Minulla on aina välillä ongelma kun pitää päästä liikennevaloristeyksen vastakkaiselle puolelle nopeasti. Kumman kadun ylitän ensin? Sen, johon tulee ensin vihreät vai sen jota pitkin pääsen jatkamaan edes vaadittavaan suuntaan, vaikkakin väärällä puolella tietä. Täällä ei moista ongelmaa ole :) Keskustan suurissa risteyksissä palaa kaikille jalankulkijoille vihreät samaan aikaan, jolloin risteyksen voi ylittää lyhintä mahdollista reittiä pitkin, eli suoraan keskeltä. Kauhean kätevää. Viimeksi tänään siitä oli hyötyä, sillä jos olisin joutunut seisomaan kaksissa valoissa, olisin myöhästynyt bussista..
Kävin tänään verotoimistossa kyselemässä, että mitä pitää tehdä "selvangivelsen":in kanssa. Luin netistä, että työntekijöiden pitää jättää veroilmoitus maalikuun loppuun mennessä. Ja sitten olis vielä jotain ulkomaalaisista työntekijöistä ja niin edelleen. No, nainen tiskillä kyseli multa sitten (norjaksi), että onko mulla verokortti-asiaa ja kerroin (NORJAKSI!) että ei kun olisi veroilmoitusasiaa. Sitten hän kertoi, että jos on asiaa viime vuoden veroista niin niistä tulee laput kotiin sitten huhtikuussa. No selvä. Ei sitten muuta kuin odottelemaan. Loppuosan puhuin englantia, joten sille kyllä kävi selväksi, että en ole norjalainen. No nyt kävin sitten vielä tuolla veroviraston sivuilla ja siellä edelleen puhuttiin, että ulkomaalaisten pitää palauttaa jotain maaliskuun loppuun mennessä. Tarvii siis vissiin ensi viikolla raahata ittensä uudestaan sinne verotoimistoon...
Löysin verosivuilta uljaan laskimen, jolla voi arvioida palautuksen (tai mätkyjen määrää) ennen kuin laput tulee kotiin. Nyt mielenkiinnolla odottamaan, että onko verovirasto samaa mieltä..
Elämä on tätä nykyä taas vähän kalliimpaa täällä Norjassa. Kruunun kurssi vahvistui vähän ja sitä tässä nyt kaikki vaihto-opiskelijat sitten päivittelee. Tai ainakin euroalueelta tulevat...Onneksi kaupoissa on välillä hyviä tarjouksia niin pääsee tekemään löytöjä.
Aikataulu kevään luentojen osaltakin on sitten aika hyvin kasassa.
Maanantaisin on luentoja klo: EDIT 15-19 (siinähän on vielä se norjan harkkaryhmäkin illalla)
Tiistaisin 08-18 (epäinhimillistä)
Keskiviikkoisin 08-18 (mutta tätä päivää helpottaa vähän 3 tunnin hyppäri aamupäivällä)
Torstaisin 08-19 (ca'moon!, ei vapaita tunteja)
Perjantai VAPAA :)
Kaikkihan varmasti tietää (tai nyt viimeistään), että mä olen todellinen aamuvirkku. Tikkana pystyssä kun kello soittaa 6:45, että ehtii aamuluennoille. Jep, jep. Aina. Aamuruuhkan vuoksi matkaan täytyy varata 30-60 minuuttia. Riippuu täysin siitä, että mikä päivä on, minkä bussin sattuu ottamaan ja jääkö bussikuski odottelemaan pysäkille jotain tuttuaan, jonka on tarkoitus tulla bussiin. Kyllä, näinkin voi tapahtua. Parhaassa tapauksessa myöhemmällä bussilla on tismalleen samaan aikaan perillä kuin aiemmallakin bussilla. Jee, aamuruuhkat!
Noh, olen nyt sitten päättänyt, että yritän kynsin hampain olla koulussa aamuisin. Aika hyvin mä alkuun siinä onnistuin...Tällä viikolla olin vähän kipeä (KÖH,KÖH) niin en jaksanut herätä aamuisin... Jees, selittelyn makua, mutta kuitenkin. Ensi viikolla sitten.
Ai niin ja voisinhan mä kertoa että mitä mä täällä meinaan keväällä opiskella :) Teitä kuitenkin kiinnostaa.
Luvassa olisi siis ihan ensiksikin NORJAN kurssi. Mä alan olla aika hyvä jo. Kurssin lisäksi me käydään kerran viikossa pelaamassa New Amigos -kielipeliä yhdessä kahvilassa ja opettelemassa sen avulla norjaa. Todella tehokasta. Joku voisi tehdä sen pelin suomeksikin. Voin kertoa, että ruotsinkin opiskelu olisi hauskempaa jos voisi oppia pelaamalla...Ideaa saa vapaasti käyttää jos joku haluaa :) Ruotsista tulikin mieleeni, että aika hankala välillä saada osumaan norjan sanat kohdalleen, kun ne on sitten kuitenkin erilaisia kun ruotsissa ja sen lisäksi näillä on jotain ihan ihme sääntöjä, jotka ei vaan mene jakeluun, kun Lindroosin Harry aikoinaan takoi ne ruotsalaisversiot selkärankaan. Nimim "Jag är ett fiskben."
Mutta takaisin aiheeseen. Sitten olisi tarjolla koululla sellainen kurssi kuin Marin maskineri. Se luennoidaan norjaksi. Luonnollisesti se olisi syksyllä ollut tarjolla englanniksi, mutta en huomannut sitä silloin. Noh, mitä me pienistä kun ei pienet meistä. Paljon on ollut jousia esillä niillä luennoilla. Ilmeisesti pääpaino kurssilla on värähtelyissä.
Kolmas kurssi on Marin prosjektering, joka myös luennoidaan norjaksi. En ole ihan vielä päässyt selvyyteen, että mikä on kurssin idea, mutta eiköhän sekin selviä ennen tenttiä (toivottavasti :D). Kurssin kaksi ensimmäistä luentoa piti suomalainen jannu ja oli ihana kuunnella sen selkeää ja helppoa suomenruotsia. :)
Sitten olisi Marin operasjoner. Nimestä ei voisi uskoa, mutta kurssi luennoidaan englanniksi. Ei sillä että se auttaisi mitään, sillä termistö on NIIIN käsittämätöntä, että sanakirjalle on paljon käyttöä. Mun luentomerkinnöt koostuu lähes kaikilla luennoilla lähinnä sanoista joita en ymmärrä ja jotka pitää selvittää...Operasjoner -kurssi on hyvä kurssi jatkoelämääni ajatellen. Siellä tutkitaan ROV ja AUV -aluksia, putkien asettamista merenpohjaan ja kaikkia muita operaatioita jotka pääsääntöisesti on lyhytaikaisia (esim öljynporauslautat tai matkustaja/rahtialukset ei kuulu tämän kurssin aihepiiriin). Sanoisinko, että yleissivistävä kurssi, jolla saa integroida ja derivoida paljon :D
Ja sitten mun lemppari kurssi (siinä ei ole lainkaan tenttiä, siksi se on lemppari). Undervannteknikk, grunnkurs. Norjaksi kai. Luulisin. Mutta se erityisesti liippaa läheltä sitä aihetta jonka kanssa tein töitä viime kesänä. Kurssilla perehdytään siis kaikkiin vedenalaisiin toimintoihin. Mielenkiintoista ja jälleen yleisivistävää. En ole vielä kyllä yhdellekään luennolle päässyt, kun luennot ei olleetkaan siinä salissa missä piti ja mistään ei löytynyt todellista tietoa..
