"Six degrees of Separation (also referred to as the "Human Web") refers to the idea that, if a person is one step away from each person they know and two steps away from each person who is known by one of the people they know, then everyone is on average six steps away from each person on Earth. It was popularised by a play written by John Guare." Lähde: Aina luotettava Wikipedia
Eli six degrees -ajatuksen mukaan minut, ja sinut, voidaan yhdistää kehen tahansa maailmassa viiden henkilön kautta. Ketjussa on siis itse asiassa 7 henkilöä: sinä, henkilö B ja ketjun 5 ihmistä. Tänään on tuntunut siltä, että tämä saattaa tosiaan ollakin totta! Ja jollei tämä ole totta niin maailma on muuten vain ihan järisyttävän pieni paikka :D Tai ainakin Trondheim.
Sain kaverilta kutsun täksi illaksi Steinaniin istumaan iltaa, syömään piirakkaa (ihanaa suklaapiirakkaa) ja tekemään kaikkea hyödytöntä. Olen tutustunut tähän kaveriini New Amigos -kielipeli-illoissa ja hän sanoi, että paikalle on tulossa myös toinen hänen kaverinsa. Siinä kun sitten oltiin aikamme juteltu niin selvisi, että tämä toinen henkilö asuu myös Moholtissa. Hän kysyi, että missä asun ja vastasin tavan mukaan: "HK 25". Sitten hän rupesi tiedustelemaan kerrosta ja vastasin, että toisessa kerroksessa. Tarkensin vielä: " HK 25-21" Vastaus tähän oli: "That's my old flat!" No NIINPÄ tietysti! Hän oli siis muuttanut asunnosta tammikuun lopussa, kun minä muutin sisään helmikuun lopussa. Siis mikä on todennäköisyys? Noh, laskemaan en ala, mutta for real!
Oli muuten ehkä hauskin ilta pitkään aikaan :D Ensinnäkin suklaapiirakka oli tosiaan ihan järisyttävän hyvää. Ja sokerista ja rasvaista. Syötiin sen kanssa jäätelöä ja mä olin jäätelöpallovastaava. Pojat halusi lisäpalloja ihan vain siksi, että tein niistä niin hienoja :D Olen siis hyvä edes jossain. Sitten menikin ilta ihan nörtteilyksi :D Istuttiin juttelemaan niitä näitä ja sitten Trygve halusi näyttää jotain kartalta ja kohta me jo seikkailtiin Google Earthin ihmeellisessä maailmassa lentosimulaattorin ja 3D-rakennusten avulla. For real! Se oli ihan mahtavaa! Mä käytin pojat Suomessa (tosin kuvat ei oo kauheen hyviä Helsingin ulkopuolella) ja David esitteli Itävallan Grazin ja vähän muitakin paikkoja ja Trygve esitteli jenkkilää. New York City oli aika huikean näköinen 3D-maailmassa!
Täällä on siis kaikki hyvin tavallista :) Huomenna menen Maisaa vahtimaan viikonlopuksi ja nappaan mukaani hirveän pinon kouluhommia. Luvassa siis ulkoilua ja raporttien kirjoittamista ja tentteihin valmistautumista.
Ha det og go' natt!
Annamaija
P.S. Sain tänään puhelun norjalaiselta lehtimyyjältä ja pystyin kieltäytymään lehtitarjouksesta norjaksi! Vetosin siihen, että olen vaihto-opiskelija, enkä tarvitse lehteä..Tämä alkaa siis vähitelleen iskemään sisään ns. luonnollisena kielenä. Enää en panikoidu kun joku alkaa puhua norjaksi. Ja proffienkin kanssa puhun automaattisesti norjaa. Vaikka en aina ihan kaikkia vastauksia ymmärräkään :D
perjantai 20. maaliskuuta 2009
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Wappusää
Kävin tänään illalla leffassa ja kun leffan jälkeen seison bussipysäkillä venaamassa bussia, yhtäkkiä tuntui kuin olisi seissyt Suomi-neidon lakituksessa. Kaikki kadut oli kuivia ja ilma oli sellainen loppukevään raikas ja jopa lämmin jollain mittapuulla. Oli ihanan kotoinen olo :) Ja kun nousin bussista Moholtissa, niin vastassa oli 30 sentin lumikinokset, kadun levyiset jääriitteessä olevat lätäköt ja liukas asfaltti. Voiko 3 kilometriä x-suunnassa ja 100 metriä y-suunnassa vaikuttaa ilmastoon noin paljon? Toki, keskustassa on vesi lähellä ja se lämmittää paljon, kun vuono ei ole jäässä.
