Matkaan me lähdettiin keksiviikkoyönä ja suunnattiin junalla kulku kohti pohjoista. Jostain syystä jouduttiin hyppäämään junasta yhdellä asemalla pois ja matkaamaan bussilla reilu 10 minuttia seuraavalle asemalle. Kotimatkalla selvisi syykin. Radan varrella oli ollut maanvyörymä (äiti, eläs panikoi :) ) ja sinne ei ollut luonnollisesti junalla asiaa. Eipä vaan Suomessa tällaista koskaan tapahdu...tietääkseni. Ja jos tapahtuisi niin se olisi luonnollisesti VR:n ja liikenneministerin vika (suomalaiset tuntien) :P
Torstaina oltiin Bodøssä perillä noin yhdeksän aikaan. Junamatka siis tosiaan kestää 10 tuntia. Torstai käytettiin kaupunkiin tutustumiseen. Olin aika hämmästynyt kaupungin koosta. Oletin sen olevan vähän pienempi (lue: ehkä 15 000 asukasta), mutta siellähän asuu 47 000 asukasta. Melkoista. Kävelimme kaupungin keskustassa ja sitten lähdimme tutustumaan Ilmailumuseoon. Ehdottomasti hyvä valinta. Ilmailumuseossa oli kaksi näyttelyä: sotilasosasto ja siviili-ilmailuosasto. Lopuksi päästiin käymään "lennonjohtotornissa". Kai se joskus oli ollut lennonjohtotorni ja kyllä sieltä nytkin näki kun siviilikoneet ja sotilaskoneen nousi ja laski sulassa sovussa, samalta kentältä.
Moottori lentokonenäyttelyssä. Tarjolla olisi ollut kyllä paljon "Konetytöt kokeilee" -sarjaan soveltuvaa materiaalia.
Illan suussa lähdimme kohti Svolværiä, joka toimi meidän tukikohtana reissun ajan. Matka pika-aluksella kesti nelisen tuntia ja olimme perillä noin yhdeksän aikaan. Sitten lähdimme arpomaan mökkimme sijaintia. Tiesimme, että se on noin 5 kilometrin päässä Svolvaerista ja että se on noin 3 kilometrin päässä Kabelvågista, joka on Svolvaerin lähellä. Kysyimme, miten pääsemme Kabelvågiin ja niin matkamme ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt patikointi alkoi. Loppujen lopuksi käpöstelimme mökille melkein 10 kilometriä ja 2 tuntia (ihan hyvää vauhtia siis) ja olimme perillä yhdentoista jälkeen yöllä. Voinen kertoa kaikkien puolesta, että uni tuli melko nopeasti sen jälkeen kun olimme saaneet pastaa napaan.
Mökki oli aivan ihana. Sellainen Rorbu-mökki, joka on "old style" -mökki norjassa. Yksi huone, jossa oli keittonurkka ja sängyt. Aamulla huomasimme, että aamupalapöydästä oli aika mukavat maisemat. Sitten lähdimme hakemaan vuokra-autoa Svolvaerista. Nappasimme auton ja kahvit ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä seikkailua, joka sisälsi mm. viikinkimuseon.
Matkalla kohti viikinkimuseota, joka on jærven toisella puolella pienen kukkulan päällä.
Museo on perustettu aidon viikinkiasumuksen raunioille sen jälkeen kun maanviljelijä 1990 -luvun lopulla löysi pellostaan viikinkiaikaisia esineitä.
Reissun päällä näki aivan uskomattomia maisemia. Siis aivan uskomattomia. Laitoin nyt tähän pari kuvaa ja lisään kunhan ehdin.
Minä olin meidän kuski koki matkan ajan, koska olin ainoa yli 25 -vuotias. Alle 25:set olisi joutunut maksamaan 200 NOK lisää/ päivä/pää. Aina kun oli joku upea maisema takapenkiltä ja sivusta kuului " pitäisiköhän tässä pysähtyä?". Loppumatkasta pysähdyin aina kun luulin kuulleeni sanan STOP :D
Kaverini tiivisti hyvin maisemat yhteen lauseeseen " It's ridiculous how the landscape is here..." Niinpä. Naurettavan upea.
Välikevennyksenä kuva Viikinkimuseosta, jossa esiteltiin kaikkea viikinkiaikaista. Pöydällä oleva ruoka ei sentään ole viikinkiaikaista, mutta kuvan kalat mm ovat 10 vuotta lojuneet samalla pöydällä. Pöytään tuli lommo, kun opas kalautti siihen kalalla... :)
Korissa on kuivattuja omenoista ja porkkanoita, jotka on lojuneet korissa nyt 12 vuotta.
Tarkoituksena oli demonstroida kuinka hyvin asiat säilyy kun ne kuivaa.
Illan suussa ajoimme Henningsværiin, koska täti Svolværin turisti-infossa oli sitä mieltä, ettei me voida olla käymättä siellä. Ja voisin sanoa, että kannatti käydä. Henningsvaer on saari, jonne menee aika kapea ja aika mutkikas tie. Sinne mennessä pääsee ylittämään myös kaksi yksikaistaista korkeaa siltaa. Maisemat on matkalla upeat ja itse kylä...Ihana, kaunis, suloinen ja haisi aika paljon turskalle. Aito kalastajakylä siis :) Kaikilla vähänkään korkeammilla paikoilla oli kalankuivatustelineet pystyssä ja koska nyt on kuivatuksen paras kausi, siellä oli myös kalaa kuivamassa.