Ai niin ja sitten on vielä se kurssi, josta en ole ihan varma, että onko mun pääni sen kanssa samalla tasolla. Hydrodynamiikka. Saattaapi olla, että se kurssi on liian iso luu mulle..
Tenttiähän mä en mitenkään pysty suorittamaan näistä kaikista. Tai no pystyn, mutta luultavasti jätän yhden tai kaksi kurssia lopulta käymättä. Tarvii vaan ensin selvittää, että mitkä on ne pahimmat..
Muuten tänne ei kuulu sen ihmeempää. Saksassa piti mennä käymään, mutta aikataulu ei nyt sitten antanutkaan periksi. Liikaa palautustöitä juuri silloin kun piti reissata. Ja sitten huhtikuussahan mä tulenkin pitkälle "lomalle" Suomeen ja käyn siinä samalla moikkaamassa Maijuakin siellä Unkarinmaalla.
Mutta nyt täytyy taas ruveta tutkimaan opiskelumateriaalia. Ahkera ja tunnollinen opiskelija nääs. :) Illalla menen kaverin luo pitsaillalliselle ja sitten meillä on hassu hattu -bileet sen naapurissa. Otan mun kärpässienihatun mukaan sinne :D Kannatti säästää sekin.
Ha det bra!
Annamaija
perjantai 30. tammikuuta 2009
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Oslo vol 2.
Kerronpa nyt teille vielä siitä kun kävin Oslossa joulukuun alussa. Reissusta on siis melkein kuukausi jo, mutta kun oli muita kiireitä (selityksiä, selityksiä) niin kerron vasta nyt.
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.
Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)
Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.
Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)
Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Ensisijainen syy reissulleni oli Nobel Peace Prize -konsertti, johon päätin suunnata heti kun kuulin, että sinne saa tavallinenkin pulliainen ostaa lippuja. Lipun ostin välittömästi samana päivänä kun ne tulivat myyntiin ja maksoin siitä 575 Norjan kruunua eli näillä kursseilla noin 60 euroa. Konsertti oli 11.12. ja kun tuolloin sattui olemaan käynnissä lukuloma/tenttikausi, päätin viipyä Oslossa muutaman päivän ja tutkia ympäristöä. Kesällähän kävin jo ihmettelemässä Vikelandparkin ja yleisesti kaupunkia ja nyt päätin sitten käydä kaikissa mahdollisissa museoissa.
Kolmen päivän aikana ehtiikin nähdä sen kokoisessa kaupungissa vaikka mitä. Pääsin perille tiistai-iltapäivänä ja illan ajan kuljin keskustassa ja kävin Akerhusin linnoituksessa ihailemassa vuonomaisemaa. Noh, tiedättehän te sen, että maailma on pieni paikka ja törmäsin siellä pariin tyttöön joiden kanssa oli syksyllä mökkireissulla. Vietettiin siinä sitten ilta yhdessä ja käveltiin kaupunkia ympäri.
Keskiviikkona menin tutustumaan Viikinkilaivamuseoon, Kon-Tiki museoon, Norjan merenkulun museoon, Fram-museoon ja Norsk folkmuseettiin. Kaikki museot on kaupungin keskustaa vastapäätä, vuonon mutkan toisella puolella. Kulkupelinä toimi siis bussi vaikka jonkun sortin paatillakin sinne kai olisi päässyt. Merenkulun museossa oli esillä näyttely Vietnamin sodan venepakolaisista ja heidän matkastaan uuteen turvallisempaan kotiin. Pääpaino oli eräässä seurueessa, jonka norjalainen rahtialus oli poiminut merestä. Lisäksi nähtävillä oli suunnaton määrä erilaisten alusten pienoismalleja. Olipa sinne Turun telakaltakin valmistuneita purkkeja päässyt esille.
Jos en kauhean väärin muista niin tämä on Voyager- tai Freedom-luokan paatti, mutta tarkkaa nimeä en painanut mieleen.Seuraavaksi siirryin Fram-museoon, joka on aivan merenkulun museon vieressä. Siellä on esillä tutkimusmatkailijat Fridjof Nansenia, Roald Amudsenia ja Otto Sverdrupia palvellut FRAM-alus. Paatti oli suuri ja sillä on tehty niin uskomattomia matkoja, että oli suorastaan hienoa päästä kävelemään sen kannelle.
Tämän enempää siitä ei saanut kerralla kuvaan. FRAM on rakennettu aikanaan nimenomaan arktisille alueille suuntautuvia tutkimusmatkoja varten ja sen ulkopinta ja muoto on erityisesti muokattu olosuhteisiin sopivaksi. Kun jää alkaa puristaa laivan runkoa, laiva puristuu kuin saippuapala sormien välistä jään pinnalle. Siellä paatti sitten ajelehti pohjoisella jäämerellä jään päällä kolmisen vuotta. Melkoisia miehiä nuo tutkimusmatkaajat. Jos menette joskus Osloon niin tätä kohdetta suosittelen. Siellä oppi hirvittävän määrän uutta asiaa :)Sitten oli luvassa yksi matkan kimmeltävimmistä kohteista. Oscar-patsas. No, varsinaisesti en mennyt katsomaan Oscar-patsasta, mutta näinpä senkin. Tiedä sitten, että onko se aito ja alkuperäinen...
Tämä patsas oli esillä Kon-Tiki museossa.Kon-Tiki museossa oli tarinaa norjalaisesta (ja parista muun maalaisesta) jantterista, jotka halusi selvittää, olisiko muinaisen Egyptin kaislaveneillä ollut mahdollista matkustaa meren yli. Historiankirjat kun ilmeisesti kertoo, että niillä oli mahdollista matkustaa vain Niilissä. Tarkoituksena oli kai todistaa, että eurooppalainen "sivilisaatio" on saattanut levitä Etelä-Amerikkaan jo aiemmin kuin nykyään uskotaan. Noh, joka tapauksessa. He päätyivät kokeilemaan reissua parikin kertaa ja pääsivät lopulta määränpäähän. Yhdesta matkasta tehtiin dokumenttielokuva Kon-Tiki (saanut nimensä joltain muinaistyypiltä,kts kuva) ja tämä dokumenttielokuva on sitten voittanut tuon Oscarin
Muinaishemmo Kon-Tiki
Kon-Tikimuseon jälkeen oli edessä pieni bussimatka kohti seuraavaa museota, joka oli Viikinkilaivamuseo. Tässä museossa on näytillä 3 melko vanhaa viikinkilaivaa, joista yhdestä ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, toisesta on jäljellä vähän enemmän ja kolmas on lähes täysin säilynyt.