Nyt odottelen, että alakerrassa loppuu bileet, että pääsee nukkumaan...Ai miksi en ite ole bileissä? Hyvä kysymys... Noh, ehkä ensi viikolla :D
Ha det og go' natt!
Annamaija
Nyt odottelen, että alakerrassa loppuu bileet, että pääsee nukkumaan...Ai miksi en ite ole bileissä? Hyvä kysymys... Noh, ehkä ensi viikolla :D
Ha det og go' natt!
Annamaija
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Laskettelua ja valojen sammuttelua
Heissan!
Kevät otti pari askelta taaksepäin kun tänään satoi lunta oikein huolella. Noh, kyllä se sieltä tulee!
Viime sunnuntaina mä päätin sitten tehdä jotain aivan uutta ja lähdin kavereiden kanssa Vassfjellettiin laskettelemaan. Kaverit joiden matkaan mä lähdin, on Alex Australiasta (takana 2 laskettelureissua) ja Magda Puolasta (takana 10 vuotta laskettelua). Eli meillä oli aika sekalainen seurakunta matkassa. Aamulla 10:15 lähti bussi Moholtin nurkilta ja kiikutti laskevaiset ihmiset kohti laskettelukeskusta. Perille kun päästiin, niin edessä oli tietysti varusteiden vuokraus, sillä eihän meillä mitään omia kamoja ole. Mentiin vuokraustiskille patsastelemaan ja saatiin kengät sovitettaviksi. JIISUS! Kuka nekin on keksiny?! Ensinnäkin, jalan saaminen sinne monon sisään on aika saakelin hankalaa, jos joku ei sitä vielä tienny. Varsinkin, jos mono on liian pieni :D Pyysin saada vähän isomman koon ja tällä kertaa jalka sujahti melko vaivattomasti sisään (siis verrattuna edelliseen yritykseen). Seuraava ongelma oli sitten se, että en saanu niitä monon remmejä kiinni. Kysyin siltä flikalta tiskin takaa, että mitäs ny?, niin se sanoi: "Odotas hetki, annan sulle naisten mallin." Niin, koska mähän näytän sen verran mieheltä, että mulle kannattaa antaa ensin miesten malli :D No, naisten malli meni kivasti jalkaan ja sen sai myös kiinni. Sitten tää samainen flikka laitto sukset ja siteen kondikseen ja törkkäs sauvat käteen ja ohjas mut maksutiskille. Välinevuokra (sukset, siteet ja monot) maksoi 280 kruunua. Ei paha.
Sitten mä lähdin taapertamaan kohti lippukojua. Laskettelumonoilla käveleminen onkin itseasiassa aika hankalaa...semmoisen huomasin. Tai ainakin erilaista. Vaan yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Lippukojulla piti tietysti ostaa sellainen avainkortti, johon loppu ladattiin ja yhteishintaa päivälipulle ja kortille tuli suunnilleen 340 kruunua. Ei paha.
Koska mä olen ihan rookie tässä lajissa ja koska aussi-kaverinikaan ei ole varsinaisesti vielä kansainvälisellä tasolla, niin me aloitettiin päivä lasten mäestä. Lasten mäessä oli hyvä aamulla reenata nopeesti kääntymistekniikka ja vauhdin hallinta, kun ei siellä ollu oikein muita. Kahden lastenmäkikierroksen jälkeen lähdettiin ankkurihisseille ja noustiin ylös. Aluksi lähdettiin laskemaan Familieløypea, joka on sieltä helposta päästä ja siinä meni noin puoli sekuntia kun totesin, että tiettyjen lihaksien olemassaolo auttaisi kummasti suksien kontrolloimisessa. Ensimmäinen lasku meni oikein hienosti, eli en kaatunut, pääsin koko mäen suksilla alas ja hetkittäin jopa tiesin mitä tein :D Lopussa vauhti oli jo aika kova ja olin lähes varma, että mäjähdän päin huoltorakennuksia, mutta senkin pystyin välttämään. JEE!
