Chaos -teoriaa

Heissan!

Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D

Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.

Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.

Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.

1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)

Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.

Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.

Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.

Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.

Ha det!

Annamaija