Oslo vol 2.

Kerronpa nyt teille vielä siitä kun kävin Oslossa joulukuun alussa. Reissusta on siis melkein kuukausi jo, mutta kun oli muita kiireitä (selityksiä, selityksiä) niin kerron vasta nyt.

Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.

Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.

Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.










Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)

Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...

Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.




Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
















Muinaishemmo Kon-Tiki






Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.

Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.

Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)

Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.

Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.

Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)

Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)

Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D

Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?

Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.

Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)

No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.

Nyt unten maille.

Ha det!

Annamaija