Nämä kolme laivaa ovat toimineet kaikki hautoina. Viikinkijohtajat haudattiin aina omassa laivassaan ja yleensä mukaan laitettiin koruja ja muita tärkeitä esineitä. Vieressä olevassa kuvassa näkyy jonkin sortin mökki. Tällainen mökki rakennettiin laivaan ja sinne asetettiin vainaja ja aarteet. Sen jälkeen laiva mökkeineen haudattiin mutaan. Laivan säilymisaste riippuu aivan täysin siis siitä, miten hyvin hautaaminen on onnistunut. Ensimmäisessä hieman huonommin ja jälkimmäisessä paremmin. Haudanryöstäjät ovat tosin onnistuneet viemään monista hautalaivoista kaikki kallisarvoiset tavarat, mutta museossa oli nähtävillä paljon haudoista löydettyjä tavaroitakin.
Viikinkilaivojen ihailun jälkeen oli vuorossa Folkmuseet, johon on kerätty rakennuksia ympäri Norjaa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niiiiin väsynyt, että kävelin vain ympäriinsä ja ihailin. Kävin kyllä kulkemassa läpi lelunäyttelyn, jossa oli esillä leluja vuosien takaa (paperinukkeja ja puusta veistettyjä autoja), sekä saamelaisnäyttelyn, joka oli aikas mielenkiintoinen ja opetti mm sen, että saamelaiset saavat pitää (jos se nyt on oikea sana) porotokkiaan vain tietyillä alueilla Norjassa. Paperinukkien kohdalla oikein pysähdyin miettimään, että mitähän nykyajan lapsi sanoisi, jos hänelle veisi lahjaksi joskus paperinuken. Täytyy testata veljien tytöillä ;)Sitten olikin jo aika lähteä takaisin keskustaan sillä kuuden aikaan oli soihtukulkue keskustassa joka sitten pysähtyi Grand Hotelin eteen ja hurrasi Martti Ahtisaarelle. Kävin syömässä ja suuntasin kulkuni kohti hotellia. Paikka kuhisi poliiseja ja toimittajia ja mustia autoja tuli ja meni hotellin edustalta.
Sitten tuli kulkue ja sitten tuli Martti. Ja sitten hurrattiin ja Martti huiskutti :) Tästä ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia, koska mun kamera jäätyi. Ei sillä saanut enää minkäänlaisia kuvia (tai sitten en vaan osannut :D) Sitten mä olikin aika valmista kauraa. Ensinnäkin alkoi olla vähän kylmä, mutta alkoi olla myös väsy. Menin hostellille, mutta koska väsy ehti kaikota siinä matkalla suuntasin vielä elokuvateatterille katsomaan leffan "Burn After Reading". Voisin sanoa, että melkoisen omituinen leffa! Mutta ihan hyvä ja kyllä siinä naurutkin irtosi hyvin :) Jos ei muulle nauranut niin Brad Pittin fledalle. Jösses.
Torstaina oli suuri päivä kun illalla oli konsertti. Aloitin aamun käymässä naapurihotellissa seisovan pöydän aamupalalla. Petyin. Menin sinne toiveikkaana, että siellä saisi puuroa ja muita ihania asioita, mutta siellä oli käytännössä sämpylöitä, teetä ja kahvia, appelsiinimehua ja kananmunia. Noh, söin sitten leipäaamiaisen ja lähdin kohti National Gallerya, jossa majailee
Edvand Munchin Huuto ja Madonna. Kävelin kaikessa rauhassa koko gallerian läpi ja erityisesti mieleen jäi eräs maalaus. Maalaajan nimeä en muista, enkä maalauksen nimeä. Mutta kun kuvaa katsoi läheltä, siitä ei saanut mitään tolkkua. Sitten kun siirtyi kauemmas, hahmotti mitä kuvassa tapahtui. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen taulua katsellessa oli "pikselimössö". Läheltä kun katsoi näki kuinka kuva oli kasattu pisteistä ja kuvan hahmottamminen oli todellakin mahdotonta lähietäisyydeltä. Huuto oli Munchin omassa huoneessa kunniapaikalla, mutta vielä enemmän tykästyin Madonnaan. Siinä oli jotain ajatonta. Eri tavalla kuin Huudossa. Ehkäpä seuraavalla kerralla viivyn pidemmän aikaa :)
Nyt oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa. Aamun liikenneruuhka (3 korttelia busseja ja ratikoita jumissa, eikä mistään päässyt liikkumaan mihinkään) oli sotkenut vähän aikataulua ja lähdin kiireen vilkkaa Grünnerlökkan kaupunginosaan katsomaan mitä sillä on tarjota. Matkaoppaiden ja tuttujen mukaan sen tulisi olla paras kaupunginosa koko Oslossa. Täytynee käydä tutkimassa sitä lisää sitten kun on kesä, nimittäin nyt se oli toooosi harmaa ja tylsä. Mutta löysin pari hauskaa pientä putiikkia :)
Ja kävin siinä ohessa Eläinmuseossa (Zoological museum), Paleontologisessa museossa ja Geologisessa museossa. Näin jääkarhun, dinosauruksen ja timatin :) Erityisesti geologinen museo oli sellainen, missä saisi helposti vierähtämään koko päivän. Botanical garden piti myös käydä katsomassa, mutta siinä sitten tajusin, että sielläkin lienee enemmän nähtävää kesällä :D
Sitten olikin jo aika suunnata kohti hostellia, jotta ehti laittaa itsensä valmiiksi illan konserttia varten. Konsertti järjestettiin Oslon keskustassa olevassa Oslo Spectrumissa. Kyseessä on varsinainen monitoimitila, sillä siellä järjestetään messuja, yritysjuhlia, urheilutapahtumia ja konsertteja. Olisiko se sitten ehkä messukeskuksen ja Hartwall-areenan yhdistelmä?
Konsetti oli upea. Esiintyjät mahtavia ja Scarlett Johansson seisoi 5 metrin päässä minusta. Meinasin pölliä sen kengät kun olivat niin hienot! Kamera ei ollut mukana siellä, kun lipussa sanoi, että ei saa olla. Konsertin aikana seurasin kahta jannua, kun ne raahasi sellaista noin 40" näyttöä edestakaisin siinä mun lähelläni. Meni hetki ennen kuin tajusin, että se on prompteriruutu :D Ne kantoi sen juuri ennen juontoa paikalleen, nostivat ilmaan, pitivät sitä siellä niin kauan, että juonto oli ohi ja veivät sitten ruudun pois. Nerokasta :D Ja konsertti oli ehdottomasti jokaisen kruunun ja äyrin ja euron ja sentin arvoinen. Once in a Lifetime niin kuin aiemmin syksyllä mainitsin.