Sitten vain takaisin hissille ja ylös. Laskin saman rinteen ja nyt oli vähän rennompi olo. Tosin reidet ei olleet yhtään rentoina. En tiiä teinkö jotain väärin. Mutta kun pääsin mäen alas, jälleen ehjänä, kaatumatta ja lähes tietoisena tekemisistäni, päätin ottaa pienen lepitauon. Kaverit otti hissin ylös ja tuli vaikeampia reitteja alas. Sitten lähdettiin taas porukalla kohti huippua. Nyt Magda päätti, että me lasketaan Sørløypa alas. Se on keskitasoinen rinne ja perusteena oli, että "katso nyt, lapsetkin laskee siellä". Nii-i. Suomikin on helppo kieli ihan sillä perusteella, että lapsetkin puhuu sitä.
Alkuun meni ihan jees. Otin aika rauhassa ja laskin hissuksiin. Pysähdyin aina välillä katsomaan, että millainen rinne on edessä päin ja jatkoin taas matkaa. Meni oikein kivasti. Sitten tuli vastaan rinteen jyrkin kohta. "Aha, että tuonne pitäisi mennä. Jaha." Tuumin siinä aikani, että mitä sitä tekisi ja totesin, että taidan käpöstellä rinteen alas ja jatkan laskemista alhaalta. Noh, rinnehän on sen verran tämäkkä siitä keskeltä, että siirryin reunemmas pehmeämmän pinnan toivossa. En vaan siirtyny tarpeeksi lähelle reunaa ja kun olin ottanu sukset pois jalasta huomasin, että alaspäin liukuminen on melko helppoa :) Siinä sitten istun rinteessä ja yritin pitää itteni paikallani ja keksiä mitäs tekisin seuraavaksi. No, sain selvitettyä itteni lisää reunaa kohti ja takaa tullut norjalaistyttö ystävällisesti vähän jeesi mua suksien siirron kanssa ja kun pääsin jyrkän osan alas, laition sukset jalkaan ja jatkoin matkaa.
Seuraavalla kiekalla päätin laskea taas sitä vähän helpompaa mäkeä. Aika alkupäässä sitten kävi se mitä ei ollu vielä tapahtunu. Olin kääntymässä juuri sellaisen jyrkemmän osan alussa ja sitten mä kaaduin! Löysin hyvin pian itteni makaamassa selälläni rinteestä. Varsinaisesti mihinkään ei sattunu, mutta yllättäen olin päätynyt sellaiseen paikkaan, mistä mua ei nähnyt ylhäältä päin. Ylösnouseminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun mä aluksi luulin, mutta pääsin ylös eikä kukaan törmänny muhun :) Jee! Enkä siis rikkonu itteäni.
Pari laskua laskin vielä ja sitte menin palauttamaan sukset. Kaverit laski vielä pari kiekkaa sillä välin kun mä lepyttelin jalkojani :) After Skissä käytiin syömässä ranskalaisia ja vohvelia, ja bussi kotiin lähtii 16:30. Kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä! Ja kaaduin siis vain kerran!
Ihan ilman vammoja siitä reissusta ei kuitenkaan selvitty. Polvi on protestoinut tällä viikolla aika vahvasti ja vasta tänään pystyin kävelemään lähes normaalisti. Veikkaan siis, että jätän tulevana viikonloppuna laskut väliin.. Kuvatodisteitakin laskusta on, lisään ne tänne kun saan ne kaverilta.
Mutta sitten vähän ärsyttävämpiin asioihin. Yksi kämppiksistä on ihan uskomaton valojen polttaja. Vessan valo on AINA päällä (ja vessan ovi auki, mutta se nyt on ihan oma ärsytyksensä). Keittössä on KAIKKI valot AINA päällä. Siis altaan päällä, liesituulettimessa, kattovalo ja sivupöydän päällä oleva valo (jota ei siis oikeastaan edes tarvitse mihinkään). No minä yritän aina välillä sammuttaa valot esim päivän ajaksi, kun sisällä näkee ihan hyvin ilmankin valoa. Tai yöksi, kun valoja ei tarvitse. Viime yönä liikuin keittiössä vielä yhden jälkeen ja totesin, että taas on kaikki valot päällä. Sammutin muut valot, mutta jätin tiskipöydän päälle valon, että näen myöhemmin mennä vessaan. Sitten kun puoli tuntia myöhemmin menin sinne vessaan, oli kaikki valot taas päällä. Myös se sivupöydän valo. Olen myös nähnyt tilanteen, jossa tämä kämppis vie pyyhkeensä vessaan, tulee ulos vessasta ja vasta sitten sytyttää valon sinne. Siis hä? Voisin tietysti kysyä, että onko siihen joku syy, että se polttaa niitä valoja jatkuvasti. Alkaa tässä vähitellen selvitä, että mistä syystä sähkömaksu on niin suuri kuukautta kohti.
