Vuosi vuonojen maassa on nyt ohi

Hei vaan vielä kaikille!

Tää on nyt sitten vika kirjoitus tähän blogiin. Kotiin olen tullut jo aikoja sitten. Hävettää oikein, että en saanut aikaiseksi Norjassa kirjoittaa teille tarinaa, että mitä kahdessa viikossa tapahtui. Voin siis kertoa nyt nopeasti.

Touko-kesäkuun vaihde kului Norskeissa aika lailla tenttiin lukemisen parissa ja Maisa-koiraa hoitaessa. Perhe Rantanen tarjosi mulle ihanan nukkumanurkan kodistaan ja siitä iso kiitos heille :) Kahden viikon aikana ehti tapahtua aika paljonkin :)

Kävin Maisan, Alexin ja Magdan kanssa lauantailenkillä ekana viikonloppuna Vassfjelletissä, joka on siis se samainen laskettelukeskus, jossa kävimme laskettelemassa Alexin ja Magdan kanssa talvella. Nyt päätimme kävellä rinteet ylös ja vietimme piknikin mäen päällä. Keli ei olisi voinut olla parempi ja melkein voisi sanoa, että onneksi ei ollutkaan. Lämpötila oli 20 yläpuolella ja aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Joka tietysti tarkoitti sitä, että tytöt reissasi hihattomissa paidoissa. VIRHE! Mä kuoriudun vieläkin. Olkapäät ei oikein tykänny elämästään ja myöskin niska ja decoltee sai oman osansa kurimuksesta. Kahteen päivään ei oikein onnistunut nukkuminen tai vaatteiden päälle laittaminen... Nice :) Mutta reissu oli UPEA! Olispas kuvia, mutta ne on väärällä koneella. Lisään kuvat heti kun saan tuon toisen koneen nettipiuhan päähän kiinni.

Sitten taas lueskeltiin. Torstaina 4.6 oli tentti ja pänttäsin vanhoja tehtäviä kuin hullu. Ongelmaksi ei yllättäen tentissä muodostunutkaan se, että en olisi tiennyt vastauksia, vaan se, että en pystynyt vastaamaan kysymyksiin johdonmukaisesti vain yhdellä kielellä. Ensimmäisen tehtävän vastaus lähti tulemaan norjaksi ja päätin sitten vastata kaikkiin norjaksi. Sitten tuli vastaan se ainoa tehtävä, johon vastaus oli annettu materiaalissa englanniksi. Eihän mulla ollut mitään hajua, että miten se kuuluu sanoa norjaksi. NOH. Kirjoitin ensin vastauksen englanniksi suttupaperille ja siitä sitten sanakirjan kanssa kääntämään. Toivottavasti se ymmärtää mitä mä yritin selittää :D Muuten tentti meni siis hienosti ja käytettävissä olevasta 4 tunnin ajasta jäi vartti käyttämättäkin. Ihan uskomatonta, että mä Suomessa en meinaa jaksaa istua salissa tuntia pidempään ja norjassa ei tehny tiukkakaan olla siellä se melkein 4 tuntia. Ja joka ikisessä tentissä sama juttu.

Sitten tentin jälkeen lauantaina lähdettiin Suomi-sakilla lauantairetkelle Rørosiin. Kyseessä on siis pieni kylä aika lähellä Ruotsin rajaa, noin 200 kilsan päässä Trondheimista ja etelään päin. Røros piti nähdä, koska se on UNESCON maailmanperintölistalla. Ja selvisihän sille sitten syykin, että miksi näin on. Kyseessä on siis vanha kaivoskylä (ehkä ennen muinoin kyseessä on ollut jopa kaupunki) ja kylässä on ollut useita kaivoksia. Tämä ei kuitenkaan ole saanut kylää UNESCON listalle, vaan kylän keskustan puurakennukset ovat ne arvokkaat ja täynnä tarinoita olevat kohteet. Kylän keskusta on käytännössä täynnä rakennuksia 1700- 1800-luvuilta ja suurin osa niistä on täysin norjan museoviraston suojelemia. Kävelimme kylän ympäri oppaan ohjauksessa ja saimme kuulla hauskoja tarinoita kylän vaiheista. Kylässä oli mm. katu (aikoinaan kylän pääkatu), joka lähti kylän silloisen päärakennuksen edestä ylöspäin ja kapeni kohti loppua. Näin saatiin aikaan illuusio kadusta, joka oli pidempi kuin mitä oikeasti olikaan :) Kyllä ne oli fiksuja jo silloin.