Perjantaina olikin sitten aika suunnata kulku kohti Trondheimia, sillä kaverilla oli tiedossa syntymäpäivät :) Mahtavaa! Junamatka meni tenttiin lukiessa ja kauhulla odottaessa, että koska juna syöksyy raiteilta. Jarruissa kun oli kuulemma jotain vikaa, eikä ne aina toimineet mutkissa toivotulla tavalla. Pysyimme kuitenkin raiteilla ja pääsin turvallisesti kotiin :)
No niin, nyt on päivitetty joulukuun tärkein tapahtuma. Muuten koko joulukuu meni nenä kiinni tenttikirjassa.
Nyt unten maille.
Ha det!
Annamaija
Chaos -teoriaa
Heissan!
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
Joululoma on ohi ja Suomen pölyt pyyhitty ovimattoon täällä Trondheimissa. Lentokentällä oli vähän tippa linssissä, kun äiti innostui halailemaan oikein huolella...Olishan tuota voinut jäädä Suomeenkin, mutta tulin nyt kuitenkin kun stipendinkin ehtivät maksaa koululta :D
Tällä kertaa matkat meni lähes ongelmitta. Mitä nyt odottelin laukkuani Helsinki-Vantaalla melkein 1,5 tuntia kun se ei ehtinyt Köpenhaminassa samaan koneeseen minun kanssa. Ja takaisin Trondheimiin tullessa melkein laukkuni hukkui. Jos Oslossa ei tarvitsisi ottaa laukkua ulos koneesta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viedä sen jälkeen takaisin tiskille, josta ne heittää sen seuraavan koneeseen, niin laukkuni ei välttämättä olisi tullutkaan mukanani. Kohteen kertova tag oli nimittäin kiinni siinä pyhällä hengellä ja en jaksa uskoa, että se olisi siinä säilynyt perille asti. Uusi laukku on siis hankintalistalla ensimmäisenä, jotta pääsen tuosta pahan karman kassista eroon.
Kotimatkalla luin Blue1:n lehteä koneessa ja naureskelin itsekseni kun siinä kerrottiin Linnan juhlista. Siinä yritettiin saada ulkomaalaiselle selitettyä miksi itsenäisyyspäivä on suomalaisille kotonaistumispäivä ja miksi ihmeessä väki möllöttää sitä vastaanottoa KOKO illan kun siellä ei edes tapahdu mitään. Tätä minäkin yritin selittää silloin kun naapurin ja kämppiksen kanssa katseltiin kekkereitä ja ne ei päässyt jyvälle, että mikä siinä on niin hienoa.
Ja sitten tahtoisin esittää teille chaos-teorian. Siis teorian, jolla saa noin 180 000 asukkaan kaupungin sekaisin. Tässä tulee.
1) Ota taivaallinen kourallinen lunta (eli siis niin paljon kun pystyt kuvittelemaan) ja nakkaa se johonkin kaupunkiin. Jos mahdollista, nakkaa lumi kaupunkiin, jossa on elämää suurempia mäkiä.
2) Sitten laitetaan aamuksi sellainen kevyt +1 - +3 lämpötilaksi, että ihmisillä on mukavaa.
3) Pidä huoli, että ennen puoltapäivää kaupunnin miehet käy siivoamassa kaduilta (ja mäistä) lumet pois. Anna lämpöisen ilman vielä sulattaa katuja hetki ja sitten käännä termostaatti pois päältä. Joku -2 astetta pakkasta riittänee. Tämä tulisi olla tehtynä viimeistään iltapäiväruuhkan alkaessa, eli noin klo 15. Samaan aikaan olisi hyvä pistää vielä pieni lumikuuro sekoittamaan soppaa.
4) Ja sitten ei muuta kun otat rennon asennon ja katselet mitä tapahtuu, kun ihmiset yrittää päästä iltapäiväruuhkassa niitä elämää suurempia mäkiä ylös autoillaan, jotka ei nastarenkaita ole nähneetkään. Mahtavaa viihdettä kun kaupunki on kaaoksessa :)
Erääseenkin kaupunginosaan ei tänään ihan hirveän montaa bussia kulkenut, kun sinne vievässä mäessä oli jumissa noin 4 henkilöautoa siinä iltapäiväruuhkassa. Pelti on rytissyt kun Trondheimissa on satanut muutaman päivän sisään melkoisen paljon lunta. Kahden viimeisen päivän aikana yksistään on tullut 10 senttiä..vähintään.
Eilen istuin iltapäiväbussissa kotiinpäin kun bussi ensin jäi jumiin pysäkille pieneen mäkeen. Vieressäni istui nainen joka lähes söi rystysensä kun sitä jännitti, että päästäänkö me liikkeelle lainkaan. Sitten jouduttiin iltapäiväruuhkan takia pysähtymään muuten vaan vähän isompaan mäkeen. Ja siinähän sitä sitten oltiin. Katselin sivusilmällä, että mahtaakohan tämä nainen pyörtyä, se kun näytti ihan siltä. Ei mennyt kuin puoli kilometriä ja taas jouduttiin pysähtymään risteykseen, jossa on luonnollisesti mäki ja siinä sitä taas oltiin. Kuski painoi tallan pohjaan ja antoi renkaiden runnuttaa niin kauan että otti johonkin kiinni. Ja taas matka jatkui. Tämä toistui vielä kaksi kertaa erinäisissä mäkilähdöissä. Kovia sällejä nuo bussikuskit.
Vaan tänään vasta sainkin hienon bussikyydin :) Kuskilla meni risteys vähän pitkäksi ja kun se nyt sattui taas olemaan mäessä (tällä kertaa alamäessä) niin se joutui jarruttelemaan aika kovin. No siinähän mentiin sivuluisussa eteenpäin useita metrejä. Se on aina hienoa kun bussi vetää kylkimyyryä :D No eipä siinä mitään. Seuraavaksi piti lähteä ylämäkeä kohti ja eihän se nyt niin helposti sitten käy. No kuski painoi kaasua ja ohjasi bussin aitoon "paskarinkiliikkeeseen"! Perä mennä viipotti, että saatiin auto oikaistua ja taas päästiin 200 metrin runtuamisen jälkeen kiinni tiehen :) Seuraavalla pysäkillä kuski hyppäsi ulos ja tarkisti ettei autoon tullu lommoja ja matka jatkui. Voin kertoa, että bussissa oli täysin hiljaista, kun yritettiin päästä siitä risteyksestä irti. Vaan oli se hienoa.
Maanantaina alkaa koulu ja sitä ennen täytyy saada valmiiksi Vesihydrauliikan tehtäviä ja harkkatyötä ja vaikka mitä muuta. Että eiköhän tässä ole syytä palata sorvin ääreen.
Ha det!
Annamaija
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Lattialla makoilua ja mäkihyppyä
Tässä päivän piristysruiske.
Välillä kannattaa makoilla lattialla ja polttaa kynttilöitä näköjään.
Käytiin katsomassa tänään mäkihyppyä ja siellä suomalaisista loisti sellaiset nimet, joita ei ole koskaan kuullutkaan,...Hassua. Harri Ollikin hyppäsi hienosti, mutta alastulo meni vähän metsään (ei onneksi kirjaimellisesti) kun pehva ja selkä kosketti maata, ja pisteet jäi vähiin. Ja silti se oli 13.
