Suomalaista ruokaa osat 2 ja 3

Taas on kokeiltu suomalaisia perinneruokia Norjassa ja tuloksia tulee tässä.

Kaalilaatikko

Tämän on siis yksi lempiruoistani ja päädyin tekemään tätä herkkua aivan vahingossa. Kaapissani oli jauhelihaa ja siitä piti tehdä jotain. Kävelin kauppaan ajatuksenani ostaa tomaattimurskaa spagettikastiketta varten, koska se on melko halpaa. Kaupan seinässä näin mainoksen "Hodekål - 1 kr/kg".

Siis ANTEEKSI KUINKA?! 1KR/Kilo? Nopealla laskutoimituksella laskin, että se on 12,5 senttiä/kilo kotimaan valuutassa. Siis mitä? Miten tässä maassa MIKÄÄN voi olla noin halpaa?
No suunnitelmahan muuttui sitten sillä sekunnilla, koska kyllähän nyt noin halpaa kaalia pitää ostaa :D

Kaalilaatikon reseptiinhän (ainakin siihen minun reseptiin) kuuluu kaali, jauheliha, sipuli, puuroriisi, siirappi ja kananmuna. Napattuani kaalin kainaloon, lähdin etsimään puuroriisiä ja siirappia. Taas pääsin ihmettelemään norjalaisten omituisuuksia riisihyllyllä. Kyllä, puuroriisi oli helposti paikallistettavissa, mutta se paketin koko! Suomessa kun on tottunut siihen, että 1 kg puuroriisiä on se normisetti, niin täällä 750 grammaa oli jo "økonomipakke". Sama juttu leikkeleiden kanssa: 150 grammaa on familiepakke :D Saako siellä teillä päin niin pieniä pakkauksia?

Noh, siis löysin puuroriisin ja lähdin seuraavaksi etsimään sitä siirappia (ostin myös sitä tomaattimurskaa). Siirappi löytyi kotoisasti sokerien vierestä, mutta minkä järkytyksen koinkaan kun hyllyssä oli vain vaaleaa siirappia ja sekin sellaisessa hunajapurkissa. Ei siis sellaista kaatonokkaa/korkkia (jollainen toki löytyy maitopurkeista, koska maito täytyy saada säilyttää jääkaapissa kyljellään...mitä?!) Kun ei muuta siirappia ollut tarjolla, niin ostin vaaleaa siinä toivossa, että se toimii yhtä hyvin kuin tumma.

Kotona sitten aloitin kokkailun. Resepti meni suunnilleen näin:

1/2 kaali (riippuu tietty vähän kaalin koosta)
2dl puuroriisiä
vettä
350 gr jauhelihaa
kaksi isoa sibulia
2 kananmunaa
siirappia jonkun verran/maun mukaan/niin paljon kuin purkista tuli ennen kuin sen tulemisen ehti lopettaa :P
mausteita

Leikkasin kaalin paloiksi ja keitin sen ja riisit vedessä. Vettä oli tietysti liikaa ja jouduin taitelemaan ylimääräiset pois kattilasta yrittäen samalla pitää riisit kattilassa. Onkohan se näin vaikeaa ravintoloissa? Sitten itkin silmät päästäni leikatessani sibulia (ehkä yksikin olis riittäny, niin ei olis tarvinnu itkeä niin paljon) ja paistoin sen ja jauhelihan pannulla.

Lopuksi sitten sekoittelin kaikki keskenään, lisäsin siirapin ja kananmunat, ja kaadoin sotkun uunivuokaan. Taisin paistella herkkua noin 45 minuttia noin 175 asteessa.

No hyväähän siitä tuli, vaikka kyllä se parempaa olisi ollut tumman siirapin kanssa. Se vaalea kun ei oikein maistu millekkään. Melko turha tuote siis... Ja tietty puolukkahilloa olis pitäny olla, mutta en raaskinnu ostaa :D

No seuraavaksi piti sitten kokeilla bullan leipomista:

Pulla

Päätin, että Satun vierailun kunniaksi tehdään pullaa ja viedään sitten vähän lauantaina kyläreissulla sitä tuliasiksi. Mahtava suunnitelma, joka meinasi kaatua hiivahyllyllä. Hyllyssä oli kaksi erilaista hiivaa ja toisessa sanottiin, että "gjær - for søte deiger" ja toisessa sanottiin "gjær", ei lisämääreitä. Sitä "for søte deiger" -hiivaa kun ei hyllyssä ollut, niin jouduin tekemään rankan valinnan ja ottamaan sitä toista. Jota ei siis ilmeisesti ole tarkoitettu makeille. Tai siis näin voisi päätellä ihan vain siksi, että makeille on oma hiiva. Taas voisikin kysyä, että miksi niille on oma hiiva? Kardemummakin on täällä vähän siinä ja tässä, sillä se on ihan sellaista hienoksi jauhettua. Ei hyvä. Mutta kaardemummaa kuitenkin.

Noooh, ostin loputkin aineet ja lähdin kotiin odottamaan Satua, että saan leipomisseuraa. Sitten kun Satu saapui tajusin, että jauhot on vielä ostamatta ja lähdimme kauppaan hankkimaan niitä. Lähi-Bunnpris tarjosikin jo sitten näitä molempia hiivoja ja Satu totesi, että Ruotsissa oli ollut sama juttu. Siis minä näitä vaivaa? Eikö nyt yhdellä ja samalla hiivalla saa aikaan sekä leipää, että pullaa. Ostimme varmuuden maksimoimiseksi sitten sellaisen makeille taikinoille tarkoitetun hiivankin ja lähdimme leipomaan (no vasta seuraavana päivänä, mutta kuitenkin :) ).

Ennen leipomista pohdin, että riittääkö puolen litran taikina ja Satu vakuutti, että se riittää. Ja kyllä sitä sitten riittiikin...
Taikina tehtiin aikalailla sellaisella MUTU-menetelmällä ja se oli suunnilleen tällainen:

5 dl kevytmaitoa
1 pala (50g) hiivaa (sitä makeaa)
kardemummaa silleen sopivasti
yksi kananmuna
hieman suolaa
1,5 dl sokeria
150 g margariinia
jauhoja

Taikina tehtiin rakkaudella, niin kuin taikinta kuuluu tehdä. Koska, jos sitä ei tee rakkaudella, siitä ei tule hyvä. Nih.

Taikina kohosi ennätysvauhtia. Mä siis ehdin käydä vain suihkussa ja harjata ja kuivata hiukset, kun se oli jo tulossa reunojen yli, noin 20 minsaa. Ihan max. Rupesimme sitä sitten leipomaan ja tässä vaiheessa tajusimme, että kyllä se puoli litraa riittää. Saimme aikaiseksi noin 40 pikkupullaa. Voisilmäpullia, pikkukorvapuusteja ja tavallisia raesokeripullia. Ja sitten vielä 3 tai 4 pientä pitkoa. Niitä siinä koristellessa tajusin, sitten että kaupassa oli käynyt kämmi muuallakin kuin hiivahyllyllä... Luulin ostaneeni raesokeria, mutta EI. Se olikin jotain Koristekidesokeria. Eli ei sinne päinkään. Paitsi, että olihan se sokeria ja Dan Sukkerin tekemää :D

Pullat jatkoi samaa huimaa kohoamista kuin itse taikinakin ja jouduimme hetkittäin jopa rukoilemaan uunin luukun edessä, että kohoamisen sijaan pullat vaikka ruskistuisivat siellä uunissa, niin kuin tapana on. Saimme kuin saimme pullat viime hetkellä valmiiksi ja lähdimme kyläreissulle kirjaimellisesti uunituoreiden pullien kanssa.

Kun viimein tuli pullien maistelun aika, totesimme, että ei ne maistu samalle kuin kotona tehdyt. Johtuuko se sitten siitä hiivasta? Vai sokerista, joka on vähän karkeampaa kuin kotimainen hieno sokeri (eli makua irtoaa vähemmän) vai siitä, että taikina kohosi liian nopeasti? Ei pysty tietämään, mutta se ei ole kovin hauskaa kun pulla maistuu vähän sämpylälle :D

Ehkä seuraavalla kerralla laitan enemmän sokeria ja sitä toista hiivaa...

Mutta tällaisia keittiökokemuksia tällä kertaa :) Lisää tulee taas joskus.

Nyt täytyy mennä luennolle, joka näköjään loppuukin aivan kohta.

Ha det bra!

-Annamaija-