Lisäksi tietysti käytiin vierailemassa kaivoksessa, Olavsgruvassa. Siellä pääsimme kaivoskierrokselle, jossa mentiin 50 metriä maan pinnan alle ja 500 metriä kallion sisään. Aika huikeaa siellä oli. Vanhaan kaivokseen oli laitettu myös ääni- ja valoefektejä, jotta tuntui siltä, että siellä vieläkin olisi joku oikeasti töissä :) Kaivos oli perustettu 1644 ja lopetti toimintansa 1977. Se siis toimi 333 vuotta ja tuotti uumenistaan lähinnä kuparia ja jonkin verran sinkkiä. Kierros oli varsin mielenkiintoinen ja täytyy kyllä sanoa, että hattua nostan niille jannuille jotka siellä on puilla lämmittäny kalliota, että on saanut kiven irtoamaan helpommin. Tiesittekö: jotta kalliota sai irti kuution verran, tarvittiin sen lämmittämiseen kolme kuutioita puita. Kyseinen kaivos myöskin sijaitsee sellaisella paikalla, että siellä ei ihan hirveän montaa puuta ihan heti naapurissa kasvanut, joten jo pelkkien puiden raahaamiseen on saanut varmasti käyttää pari miestyövuotta sen 100 vuoden aikana, kun äijät kaivoksessa pärjäsi ilman dynamiittia.

Rørosin reissu oli aivan huippu ja siitäkin saatte kuvia samaan aikaan kuin tuosta kävelyretkestä.

Mitä norjasta sitten jäi käteen? Melko hyvä kielitaito. Norja on jo sujuvaa ja pystyn pankissa ja verotoimistossa/maistraatissa hoitamaan asiani norjaksi. Englantikin parani ainakin jossain määrin ja opin tekemään oikeanlaisia dokumenttejä ja muokkaamaan mm. sivunumerointia :D Opintopisteitäkin jäi vuodesta taskuun noin 25-30. Riippuu nyt vähän siitä, että onko sen vikan tentin luennoitsija ymmärtänyt mun vastaukset oikein :) Ei siis lainkaan huonosti. Varsinkin kun 80% kursseista luennoitiin norjaksi...

Lisäksi sain mahtavia kavereita kourallisen. Ja tuttuja toisen kourallisen. Nyt täytyy lähteä sitten reissaamaan Eurooppaan ja Aasiaan tapaamaan tuttuja :) Ja tietty 2400 lentopistettä, joilla ei tee vielä yhtään mitään :D Tarvii vissiin lentää vähän enemmän, että niitä kertyy lisää.

Vuosi oli mahtava, ja kovasti mielelläni olisin jäänyt sekä Trondheimiin, mutta myös Norjaan ihan ylipäätään. Mutta kotonakin on kiva olla. Ja nyt on siis käynnissä ns. kesäloma. Työt alkaa vasta elokuun alussa ja nyt olen kotona sisäkkönä/remppa-Reiskana. Leppoisaa ja rentouttavaa. Kruunaa täydellisesti tuon Norjan vuoden joka oli enemmän kuin rento. Elokuun alusta alkaakin sitten normaali Annamaijan arki, jossa yritetään keksiä, että missä välissä saisi pestyä sen verran pyykkiä, että ei tarvi lähteä ostamaan uusia sukkia :)

Uuteen kotiin pääsen kanssa muuttamaan elokuun alusta ja sitä odotan aika innolla. Sisustussuunnittelu on täydessä vauhdissa ja kodista on tulossa tuunattu :) Kierrätysteemalla siis mennään ja kaikkea kivaa on jo löytynyt.

Ha det gott som de sier i Trøndelag. Vi ska snakker snart igen!

Annamaija