Sitten tein kirjolohipastaa ja katsoin Linnan juhlia netistä. Olihan siellä hienoja pukuja, mutta kyllä aikaisemmin on ollut hienompia. Naapuri ja kämppiskin osallistui pukujen arviointi raatiin :)
Nyt nukkumaan.
Ha det!
Annamaija
perjantai 5. joulukuuta 2008
Talvi hellii
Olipa hauska loma Suomessa, mutta hieman ehkä märkä. Oli mukava palata Trondheimiin, jossa on talvea pitänyt jo kaksi viikkoa. Eikä loppua näy! (äkkiä nyt tarkistamaan yr.no ettei oo tulossa helteitä). 10 päivän ennuste lupaa pakkasta lähes koko jaksolle ja maanantaina pitäisi tulla lisää lunta. Tänään on ollut 13 astetta miinuksen puolella.
Olin tänään ensimmäisessä (niistä kahdesta) tentissäni ja totesin, että on täällä systeemi vähän erilainen. Tenttisalissa on oltava klo 9:00 kun tentti alkaa. Salissa on valvojia kuin pipoja opiskelijoiden päässä kun he suuntaavat näissä keleissä kohti pysäkkiä. Olo oli vähän kuin ylioppilaskirjoituksissa. Sitten alkoi tentti.
Ensimmäinen tenttijä lähti vessaan noin puolen tunnin jälkeen. Hänelle ei äiti koskaan opettanut, että vessassa saa käydä myös etukäteen. Seuraavaksi alkoi lisäpaperin jakorumba. Jokaiselle oli jaettu 3 paperia, siis A4 -kokoinen paperi, johon pystyi kirjoittamaan vain yhden sivun verran tekstiä. Itse palautin lopuksi 9 tällaista paperia, joten voisin kuvitella, että niitä olisi voinut jakaa jo alunperin vähän enemmän. Valvojat kävi tarkistamassa meidän henkilöllisyyden samalla kun teimme tenttiä, mutta jouduimme myös näyttämään kortin vielä lähteissä. Allekirjoitimme paperiin, että olemme olleet paikalla.
Sitten saliin ilmestyi kurssin luennoitsija ja toinen ja vielä se kolmaskin. Ja heiltä sai kysyä!! Mietityttää vaan, että millaisia asioita, koska jos joku ei tiedä miten lasketaan vaikka todennäköisyys sille, että moottori toimii 4000 käyttötunnin jälkeen ilman vikoja, kun sille on annettu tietyt lähtötiedot, niin onhan se vähän epäreilua, että se saa kysyä sitä. No, koska en tiennyt, mitä saa kysyä niin en kysynyt mitään. Tentin kysymykset oli norjaksi ja osa niistä jäi vähän epäselviksi, että niitä olisi ehkä voinut kysyä.
Noh, tentti siis kesti 4 tuntia ja ensimmäinen taisi lähteä salista noin 3 tunnin ja 40 minuutin jälkeen. Aivan ennenkuulumatonta. Muutaman tentin TTY:llä valvoneena voin sanoa, että AINA joku lähtee heti kun saa. TTY:llä 30 minsan jälkeen ja NTNU:lla tämä aika on 1 tunti. Mutta täällä kaikki ahkeroi koko tenttiajan. Myös minä.
Tentti pidettiin paikallisessa Tampere-talossa, Trondheim Spectrumissa. Koulu vuokraa sieltä tilat tenttejä varten, kun omat ei riitä. Se on kyllä keskustan tuntumassa, mutta aivan hornan kuusessa. Joka tässä tapauksessa on ihana asia. Kun lähdin yhden maissa kävelemään kohti keskustaa, ulkona paistoi aurinko ja oli pakkasta. Ja sain kävellä sulan joen rantaa ja ihailla maisemia. Löysin aika mahtavan lenkkeilypaikan sieltä. Sinne siis huomenna Itsepäisyyspäivän kunniaksi.
Huomiseksi olen varannut ohjelmaan hyvää ruokaa, kajarit kaverilta ja Ylen Areenan lähetyksen suorana Presidentin linnasta (onko tämä yhdys sana?). Aion lisäksi polttaa sinisen ja valkoisen kynttilän.
Mutta nyt. Nyt lähden pitämään seuraa naapurin Maisalle :)
Ha det!
Annamaija
Olin tänään ensimmäisessä (niistä kahdesta) tentissäni ja totesin, että on täällä systeemi vähän erilainen. Tenttisalissa on oltava klo 9:00 kun tentti alkaa. Salissa on valvojia kuin pipoja opiskelijoiden päässä kun he suuntaavat näissä keleissä kohti pysäkkiä. Olo oli vähän kuin ylioppilaskirjoituksissa. Sitten alkoi tentti.
Ensimmäinen tenttijä lähti vessaan noin puolen tunnin jälkeen. Hänelle ei äiti koskaan opettanut, että vessassa saa käydä myös etukäteen. Seuraavaksi alkoi lisäpaperin jakorumba. Jokaiselle oli jaettu 3 paperia, siis A4 -kokoinen paperi, johon pystyi kirjoittamaan vain yhden sivun verran tekstiä. Itse palautin lopuksi 9 tällaista paperia, joten voisin kuvitella, että niitä olisi voinut jakaa jo alunperin vähän enemmän. Valvojat kävi tarkistamassa meidän henkilöllisyyden samalla kun teimme tenttiä, mutta jouduimme myös näyttämään kortin vielä lähteissä. Allekirjoitimme paperiin, että olemme olleet paikalla.
Sitten saliin ilmestyi kurssin luennoitsija ja toinen ja vielä se kolmaskin. Ja heiltä sai kysyä!! Mietityttää vaan, että millaisia asioita, koska jos joku ei tiedä miten lasketaan vaikka todennäköisyys sille, että moottori toimii 4000 käyttötunnin jälkeen ilman vikoja, kun sille on annettu tietyt lähtötiedot, niin onhan se vähän epäreilua, että se saa kysyä sitä. No, koska en tiennyt, mitä saa kysyä niin en kysynyt mitään. Tentin kysymykset oli norjaksi ja osa niistä jäi vähän epäselviksi, että niitä olisi ehkä voinut kysyä.
Noh, tentti siis kesti 4 tuntia ja ensimmäinen taisi lähteä salista noin 3 tunnin ja 40 minuutin jälkeen. Aivan ennenkuulumatonta. Muutaman tentin TTY:llä valvoneena voin sanoa, että AINA joku lähtee heti kun saa. TTY:llä 30 minsan jälkeen ja NTNU:lla tämä aika on 1 tunti. Mutta täällä kaikki ahkeroi koko tenttiajan. Myös minä.
Tentti pidettiin paikallisessa Tampere-talossa, Trondheim Spectrumissa. Koulu vuokraa sieltä tilat tenttejä varten, kun omat ei riitä. Se on kyllä keskustan tuntumassa, mutta aivan hornan kuusessa. Joka tässä tapauksessa on ihana asia. Kun lähdin yhden maissa kävelemään kohti keskustaa, ulkona paistoi aurinko ja oli pakkasta. Ja sain kävellä sulan joen rantaa ja ihailla maisemia. Löysin aika mahtavan lenkkeilypaikan sieltä. Sinne siis huomenna Itsepäisyyspäivän kunniaksi.
