytyy varata 30-60 minuuttia. Riippuu täysin siitä, että mikä päivä on, minkä bussin sattuu ottamaan ja jääkö bussikuski odottelemaan pysäkille jotain tuttuaan, jonka on tarkoitus tulla bussiin. Kyllä, näinkin voi tapahtua. Parhaassa tapauksessa myöhemmällä bussilla on tismalleen samaan aikaan perillä kuin aiemmallakin bussilla. Jee, aamuruuhkat!
Noh, olen nyt sitten päättänyt, että yritän kynsin hampain olla koulussa aamuisin. Aika hyvin mä alkuun siinä onnistuin...Tällä viikolla olin vähän kipeä (KÖH,KÖH) niin en jaksanut herätä aamuisin... Jees, selittelyn makua, mutta kuitenkin. Ensi viikolla sitten.
Ai niin ja voisinhan mä kertoa että mitä mä täällä meinaan keväällä opiskella :) Teitä kuitenkin kiinnostaa.
Luvassa olisi siis ihan ensiksikin NORJAN kurssi. Mä alan olla aika hyvä jo. Kurssin lisäksi me käydään kerran viikossa pelaamassa New Amigos -kielipeliä yhdessä kahvilassa ja opettelemassa sen avulla norjaa. Todella tehokasta. Joku voisi tehdä sen pelin suomeksikin. Voin kertoa, että ruotsinkin opiskelu olisi hauskempaa jos voisi oppia pelaamalla...Ideaa saa vapaasti käyttää jos joku haluaa :) Ruotsista tulikin mieleeni, että aika hankala välillä saada osumaan norjan sanat kohdalleen, kun ne on sitten kuitenkin erilaisia kun ruotsissa ja sen lisäksi näillä on jotain ihan ihme sääntöjä, jotka ei vaan mene jakeluun, kun Lindroosin Harry aikoinaan takoi ne ruotsalaisversiot selkärankaan. Nimim "Jag är ett fiskben."
Mutta takaisin aiheeseen. Sitten olisi tarjolla koululla sellainen kurssi kuin Marin maskineri. Se luennoidaan norjaksi. Luonnollisesti se olisi syksyllä ollut tarjolla englanniksi, mutta en huomannut sitä silloin. Noh, mitä me pienistä kun ei pienet meistä. Paljon on ollut jousia esillä niillä luennoilla. Ilmeisesti pääpaino kurssilla on värähtelyissä.
Kolmas kurssi on Marin prosjektering, joka myös luennoidaan norjaksi. En ole ihan vielä päässyt selvyyteen, että mikä on kurssin idea, mutta eiköhän sekin selviä ennen tenttiä (toivottavasti :D). Kurssin kaksi ensimmäistä luentoa piti suomalainen jannu ja oli ihana kuunnella sen selkeää ja helppoa suomenruotsia. :)
Sitten olisi Marin operasjoner. Nimestä ei voisi uskoa, mutta kurssi luennoidaan englanniksi. Ei sillä että se auttaisi mitään, sillä termistö on NIIIN käsittämätöntä, että sanakirjalle on paljon käyttöä. Mun luentomerkinnöt koostuu lähes kaikilla luennoilla lähinnä sanoista joita en ymmärrä ja jotka pitää selvittää...Operasjoner -kurssi on hyvä kurssi jatkoelämääni ajatellen. Siellä tutkitaan ROV ja AUV -aluksia, putkien asettamista merenpohjaan ja kaikkia muita operaatioita jotka pääsääntöisesti on lyhytaikaisia (esim öljynporauslautat tai matkustaja/rahtialukset ei kuulu tämän kurssin aihepiiriin). Sanoisinko, että yleissivistävä kurssi, jolla saa integroida ja derivoida paljon :D
Ja sitten mun lemppari kurssi (siinä ei ole lainkaan tenttiä, siksi se on lemppari). Undervannteknikk, grunnkurs. Norjaksi kai. Luulisin. Mutta se erityisesti liippaa läheltä sitä aihetta jonka kanssa tein töitä viime kesänä. Kurssilla perehdytään siis kaikkiin vedenalaisiin toimintoihin. Mielenkiintoista ja jälleen yleisivistävää. En ole vielä kyllä yhdellekään luennolle päässyt, kun luennot ei olleetkaan siinä salissa missä piti ja mistään ei löytynyt todellista tietoa..
Ai niin ja sitten on vielä se kurssi, josta en ole ihan varma, että onko mun pääni sen kanssa samalla tasolla. Hydrodynamiikka. Saattaapi olla, että se kurssi on liian iso luu mulle..
Tenttiähän mä en mitenkään pysty suorittamaan näistä kaikista. Tai no pystyn, mutta luultavasti jätän yhden tai kaksi kurssia lopulta käymättä. Tarvii vaan ensin selvittää, että mitkä on ne pahimmat..
Muuten tänne ei kuulu sen ihmeempää. Saksassa piti mennä käymään, mutta aikataulu ei nyt sitten antanutkaan periksi. Liikaa palautustöitä juuri silloin kun piti reissata. Ja sitten huhtikuussahan mä tulenkin pitkälle "lomalle" Suomeen ja käyn siinä samalla moikkaamassa Maijuakin siellä Unkarinmaalla.
Mutta nyt täytyy taas ruveta tutkimaan opiskelumateriaalia. Ahkera ja tunnollinen opiskelija nääs. :) Illalla menen kaverin luo pitsaillalliselle ja sitten meillä on hassu hattu -bileet sen naapurissa. Otan mun kärpässienihatun mukaan sinne :D Kannatti säästää sekin.
Ha det bra!
Annamaija
perjantai 30. tammikuuta 2009
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Oslo vol 2.
Kerronpa nyt teille vielä siitä kun kävin Oslossa joulukuun alussa. Reissusta on siis melkein kuukausi jo, mutta kun oli muita kiireitä (selityksiä, selityksiä) niin kerron vasta nyt.
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.
Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)
Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.
Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)
Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Chaos -teoriaa
Heissan!
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)