torstai 9. lokakuuta 2008

Valivalivalivali

Nyt on pakko avautua tännekin....

Alkaa nimittäin mennä hermo näihin vaihtareihin, jotka kitisee KAIKESTA mahdollisesta!

Milloin bussi on liian kallis (200 euroa lukukausi) tai niitä menee liian harvoin (väh 2 tunnissa). Tai sitten lentokentät on liian pieniä (siis anteeksi kuinka?!?!). Saksassa on ilmeisesti aivan kamalaa, jos lentokentät on niinkin pieniä kuin Værnesin kenttä. Joka on siis suurempi kuin Tampereen kenttä, mutta pienempi kuin Helsinki-Vantaa.

Tai sitten norjalaisten ruoat on omituisia, vaikkei niitä olekaan maistanut. Eikä koskaan aio maistaakaan. Tai sitten kaikki on naurettavan kallista. Tähän voi taas sanoa, että surpriis, surpriis! Tulit Norjaan, mitä odotit?! No okei, perunat on naurettavan kalliita.

Tai sitten täällä ei ole mitään nähtävää. Ai miten niin ei ole? Kokeilkaa tuota luontoa? Siellä on aika paljonkin nähtävää...

Tai paras tähän asti on kyllä ollut se, että itketään siitä, että täällä on niin pimeää. No saakeli. Jos asutaan näinkin lähellä (noin 400 kilsaa) Napapiiriä, niin mitä voi odottaa? Kookospalmuja? Ikuista auringonpaistetta, kesät TALVET! Ja jos ei valiteta siitä, että on pimeää, niin voi myös valittaa siitä, että kesällä oli niin valoisaa. No päätä jo!! Veikkaan, että joku valittaa jossain vaiheessa siitäkin, että on kylmää ja sataa lunta.

Ai niin ja yksi asia mihin kyllä syyllistyn itsekin on noista mäistä kitiseminen, mutta ne nyt vaan on niin raivostuttavia. Eikä mäissäkään mitään vikaa ole, mutta onhan nää norjalaiset mäet välillä vähän älyttömiä :D Tosin Trondheim on melko lättänä kaupunki. Noin pääosin.

Tiivistetysti: Tekisi mieli sanoa näille (yllättävän usein saksalaisille) vaihtareille: "Miksi hitossa sieltä kotoa piti tulla pois, jos siellä on kaikki niin saa**nan paljon paremmin?!" Eikö voisi edes kerran elämässään heittää kaikki odotukset metsään ja nauttia siitä mitä tulee vastaan. Kokeilla uusia asioita (esim niitä paikallisia ruokia) ja katsoa mihin kaikkeen pystyy sopeutumaan. Ehkä se pimeys ei olekaan ihan niin kamala asia.

Ja vaikka ei sitten sopeutuisikaan, niin voisiko edes pitää joskus ajatukset omana tietonaan. On ihan ok käydä sellaista sivistynyttä mielipiteenvaihtoa, mutta kun vastaus kysymykseen "Mitä sinä olet mieltä tästä?" on lähes poikkeuksetta "Parempi, että jätän sanomatta", niin siinä herää yksi kysymys. Kunnioittaako nämä ihmiset mitään muuta kuin sitä mihin ovat tottuneet? Ja sitä mikä on kivaa?

Voin sanoa ihan rehellisesti, että kesällä otti päähän ne päivät, kun vettä tuli kuin Esterin "sieltä", ja sitten sitä vettä tuli viikko putkeen. Mutta vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Laittaa päälle vaatteet, mennä sateeseen ja kastua. Tai laittaa päälle sadevaatteet, mennä sateeseen ja pysyä suunnilleen kuivana. On melko selvää, kumman valitsin. Ja alan tottua sateeseen. Itseasiassa vesisade on aika kiva juttu.

Huoh. Ja tässähän tätä valitan itsekin, mutta kun menee välillä herne nenään. Esim silloin kun (jälleen) saksalaiset tulee kysymään: "Onko Suomi EU-maa ja mikä valuutta teillä on käytössä?"...hmm.....

Mutta tällaista. Ehkä mä vielä jonain päivänä sanon näille suorat sanat :)

Ha det!

-Annamaija-

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No, saksalaisilta voi kysyä vaihtarina, että miltä teistä nyt tuntuu, kun 90-luvulla vapauduitte siitä neuvostoikeen alta ja eikö ole kurjaa olla kuitenkin edelleen amerikkalaismiehityksessä...?

Maria Puotiniemi kirjoitti...

Hei, satumaisen blogista eksyin tänne. Aika jännä asenne vaihtareilta, voisi olettaa, että vaihtoon lähtiessä lähdetään seikkailemaan ja vieraat asiat otetaan siltä kantilta. Mutta näemmä ei päde kaikkiin. Ehkä sun kannattaa joku kerta täräyttää niille suoraan. :D

Annamaija kirjoitti...

Anonyymi: en tiedä millaisen herneen esim kämppikseni vetäisi sieraimeensa,jos menisin häneltä asiaa kysymään...
Pikkupappi:Ehkä ne ihmiset, joita tämä koskee, erehtyvät kääntämään blogini jossain netin käännöskoneessa ja saavat tiedon sitä kautta :)

Sanna kirjoitti...

Hah, loistoavautuminen! :D Mun mielestä kuuluu asiaan kitistä vähän, mut se pitää tehdä kerran ja sit lopettaa ja tottua siihen mitä on. Esim. en enää kitise mun kämpäst, vaan se on ihan kiva. Siis enemmän kun ok. :)

Ja oon samaa mieltä pikkupapin kanssa, että vaihtoon lähdetään nimenomaan seikkailemaan. Näkemään millainen se maailma on sen oman pikkum pihan ulkopuolella. Ja erilainenhan se toki on! Hyvä niin!