Huomiseksi olen varannut ohjelmaan hyvää ruokaa, kajarit kaverilta ja Ylen Areenan lähetyksen suorana Presidentin linnasta (onko tämä yhdys sana?). Aion lisäksi polttaa sinisen ja valkoisen kynttilän.
Mutta nyt. Nyt lähden pitämään seuraa naapurin Maisalle :)
Ha det!
Annamaija
maanantai 24. marraskuuta 2008
EVO-matkustamista
Tänään (maanantaina 24.11.) evotin itse, luontoäiti evotti, AVINOR evotti, Kööpenhaminan lentokenttäpalvelu evotti, SAS evotti, Trondheimin kaupunkiliikenne evotti ja jopa Elisa evotti. Evo*-päivä (*et vaan osaa)
EDIT Torstaina 27.11.
No niin. Olen siis Suomessa yllätyslomalla. Loman piti olla yllätys lähinnä perheelle, mutta siitä tulikin enemmän yllätys itselleni....
Maanantaiaamuna tarkistelin pakkaamiani tavaroita: Lipputiedot on mukana, CHECK; tietokone ja puhelin, sekä laturit ja muut mukana, CHECK; tenttikierjat mukana, CHECk; Muista ottaa passi.
Tässä alkuperäinen matkasuunnitelma: Lento Trondheim-Tukholma -> Turistina Tukholmassa -päivä -> Viking Amorella Turkuun -> tiistaiaamuna Turussa ja noin 11:00 Hämeenlinnassa. Matkalle piti tulla hintaa edulliset 250 euroa.
Sunnuntaisen myrskyn takia katsoin vielä netistä että lentoni Arlandaan 12:15 lähtee normaalisti Trondheimista. Kyllä. Netti näytti, että lento lähtee normaalisti. Lähdin yhdeksältä bussilla kohti keskustaa ja lentokenttäbussia. Tässä vaiheessa Trondheimin kaupunkiliikenne evotti ekan kerran kun bussikuskia jännitti lumessa ajaminen senkin verran, että bussi oli 15 minuuttia myöhässä.
Lentokenttäbussi tuli ja vei minut kentälle. Matkalla kentälle huomasin, että Elisan liittymäni ei pysty rekisteröimään SIM-korttia, eli en pääsisi Norjan ulkopuolella yhteyteen kenekään kanssa (Norjan liittymä ei kuulu maan ulkopuolella). No ajattelin, että tämä ei olisi ongelma.
Kun pääsin check-in aulaan tajusin, että yksi CHECK jäi aamulla toteuttamatta...Passi. Saakeli se jäi kotiin. Noh, Olin kentällä kymmeneltä joten ajattelin, että voin kipaista kotiin hakemaan passin ja sittenkin ehdin vielä koneeseen...tiukalle menee mutta ehdin.
Menin hoitamaan automaatille Check-in:in ja sain kuulla automaatilta, että minun tulee ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Tutkin lentolippuani tarkemmin ja tajusin, että sen lisäksi, että olin jättänyt passin kotiin, olin katsonut myös lennon ajankohdan tunnilla pieleen..Se lähteekin 11:15. Paska. Nyt olin niin sanotusti pulassa. Sen jälkeen katsoin taulua ja totesin, että lento Arlandaan on "cancelled". Jaahas. Kiire loppui siihen paikkaan... Menin lipunvaihtojonoon ja sain noin 11.10 uudet liput iltapäivälle. Alunperin lentoni piti mennä suoraan Tukholmaan, mutta nyt sain lennon Oslon kautta Arlandaan. Uudella lennolla ehtisin juuri ja juuri laivaan. Se siitä turisteilusta Tukholmassa.
Menin kotiin, hain passin. Menin takaisin kentälle ja Check-in:in kautta portille. Juuri ennen koneeseen nousua sain Norjan numerooni vielä tekstiviestin. Luin sen ja kirosin luontoäidin alimpaan hel*****in. Lento Oslosta Arlandaan oli myös peruttu. Noin, lennon jälkeen olisin siis jumissa Oslossa ilman tietoa, että miten päästä Tukholmaan saati sitten Suomeen. Osloon saavuttuani jouduin metsästämään laukkuani kun Avinorin laukkupojat oli laittanut laukun ulkomaanterminaalin laukkuhihnalle...johon minulla ei tietysti maan sisäisellä lentäneenä ollut mitään asiaa. W**tu. Katselin lasin läpi kun laukkuni oli lentokentän laukkukarusellissä ja pyöri siellä vinhasti ympäri. Ystävällinen nainen päästi minut takahuoneen kautta hakemaan laukkua.
Sitten lähtöaulan G-alueelle selvittämään kohtaloani. Jono SAS:n Tukholmaselvitykseen oli pitkä. Ja yllätys yllätys. Laukkuepisodin vuoksi olin jonon viimeisenä... Kävin vähän tiedustelemassa Finnairin hintaa suoralle Helsingin lennolle, sillä tässä vaiheessa en luonnollisesti enää halunnut Tukholmaan..Viking kun ei odottelisi ja itseäni ei kiinnostanut pätkääkään jäädä Osloon yöksi ja mennä sitten Tukholmaan ja siitä jotenkin Suomeen. Finnairin hinta oli opiskelijaystävällinen 4000 NORJAN KRUUNUA, eli noin 500 euroa. Tässä vaiheessa mietin jo kävelemistä varteenotettavana vaihtoehtona..
Jonottaessani SAS:n tiskille soitin jo kotiväelle, kun rupesi ottamaan päähän..Että se siitä yllätyksestäkin. Noh, pääsin noin tunnin jonotuksen jälkeen selvitystiskille ja kysyin saako lippua vaihdettua lisämaksulla Helsinkiin. Nainen sanoi: "Siinä tapauksessa sinun täytyy mennä tuonne lipputiskille" ja osoitti oikealle puolelleen. Jaha, no kiitoksia. Menin hakemaan numerolapun lipputiskille ja meinasin kuolla nauruun. Taulussa oli menossa suunnilleen numero 4400 ja omassa lapussani oli numero 4523. Jaha, no ei kai tässä muu auta kuin istua odottamaan. Nojasin rennosti roskikseen ja rupesin irkkaamaan :D
Numerot meni oikeastaan aika nopeasti loppujen lopuksi, sillä ilmeisesti joitakin ihmisiä oli alkanut nyppiä se jonottaminen. Istuin lippujonossa hieman vajaan tunnin. Sitten menin kysymään lipunvaihtomahdollisuutta. Nainen sanoi, että lipunvaihto ei ole mahdollinen, mutta hän voi myydä mulle uuden lipun. No ei kai siinä sitten mitään. Suora lento Helsinkiin oli täynnä, mutta Kööpenhaminan kautta löytyi tilaa, hintaan 2300 NOK (noin 250 euroa). Että näin. Se siitä edullisesta matkustamisesta.