Nyt täytyy ruveta taas muihin puuhiin. Työhakemuksia tarvii kirjoitella ja saatan vaikka mennä elokuviinkin tänään :)
Ha det bra!
Annamaija
Kevät otti pari askelta taaksepäin kun tänään satoi lunta oikein huolella. Noh, kyllä se sieltä tulee!
Viime sunnuntaina mä päätin sitten tehdä jotain aivan uutta ja lähdin kavereiden kanssa Vassfjellettiin laskettelemaan. Kaverit joiden matkaan mä lähdin, on Alex Australiasta (takana 2 laskettelureissua) ja Magda Puolasta (takana 10 vuotta laskettelua). Eli meillä oli aika sekalainen seurakunta matkassa. Aamulla 10:15 lähti bussi Moholtin nurkilta ja kiikutti laskevaiset ihmiset kohti laskettelukeskusta. Perille kun päästiin, niin edessä oli tietysti varusteiden vuokraus, sillä eihän meillä mitään omia kamoja ole. Mentiin vuokraustiskille patsastelemaan ja saatiin kengät sovitettaviksi. JIISUS! Kuka nekin on keksiny?! Ensinnäkin, jalan saaminen sinne monon sisään on aika saakelin hankalaa, jos joku ei sitä vielä tienny. Varsinkin, jos mono on liian pieni :D Pyysin saada vähän isomman koon ja tällä kertaa jalka sujahti melko vaivattomasti sisään (siis verrattuna edelliseen yritykseen). Seuraava ongelma oli sitten se, että en saanu niitä monon remmejä kiinni. Kysyin siltä flikalta tiskin takaa, että mitäs ny?, niin se sanoi: "Odotas hetki, annan sulle naisten mallin." Niin, koska mähän näytän sen verran mieheltä, että mulle kannattaa antaa ensin miesten malli :D No, naisten malli meni kivasti jalkaan ja sen sai myös kiinni. Sitten tää samainen flikka laitto sukset ja siteen kondikseen ja törkkäs sauvat käteen ja ohjas mut maksutiskille. Välinevuokra (sukset, siteet ja monot) maksoi 280 kruunua. Ei paha.
Sitten mä lähdin taapertamaan kohti lippukojua. Laskettelumonoilla käveleminen onkin itseasiassa aika hankalaa...semmoisen huomasin. Tai ainakin erilaista. Vaan yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Lippukojulla piti tietysti ostaa sellainen avainkortti, johon loppu ladattiin ja yhteishintaa päivälipulle ja kortille tuli suunnilleen 340 kruunua. Ei paha.
Koska mä olen ihan rookie tässä lajissa ja koska aussi-kaverinikaan ei ole varsinaisesti vielä kansainvälisellä tasolla, niin me aloitettiin päivä lasten mäestä. Lasten mäessä oli hyvä aamulla reenata nopeesti kääntymistekniikka ja vauhdin hallinta, kun ei siellä ollu oikein muita. Kahden lastenmäkikierroksen jälkeen lähdettiin ankkurihisseille ja noustiin ylös. Aluksi lähdettiin laskemaan Familieløypea, joka on sieltä helposta päästä ja siinä meni noin puoli sekuntia kun totesin, että tiettyjen lihaksien olemassaolo auttaisi kummasti suksien kontrolloimisessa. Ensimmäinen lasku meni oikein hienosti, eli en kaatunut, pääsin koko mäen suksilla alas ja hetkittäin jopa tiesin mitä tein :D Lopussa vauhti oli jo aika kova ja olin lähes varma, että mäjähdän päin huoltorakennuksia, mutta senkin pystyin välttämään. JEE!