Kapakala tulee kuivattaa marras-joulukuussa kun lämpötila on alle 4 astetta, mutta ei mene vielä pakkasen puolelle (älkää edes kysykö miksi tiedän tällaisen asian :D ). Näin kala ei mätäne, mutta ei myöskään jäädy. Tarkkaa hommaa. Silti ehkä hieman mietitytti, että mites sitten kaatosateella.
Henningsvaeriin me palattiin vielä seuraavanakin päivänä, koska halusimme nähdä paikallisen joulumarkkinat. Silloin sitten satoikin jo vettä ja menimme kuivattelemaan ja pitämään sadetta paikalliseen ravintolaan, jossa pääsin tutustumaan jälleen yhteen ruokaelämykseen, valaaseen. NAM :P Tällä kertaa tarjolla ei ollut pihviä vaan ohueksi leikattua ja aika raskaasti suolattua versiota, mutta kuulin, että se pihviversiokin on hyvää. Valasviipaleet syötiin "flatbrødin", punasipulin ja "rømmen" kera.
Junasta näkyi kotimatkalla lunta. Paljon lunta. Nyt meilläkin alkaa jo olla Trondheimissa lunta ja talvi puskea sisään ovista ja ikkunoista. IHANAA!! :)
Reissun jälkeen oli ehdottoman rentoutunut mieli ja oli mukava palata kotiin ja kouluhommien pariin. Tosin koulusta kiinnisaaminen oli hieman hankalaa niin täydellisen levon jälkeen, mutta kovasti tässä porskutetaan tenttejä kohti.
Tällä viikolla on viimeiset luennot ja ensi viikolla alkaa lukuloma. Ensimmäinen (niistä kahdesta) tentti on 5. joulukuuta ja seuraava on 20. joulukuuta. Eli ei paha nakki, mutta riittävän tiukka :)
Torstaina lähden Espen Lindin keikalle Hamariin. PARASTA!!
Nähdään ja kuullaan pian!
Ha det bra!
Annamaija
EDIT: Ei sitä lunta ollutkaan... Sitä satoi päivällä ja nyt sataa vettä. Tyypillistä.
3 kommenttia:
KivaaKivaa, kun talvi edes yrittää tulla.
Mut hei, tosta ajelusta, pitää ihan kommentoida. Onks teil siel jotenkin huonot tiet, kun moottoritielläkin saa ajaa vain 90 km/h? Vai onko edes totta? Meidän luentokalvoissa oli moinen tieto.
Ja ihania maisemia kyl! <3
Tänään se talvi pykäs oikein huolella tuonne ulos. Joutui kahlaamaan lumessa kun tulin sieltä keikalta kotiin...
Noista teistä. Norjassahan on siis ehkä yksi kunnon pätkä moottoritietä ja se lähtee Oslosta pohjoiseen. Ei täällä tiet huonoja ole, ne on vaan mutkaisia ja aika kapeita. Etenkin kapeita. Yleisrajoitus on 80. Vegvesenin sivuilla väitettiin, että jossain saattaisi olla myös 100 km/h lätkiä. En ole nähnyt ja niitä luultavasti näkee tuolla Oslon seudulla.
Mutta jos täällä haluaa ajella autolla niin täytyy kyllä varata aikaa, koska tuolla vuorien kyljissä kulkevilla teillä on yksinkertaisesti mahdotonta ajaa yli 70km/h. Tai sanotaan nyt vaikka näin, että kyllä se mahdollista on, mutta en suosittelisi.
Sitten täällä harrastetaan paljon yksikaistaisia teitä. Maaseudulla, jossa liikenne on vähäistä, on päällystetyt tietkin helposti yksikaistaisia ja sitten välillä tulee vastaan kohtauspaikkoja, joissa vastaantulevan kanssa pitäisi sitten kohdata.
Jos Suomessa meni joskus hermo hidastetöyssyihin ja liikennepylpyröihin, niin täällä niitä vasta harrastetaankin. Ympyröitä on joka paikassa ja töyssyjä sielläkin missä et uskoisi niitä olevan. Ja töyssyt tulee yllätyksenä, koska niitä ei ole merkattu mitenkään. Ei shakki-kuviota tai mitään muutakaan merkkiä. Jossain tien varressa saattaa olla merkki, että jossain vaiheessa voi olla töyssyjä. Eli joutuu oikeasti ajamaan kaupunkialueella hiljaa, jos haluaa että autosta ei jää osia siihen töyssylle lepäämään.
Ja sitten tietysti ne maanvyöryt. Kesän aikana kuulin kolmesta henkilövahinkoja aiheuttaneesta maanvyörystä (kukaan ei kuollut, mutta yksi mies loukkaantui pahasti). Näissä maanvyöryissä tielle tippui auton kokoisia kiviä, huolimatta turvaverkosta. Näitä tapahtuu silloin tällöin.
Ai niin, jos haluaa käyttää nastoja esim Trondheimissa, niin täytyy maksaa "nasta-maksu". Se on muistaakseni 150 euroa/talvi.
Että sellaista liikennettä täällä :)
Tosi kauniita kuvia AM! Ja toi polkka sopii sulle tosi hyvin. =)
Lähetä kommentti