Noh, ostin lipun ja lähdin vartoamaan konetta. Uskomatonta kyllä, tämä kone nousi lähes ajallaan. Köpiksessä taas Blue1 ja Tanskan lentokenttäfirma (FINAVIAA vastaava) suoritti. Portilla oli 6 lentoemoa 10 minuttia sen jälkeen kun boardingin piti alkaa. Mutta yksikään ei ollut tulossa lennolle. Sen enempää ei näkynyt kentän työntekijääkään tarkistamaan matkaajien lippuja tai konettakaan. Nice. Lopulta, kun lennon piti lähteä 23:00 (alunperin tosin 22:40), ilmestyi 22:35 lentoemot ja kenttähenkilökunta ja aloittivat koneen pikatarkistuksen ja siivouksen. Kone lähti 22:55. Nice. Ja koska Elisa ei toiminut, en voinut ilmoittaa viivastymisestä hakijalleni..
Lento Suomeen sujui mukavasti ja laskukin oli oikein leppoisa, vaikka HKI-Vantaalla satoikin lunta. Ja sitten olikin luvassa seuraava floppi. En tiiä oliko se tällä kertaa Finavia vai joku muu, mutta meidän tuloportilla oli toinen kone, jonka poistumista odotimme noin 15 minuuttia. Nice. Lopulta noin 1:50 pääsimme koneesta ulos ja tavaroita noukkimaan. Tästä tarinasta puuttuu enää, että laukku olisi jossain Mexicossa, mutta uskomatonta kyllä, se saapui kuin saapuikin hihnalle. Melko pitkän odottelun päätteeksi, mutta kuitenkin.
Isoveljeni Tommi oli vastassa kentällä (niin tämänhän piti siis olla yllätys) ja lähdimme kohti Hämeenlinnaa. Perillä olimme noin 3:00 yöllä... Eli pääsin perille, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus.
Ja sain mä yllätettyäkin jonkun. Laitoin toiselle isoveljelle, Janille, yöllä viestin, että tarviin yhden prujun kotoa Tommin luo. Hän oli miettinyt melko kauan, että miksi se täytyy raahata Tommin luo :) JESH!
Elisan ongelmakin selvisi tiistaina kun kävin liikkeessä pyörähtämässä: Ne oli sulkeneet sen. Nice.
Mutta täällä olen nyt ja toivon, että kotimatka sujuu hieman paremmin :D
Heippa!
Annamaija
EDIT Torstaina 27.11.
No niin. Olen siis Suomessa yllätyslomalla. Loman piti olla yllätys lähinnä perheelle, mutta siitä tulikin enemmän yllätys itselleni....
Maanantaiaamuna tarkistelin pakkaamiani tavaroita: Lipputiedot on mukana, CHECK; tietokone ja puhelin, sekä laturit ja muut mukana, CHECK; tenttikierjat mukana, CHECk; Muista ottaa passi.
Tässä alkuperäinen matkasuunnitelma: Lento Trondheim-Tukholma -> Turistina Tukholmassa -päivä -> Viking Amorella Turkuun -> tiistaiaamuna Turussa ja noin 11:00 Hämeenlinnassa. Matkalle piti tulla hintaa edulliset 250 euroa.
Sunnuntaisen myrskyn takia katsoin vielä netistä että lentoni Arlandaan 12:15 lähtee normaalisti Trondheimista. Kyllä. Netti näytti, että lento lähtee normaalisti. Lähdin yhdeksältä bussilla kohti keskustaa ja lentokenttäbussia. Tässä vaiheessa Trondheimin kaupunkiliikenne evotti ekan kerran kun bussikuskia jännitti lumessa ajaminen senkin verran, että bussi oli 15 minuuttia myöhässä.
Lentokenttäbussi tuli ja vei minut kentälle. Matkalla kentälle huomasin, että Elisan liittymäni ei pysty rekisteröimään SIM-korttia, eli en pääsisi Norjan ulkopuolella yhteyteen kenekään kanssa (Norjan liittymä ei kuulu maan ulkopuolella). No ajattelin, että tämä ei olisi ongelma.
Kun pääsin check-in aulaan tajusin, että yksi CHECK jäi aamulla toteuttamatta...Passi. Saakeli se jäi kotiin. Noh, Olin kentällä kymmeneltä joten ajattelin, että voin kipaista kotiin hakemaan passin ja sittenkin ehdin vielä koneeseen...tiukalle menee mutta ehdin.
Menin hoitamaan automaatille Check-in:in ja sain kuulla automaatilta, että minun tulee ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Tutkin lentolippuani tarkemmin ja tajusin, että sen lisäksi, että olin jättänyt passin kotiin, olin katsonut myös lennon ajankohdan tunnilla pieleen..Se lähteekin 11:15. Paska. Nyt olin niin sanotusti pulassa. Sen jälkeen katsoin taulua ja totesin, että lento Arlandaan on "cancelled". Jaahas. Kiire loppui siihen paikkaan... Menin lipunvaihtojonoon ja sain noin 11.10 uudet liput iltapäivälle. Alunperin lentoni piti mennä suoraan Tukholmaan, mutta nyt sain lennon Oslon kautta Arlandaan. Uudella lennolla ehtisin juuri ja juuri laivaan. Se siitä turisteilusta Tukholmassa.
Menin kotiin, hain passin. Menin takaisin kentälle ja Check-in:in kautta portille. Juuri ennen koneeseen nousua sain Norjan numerooni vielä tekstiviestin. Luin sen ja kirosin luontoäidin alimpaan hel*****in. Lento Oslosta Arlandaan oli myös peruttu. Noin, lennon jälkeen olisin siis jumissa Oslossa ilman tietoa, että miten päästä Tukholmaan saati sitten Suomeen. Osloon saavuttuani jouduin metsästämään laukkuani kun Avinorin laukkupojat oli laittanut laukun ulkomaanterminaalin laukkuhihnalle...johon minulla ei tietysti maan sisäisellä lentäneenä ollut mitään asiaa. W**tu. Katselin lasin läpi kun laukkuni oli lentokentän laukkukarusellissä ja pyöri siellä vinhasti ympäri. Ystävällinen nainen päästi minut takahuoneen kautta hakemaan laukkua.
Sitten lähtöaulan G-alueelle selvittämään kohtaloani. Jono SAS:n Tukholmaselvitykseen oli pitkä. Ja yllätys yllätys. Laukkuepisodin vuoksi olin jonon viimeisenä... Kävin vähän tiedustelemassa Finnairin hintaa suoralle Helsingin lennolle, sillä tässä vaiheessa en luonnollisesti enää halunnut Tukholmaan..Viking kun ei odottelisi ja itseäni ei kiinnostanut pätkääkään jäädä Osloon yöksi ja mennä sitten Tukholmaan ja siitä jotenkin Suomeen. Finnairin hinta oli opiskelijaystävällinen 4000 NORJAN KRUUNUA, eli noin 500 euroa. Tässä vaiheessa mietin jo kävelemistä varteenotettavana vaihtoehtona..