Sitten vain takaisin hissille ja ylös. Laskin saman rinteen ja nyt oli vähän rennompi olo. Tosin reidet ei olleet yhtään rentoina. En tiiä teinkö jotain väärin. Mutta kun pääsin mäen alas, jälleen ehjänä, kaatumatta ja lähes tietoisena tekemisistäni, päätin ottaa pienen lepitauon. Kaverit otti hissin ylös ja tuli vaikeampia reitteja alas. Sitten lähdettiin taas porukalla kohti huippua. Nyt Magda päätti, että me lasketaan Sørløypa alas. Se on keskitasoinen rinne ja perusteena oli, että "katso nyt, lapsetkin laskee siellä". Nii-i. Suomikin on helppo kieli ihan sillä perusteella, että lapsetkin puhuu sitä.
Alkuun meni ihan jees. Otin aika rauhassa ja laskin hissuksiin. Pysähdyin aina välillä katsomaan, että millainen rinne on edessä päin ja jatkoin taas matkaa. Meni oikein kivasti. Sitten tuli vastaan rinteen jyrkin kohta. "Aha, että tuonne pitäisi mennä. Jaha." Tuumin siinä aikani, että mitä sitä tekisi ja totesin, että taidan käpöstellä rinteen alas ja jatkan laskemista alhaalta. Noh, rinnehän on sen verran tämäkkä siitä keskeltä, että siirryin reunemmas pehmeämmän pinnan toivossa. En vaan siirtyny tarpeeksi lähelle reunaa ja kun olin ottanu sukset pois jalasta huomasin, että alaspäin liukuminen on melko helppoa :) Siinä sitten istun rinteessä ja yritin pitää itteni paikallani ja keksiä mitäs tekisin seuraavaksi. No, sain selvitettyä itteni lisää reunaa kohti ja takaa tullut norjalaistyttö ystävällisesti vähän jeesi mua suksien siirron kanssa ja kun pääsin jyrkän osan alas, laition sukset jalkaan ja jatkoin matkaa.
Seuraavalla kiekalla päätin laskea taas sitä vähän helpompaa mäkeä. Aika alkupäässä sitten kävi se mitä ei ollu vielä tapahtunu. Olin kääntymässä juuri sellaisen jyrkemmän osan alussa ja sitten mä kaaduin! Löysin hyvin pian itteni makaamassa selälläni rinteestä. Varsinaisesti mihinkään ei sattunu, mutta yllättäen olin päätynyt sellaiseen paikkaan, mistä mua ei nähnyt ylhäältä päin. Ylösnouseminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kun mä aluksi luulin, mutta pääsin ylös eikä kukaan törmänny muhun :) Jee! Enkä siis rikkonu itteäni.
Pari laskua laskin vielä ja sitte menin palauttamaan sukset. Kaverit laski vielä pari kiekkaa sillä välin kun mä lepyttelin jalkojani :) After Skissä käytiin syömässä ranskalaisia ja vohvelia, ja bussi kotiin lähtii 16:30. Kaiken kaikkiaan ihan hauska päivä! Ja kaaduin siis vain kerran!
Ihan ilman vammoja siitä reissusta ei kuitenkaan selvitty. Polvi on protestoinut tällä viikolla aika vahvasti ja vasta tänään pystyin kävelemään lähes normaalisti. Veikkaan siis, että jätän tulevana viikonloppuna laskut väliin.. Kuvatodisteitakin laskusta on, lisään ne tänne kun saan ne kaverilta.
Mutta sitten vähän ärsyttävämpiin asioihin. Yksi kämppiksistä on ihan uskomaton valojen polttaja. Vessan valo on AINA päällä (ja vessan ovi auki, mutta se nyt on ihan oma ärsytyksensä). Keittössä on KAIKKI valot AINA päällä. Siis altaan päällä, liesituulettimessa, kattovalo ja sivupöydän päällä oleva valo (jota ei siis oikeastaan edes tarvitse mihinkään). No minä yritän aina välillä sammuttaa valot esim päivän ajaksi, kun sisällä näkee ihan hyvin ilmankin valoa. Tai yöksi, kun valoja ei tarvitse. Viime yönä liikuin keittiössä vielä yhden jälkeen ja totesin, että taas on kaikki valot päällä. Sammutin muut valot, mutta jätin tiskipöydän päälle valon, että näen myöhemmin mennä vessaan. Sitten kun puoli tuntia myöhemmin menin sinne vessaan, oli kaikki valot taas päällä. Myös se sivupöydän valo. Olen myös nähnyt tilanteen, jossa tämä kämppis vie pyyhkeensä vessaan, tulee ulos vessasta ja vasta sitten sytyttää valon sinne. Siis hä? Voisin tietysti kysyä, että onko siihen joku syy, että se polttaa niitä valoja jatkuvasti. Alkaa tässä vähitellen selvitä, että mistä syystä sähkömaksu on niin suuri kuukautta kohti.
