Hellekesä paratiisissa

Heippa vaan. Kesä viipottaa ohi hirveää vauhtia. Ja tällä viikolla on jo tuntunutkin siltä, että on kesä. Aurinko paistaa ja hellettä pukkaa. Toimistossakin on niin kuuma, että käymme paloportailla vilvottelemassa..

Viime viikolla olikin äiti kylässä ja voi että meillä oli hauskaa. Torstaina äiti seikkaili itsekseen kaupungilla, kun minä olin töissä ja iltapäivällä liityin seuraksi Hjertøyan saarelle. Silloinkin paistoi aurinko ja mikäs sen parempaa kuin hengailla pihalla auringonpaisteessa. Äiti kävi tutustumassa Hjertøyan kalastajamuseoonkin ja kertoi minulle sitten kaikki tärkeimmät kohdat esittelystä. Perjantaina mentiin sitten vierailulle Romsdalsmuseetin alueelle. Se on tuolla kaupungin ylemmässä osassa ja sinne on kasattu rakennuksia pitkin maakuntaa. Vanhin rakennus oli muistaakseni 1700-luvulta. Lisäksi siellä oli kirkko, joka oli rakennettu vuoden 1940 pommitusten jälkeen. Kirkkoon oli haalittu esineitä ja sisustusta alueen tuhoutuneista kirkoista ja se on edelleen käytössä mm. vihki- ja kastepaikkana. Iltapäivällä kävimme sitten nappaamassa Minin työpaikalta ja lähdimme huristelemaan kohti Vardenin näköalapaikkaa. Täytyy sanoa, että vaikka se kävelyreittikin oli ihan kiva, niin oli sinne ihan kiva mennä autollakin. Ja edelleen näkymä oli huikea.

Lauantai vietettiin Ålesundissa. Aamulla lähdettiin aikaisin lautalla Vestnesiin ja siitä ajoimme suorinta reittiä Ålesundiin. Tarkoituksena oli mennä tai tulla Trollstigeniä pitkin takaisin, mutta totesimme, että siinä olisi liikaa jännitystä. Ålesundissa tutustuimme kaupunkiin ja sen kalastajamuseoon. Museo oli oikeastaan pyhitetty kapakalalle ja siellä esiteltiin hyvin laajasti koko kapakalan valmistusprosessi, lokin lauluineen päivineen. Museo oli rakennettu vanhaan kalatehtaaseen (vielä kun muistaisin tehtaan nimen) ja siellä esieltiin myös aika laajasti kalanmaksaöljyn valmistusta ja laitteita. Harmi vain, että kaikki informaatio oli norjaksi, joten osa teksteistä jäi hieman hämärän peittoon. Ålesundissa on Akslan näköalapiste melkein keskellä kaupunkia. Työkaverit käski menemään sinne jalkaisin, mutta kun tajusimme, että sinne pitää kiivetä noin 450 rappusta, päätimme mennä autolla, kun sellainen kerran oli käytössä. Aulangon rappuset riittää meille J. Menimme Akslaan myös siksi, että sieltä sai Bacalaoa. NAM! Se oli hyvää! Suolaista (niin kuin kaikki norjalainen ruoka), mutta hyvää. Näkymät ravintolasta ja ylipäätään Akslasta oli myöskin aivan uskomattomat, joten hyvällä syyllä sitä voi kutsua näköalapaikaksi. Täytyy silti sanoa, että tykkään Vardenin näköaloista enemmän.

Ja äiti se osasi kiteyttää Molden ihanuuden yhteen sanaan: Paratiisi. Eikä tätä voi oikein muuten kuvaillakaan..

Sunnuntaina äiti sitten lähti pois, mutta ehdimme päivällä syödä vielä Rømmegrøtia, paikallista juhlaruokaa. Ilmeisesti täällä ei sitä paljoa syödä arkipäivänä. Sehän on siis valmistettu smetanaa vastaavasta tuotteesta ja kermasta ja...Eli kaloripommi, joka syödään vielä sokerin ja kanelin ja voisulan kanssa... Perinneruokaviikonloppuun kuului siis Bacalao, rømmegrøt, sitten söimme Napoleoninleivokset ja tietysti ruskeaa juustoa ja hilloa leivän päällä. Äiti toi tuliaisiksi kaksi pakettia ruisleipää, NAM!

Ja äitihän tietysti osti kotiinviemisiksi ruskeaa juustoa ja pakkasi ne käsimatkatavaroihin. Ilmeisesti myös juustopaketti noi näyttää epäilyttävältä läpivalaisussa, koska äiti joutui avaamaan laukkunsa niiden vuoksi :)

Ai niin meinasi unohtua. Pääsin (tai ehkä ennemmin sain vihdoin aikaiseksi lähteä) tällä viikolla testihallille Grønnesetiin, noin 10 minuutin ajomatkan päähän. Testasimme vähän vintturia siellä ja olihan se aika hienoa. Vieressä hitsasivat A-framen runkoa ja se se vasta iso olikin...Sitä tuntee itsensä niin pieneksi...

Nyt on taas yksi viikko takana ja alkaa viikonloppu. Toimistolla onkin ollut hiljaista jo jonkun aikaa, joten taidan lähteä tästä itsekin kotiin.

Terkkuja!

Annamaija