Tässä on kuva-aineistoa tämän päivän yrityksestä. Tällä kertaa juuri kupli (yllä) ja valitettavasti (ja ehkä teidän onneksi) en pysty hajua teille tässä esittämään :P Mutta ilmeisesti tuoksui juuri sille kuin piti.
Yllä on taikina jauhojen lisäämisen jälkeen. Ei se tuosta ihan kauheasti kohonnut. Ei siis ainakaan niin paljoa kuin viimeksi. Ehkä desi vähemmän jauhoja voisi auttaa. Mutta jotta saavuttaa alla olevan tuloksen, ei jauhoja voi vähentää yhtään. Koska nyt leipä on juuri hyvää. Tässäpä pulma :D
Tässä näkyy vähän leikkauspintaa. Annan leivän nyt vielä odotella aamuun ja uskon, että silloin se on ensiluokkaista. Vaan hyvälle se nyt jo maistui :)
Ha det!
Annamaija
9 kommenttia:
Moi!
Kerrohan vielä uusavuttomalle, että paljonko jätit sitä juurta kakkosyrityksestä kolmosyritystä varten ja kuinka sen kanssa silloin toimitaan, kun on valmis juuri käytettävissä???
Moi !
Mä jätin sitä ehkä desin tai kaksi. Silleen lastalla laitoin kippoon jonkun verran. Sitten ku aloin leipomaan niin sekoitin vaan sen juuren,veden ja ruisjauhot sekaisin.
Ei siis mitään rocket sciencea:D
Hoh, taidan olla tavallista blondimpi tai sitten insinöörimäisempi, kun reseptien pitää olla just eikä melkein... Siis väität että vaikka on olemassa vanha juuri, pitää kuitenkin tehdä uusi juuri? Eli vanhaan juureen lisätään taas se litra vettä ja x määrä jauhoja ja suolaa ja annetaan sen lillingin sitten seistä yön yli? Vai riittääkö tässä tapauksessa siis jo vähemmän vettä?
Mä olin itsekin tämän saman asian kanssa hieman hukassa. Sitten keksin,että mikä on se helpoin tapa käsittää tämä asia..Ajattele, että sulla on sellainen puinen astia leipomista varten,jonka seiniin jätät sen juuren kuivumaan seuraavaa kertaa varten. Sinne sitten täytyy lisätä se vesi ja jauhot ja tehdä se velli että sen taikinan saa toimimaan,ts että happaneminen alkaa. Eli kyllä. Velli täytyy tehdä joka kerta:) Vettä voi laittaa sen verran kuin huvittaa. Sen mukaan vaan laitat sitten jauhoja. Saako tiedustella kuka on anonyymin nikin takana? :)
Heh, kehtaako enää edes tunnustaa, kuka täällä ihmettelee limpunteon saloja. ;-) Mutta menköön, Otaniemestä vanhempi opiskelukaverisi, joka kuluttaa penkkiä myös suomalaisessa paperikoneita valmistavassa firmassa...
Paperikoneita, Otaniemi...Vanhempi. Oletko kokenut Norjan kävijä? :D Ku mulla on nyt aavistus, mutta kun muisti saattaa myös tehdä tepposet...
Juu, kyllä on tullut paikallisen ylioppilaskunnan hampparibaarissa käytyä kun olimme kaupungissa Nysseilemässä (NSSS eli Pohjoismaisilla opiskelijakuoropäivillä) vuonna 1993.
Koko päivän mä olen pähkinyt ja tutkinut naamakirjaa siinä toivossa, että löytäisin jonkun Otaniemeläisen tutun kohdalta työnantajan Metso. Mutta äsken se sitten iski :D Moi! Sujuuko se ruisleivän teko? :D Kiva tietää, että säkin käyt lukemassa blogia. (ulkopuolisille tiedoksi: olen ollut Otaniemessä tämän henkilön kanssa samassa Phuksiryhmässä. Monet fysiikan ja matikan luennot istuttiin vierekkäin ja yritettiin pysyä luennoitsijan perässä kun hän hyppi kalvolta toiselle..)
Juu, jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain täällä tulee käytyä. Ruisleipää en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta joku päivä. Samoin kuin karjalanpiirakka. Ja voin lohduttaa omasta kokemuksesta, että vieraiden kielien kanssa jossain vaiheessa tuleva "v***u mä en osaa tätä kieltä yhtään" -fiilis enteilee vain Suurta Harppausta tiedon ja taidon tasolla ylöspäin. Yhtenä päivänä sitä sitten vaan huomaa pullauttelevansa suustaan sanoja, joita ei edes tiennyt osaavansa.
Lähetä kommentti