Nyt täytyy ruveta taas muihin puuhiin. Työhakemuksia tarvii kirjoitella ja saatan vaikka mennä elokuviinkin tänään :)
Ha det bra!
Annamaija
torstai 5. maaliskuuta 2009
Uusi koti ja kevään merkit
Heissan
Viikonloppuna siirsin tavarani siis uuteen osoitteeseen. Tämä on huomattavasti paljon lähempänä kavereita, koulua ja kuntosalia. Kävelymatka salille lyheni 30 minuuttiin 45 minuutin sijasta ja lisäksi koko matka on alamäkeä :D Koululle on kävelymatkaa 20 minsaa suunnilleen ja bussilla sinne ei oikein kannata mennä. Uusi kämppä on ihan jees. Ei tosin laminaattia lattiassa :( Ei sillä, että se olisi edullisen opiskelijasumisen tärkein ominaisuus. Meitä asuu tässä neljä: kaksi tyttö ja kaksi poikaa. Jannut on Norjasta ja Bangladeshista, ja tuo toinen tyttö on saksalainen.
Muuten elämään ei kuulu mitään koulua ihmeellisempää. Tosin, ilmoittauduin suunnistuskurssille! Kurssi alkaa maaliskuun 18 päivä ja sitä kestää neljä viikkoa. Vikalle kurssikerralle en tosin pääse kun olen Unkarissa. Nyyh ;) Mä olen jo pitkään miettinyt, että suunnistus voisi olla hauskaa, mutta en oo saanut aikaiseksi. Nyt sitten näin ilmoituksen ja päätin, että sinne ->. Koulun puolesta olen tehnyt vähän karsimista. Enää ohjelmassa on norjan kurssi ja kolme muuta kurssia. Kaksi kurssia oli pakko jättää pois, muuten aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt mihinkään. Ja nyt sitä vapaa-aikaa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. No onpahan aikaa harrastaa liikuntaa :)
Viime viikonloppuna käytiin luistelemassa tekojääradalla. Sieltä saa vuorattua luistimet 50 NOK:n hintaan kahdeksi tunniksi ja yllätys oli suuri kun selvisi, että luistimet ei olekaan hokkarit (onneksi) tai kaunarit vaan matkaluistimet. Kesti hetken oppia miten niillä edetään, pysähdytään ja käännytään. Mutta onneksi matkassa oli aussi-poika, jolle piti opettaa lähes kaikki alusta asti :D Vaan mä kyllä ihastuin ihan täysin matkaluistimiin. Taidan ruveta harrastamaan sellaista enemmänkin. Voin sitten joskus (jos tää globaali ilmastonmuutos ei jatku kovin pahana) osallistua siihen hollantilaisten luisteloon.
Trondheimissa on kyllä vähän jo kevättä ilmassa. Arska paistaa täydeltä taivaalta ja räystäät tippuu. Jalkakäytävät on peilijäässä kun aurinko sulattaa pintaa, mutta pieni pakkanen pitää sen jäässä. Nice. Linnut lauleloo puissa ja se on ihan parasta. Ja en tiiä kuuluuko kauhea tuuli norjalaiseen kevääseen, mutta sitä on nyt tarjolla vähän joka suunnasta. Mutta sekin on ihan jees.
Kuukauden päästä on edessä reissu suomeen. Sen reissun aikana pitää palauttaa harkkatöitä ja tehdä yksi tentti ja pitää lomaa. Melkein ehdin mukaan Wapun aloitukseen, mutta pitää palata takaisin Norjaan samana päivänä, kun Wappu alkaa Tampereella. Vaan eipä se mitään. Ehdin vielä Wapun lopetukseen Suomeen. Vähän reissaan edestakaisin tässä. Ei mitään järkeä, mutta tarviiko kaikessa aina olla järkeä :D
Mutta nyt takaisin itse asiaan eli opiskeluun. Illalla on norjan kurssin harkat, jotka on viime aikoina olleet aika turhat kun paikalla on ollut kaksi ihmistä. Ja sitten myöhemmin on Cafe M, jossa saa pelata lautapelejä ja syödä vohveleita. NAM!
Ha det!
Annamaija
Viikonloppuna siirsin tavarani siis uuteen osoitteeseen. Tämä on huomattavasti paljon lähempänä kavereita, koulua ja kuntosalia. Kävelymatka salille lyheni 30 minuuttiin 45 minuutin sijasta ja lisäksi koko matka on alamäkeä :D Koululle on kävelymatkaa 20 minsaa suunnilleen ja bussilla sinne ei oikein kannata mennä. Uusi kämppä on ihan jees. Ei tosin laminaattia lattiassa :( Ei sillä, että se olisi edullisen opiskelijasumisen tärkein ominaisuus. Meitä asuu tässä neljä: kaksi tyttö ja kaksi poikaa. Jannut on Norjasta ja Bangladeshista, ja tuo toinen tyttö on saksalainen.
Muuten elämään ei kuulu mitään koulua ihmeellisempää. Tosin, ilmoittauduin suunnistuskurssille! Kurssi alkaa maaliskuun 18 päivä ja sitä kestää neljä viikkoa. Vikalle kurssikerralle en tosin pääse kun olen Unkarissa. Nyyh ;) Mä olen jo pitkään miettinyt, että suunnistus voisi olla hauskaa, mutta en oo saanut aikaiseksi. Nyt sitten näin ilmoituksen ja päätin, että sinne ->. Koulun puolesta olen tehnyt vähän karsimista. Enää ohjelmassa on norjan kurssi ja kolme muuta kurssia. Kaksi kurssia oli pakko jättää pois, muuten aika ei yksinkertaisesti olisi riittänyt mihinkään. Ja nyt sitä vapaa-aikaa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa. No onpahan aikaa harrastaa liikuntaa :)
Viime viikonloppuna käytiin luistelemassa tekojääradalla. Sieltä saa vuorattua luistimet 50 NOK:n hintaan kahdeksi tunniksi ja yllätys oli suuri kun selvisi, että luistimet ei olekaan hokkarit (onneksi) tai kaunarit vaan matkaluistimet. Kesti hetken oppia miten niillä edetään, pysähdytään ja käännytään. Mutta onneksi matkassa oli aussi-poika, jolle piti opettaa lähes kaikki alusta asti :D Vaan mä kyllä ihastuin ihan täysin matkaluistimiin. Taidan ruveta harrastamaan sellaista enemmänkin. Voin sitten joskus (jos tää globaali ilmastonmuutos ei jatku kovin pahana) osallistua siihen hollantilaisten luisteloon.
Trondheimissa on kyllä vähän jo kevättä ilmassa. Arska paistaa täydeltä taivaalta ja räystäät tippuu. Jalkakäytävät on peilijäässä kun aurinko sulattaa pintaa, mutta pieni pakkanen pitää sen jäässä. Nice. Linnut lauleloo puissa ja se on ihan parasta. Ja en tiiä kuuluuko kauhea tuuli norjalaiseen kevääseen, mutta sitä on nyt tarjolla vähän joka suunnasta. Mutta sekin on ihan jees.
Kuukauden päästä on edessä reissu suomeen. Sen reissun aikana pitää palauttaa harkkatöitä ja tehdä yksi tentti ja pitää lomaa. Melkein ehdin mukaan Wapun aloitukseen, mutta pitää palata takaisin Norjaan samana päivänä, kun Wappu alkaa Tampereella. Vaan eipä se mitään. Ehdin vielä Wapun lopetukseen Suomeen. Vähän reissaan edestakaisin tässä. Ei mitään järkeä, mutta tarviiko kaikessa aina olla järkeä :D
Mutta nyt takaisin itse asiaan eli opiskeluun. Illalla on norjan kurssin harkat, jotka on viime aikoina olleet aika turhat kun paikalla on ollut kaksi ihmistä. Ja sitten myöhemmin on Cafe M, jossa saa pelata lautapelejä ja syödä vohveleita. NAM!
Ha det!
Annamaija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)