Jonottaessani SAS:n tiskille soitin jo kotiväelle, kun rupesi ottamaan päähän..Että se siitä yllätyksestäkin. Noh, pääsin noin tunnin jonotuksen jälkeen selvitystiskille ja kysyin saako lippua vaihdettua lisämaksulla Helsinkiin. Nainen sanoi: "Siinä tapauksessa sinun täytyy mennä tuonne lipputiskille" ja osoitti oikealle puolelleen. Jaha, no kiitoksia. Menin hakemaan numerolapun lipputiskille ja meinasin kuolla nauruun. Taulussa oli menossa suunnilleen numero 4400 ja omassa lapussani oli numero 4523. Jaha, no ei kai tässä muu auta kuin istua odottamaan. Nojasin rennosti roskikseen ja rupesin irkkaamaan :D
Numerot meni oikeastaan aika nopeasti loppujen lopuksi, sillä ilmeisesti joitakin ihmisiä oli alkanut nyppiä se jonottaminen. Istuin lippujonossa hieman vajaan tunnin. Sitten menin kysymään lipunvaihtomahdollisuutta. Nainen sanoi, että lipunvaihto ei ole mahdollinen, mutta hän voi myydä mulle uuden lipun. No ei kai siinä sitten mitään. Suora lento Helsinkiin oli täynnä, mutta Kööpenhaminan kautta löytyi tilaa, hintaan 2300 NOK (noin 250 euroa). Että näin. Se siitä edullisesta matkustamisesta.
Noh, ostin lipun ja lähdin vartoamaan konetta. Uskomatonta kyllä, tämä kone nousi lähes ajallaan. Köpiksessä taas Blue1 ja Tanskan lentokenttäfirma (FINAVIAA vastaava) suoritti. Portilla oli 6 lentoemoa 10 minuttia sen jälkeen kun boardingin piti alkaa. Mutta yksikään ei ollut tulossa lennolle. Sen enempää ei näkynyt kentän työntekijääkään tarkistamaan matkaajien lippuja tai konettakaan. Nice. Lopulta, kun lennon piti lähteä 23:00 (alunperin tosin 22:40), ilmestyi 22:35 lentoemot ja kenttähenkilökunta ja aloittivat koneen pikatarkistuksen ja siivouksen. Kone lähti 22:55. Nice. Ja koska Elisa ei toiminut, en voinut ilmoittaa viivastymisestä hakijalleni..
Lento Suomeen sujui mukavasti ja laskukin oli oikein leppoisa, vaikka HKI-Vantaalla satoikin lunta. Ja sitten olikin luvassa seuraava floppi. En tiiä oliko se tällä kertaa Finavia vai joku muu, mutta meidän tuloportilla oli toinen kone, jonka poistumista odotimme noin 15 minuuttia. Nice. Lopulta noin 1:50 pääsimme koneesta ulos ja tavaroita noukkimaan. Tästä tarinasta puuttuu enää, että laukku olisi jossain Mexicossa, mutta uskomatonta kyllä, se saapui kuin saapuikin hihnalle. Melko pitkän odottelun päätteeksi, mutta kuitenkin.
Isoveljeni Tommi oli vastassa kentällä (niin tämänhän piti siis olla yllätys) ja lähdimme kohti Hämeenlinnaa. Perillä olimme noin 3:00 yöllä... Eli pääsin perille, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus.
Ja sain mä yllätettyäkin jonkun. Laitoin toiselle isoveljelle, Janille, yöllä viestin, että tarviin yhden prujun kotoa Tommin luo. Hän oli miettinyt melko kauan, että miksi se täytyy raahata Tommin luo :) JESH!
Elisan ongelmakin selvisi tiistaina kun kävin liikkeessä pyörähtämässä: Ne oli sulkeneet sen. Nice.
Mutta täällä olen nyt ja toivon, että kotimatka sujuu hieman paremmin :D
Heippa!
Annamaija
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Lofootit
Heissan!! Hieman tässä ehti aikaa vierähtää...Kiirettä pitää koulun kanssa kun pitäisi viimeistellä projektitöitä ja tentteihin olisi pitänyt jo alkaa lukemaan....Tyypillistä. Viikko sitten olin Lofooteilla Danin ja Carinan kanssa. Upea matka...Aivan mahtava.
Matkaan me lähdettiin keksiviikkoyönä ja suunnattiin junalla kulku kohti pohjoista. Jostain syystä jouduttiin hyppäämään junasta yhdellä asemalla pois ja matkaamaan bussilla reilu 10 minuttia seuraavalle asemalle. Kotimatkalla selvisi syykin. Radan varrella oli ollut maanvyörymä (äiti, eläs panikoi :) ) ja sinne ei ollut luonnollisesti junalla asiaa. Eipä vaan Suomessa tällaista koskaan tapahdu...tietääkseni. Ja jos tapahtuisi niin se olisi luonnollisesti VR:n ja liikenneministerin vika (suomalaiset tuntien) :P
Torstaina oltiin Bodøssä perillä noin yhdeksän aikaan. Junamatka siis tosiaan kestää 10 tuntia. Torstai käytettiin kaupunkiin tutustumiseen. Olin aika hämmästynyt kaupungin koosta. Oletin sen olevan vähän pienempi (lue: ehkä 15 000 asukasta), mutta siellähän asuu 47 000 asukasta. Melkoista. Kävelimme kaupungin keskustassa ja sitten lähdimme tutustumaan Ilmailumuseoon. Ehdottomasti hyvä valinta. Ilmailumuseossa oli kaksi näyttelyä: sotilasosasto ja siviili-ilmailuosasto. Lopuksi päästiin käymään "lennonjohtotornissa". Kai se joskus oli ollut lennonjohtotorni ja kyllä sieltä nytkin näki kun siviilikoneet ja sotilaskoneen nousi ja laski sulassa sovussa, samalta kentältä.
Moottori lentokonenäyttelyssä. Tarjolla olisi ollut kyllä paljon "Konetytöt kokeilee" -sarjaan soveltuvaa materiaalia.
Illan suussa lähdimme kohti Svolværiä, joka toimi meidän tukikohtana reissun ajan. Matka pika-aluksella kesti nelisen tuntia ja olimme perillä noin yhdeksän aikaan. Sitten lähdimme arpomaan mökkimme sijaintia. Tiesimme, että se on noin 5 kilometrin päässä Svolvaerista ja että se on noin 3 kilometrin päässä Kabelvågista, joka on Svolvaerin lähellä. Kysyimme, miten pääsemme Kabelvågiin ja niin matkamme ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt patikointi alkoi. Loppujen lopuksi käpöstelimme mökille melkein 10 kilometriä ja 2 tuntia (ihan hyvää vauhtia siis) ja olimme perillä yhdentoista jälkeen yöllä. Voinen kertoa kaikkien puolesta, että uni tuli melko nopeasti sen jälkeen kun olimme saaneet pastaa napaan.
Mökki oli aivan ihana. Sellainen Rorbu-mökki, joka on "old style" -mökki norjassa. Yksi huone, jossa oli keittonurkka ja sängyt. Aamulla huomasimme, että aamupalapöydästä oli aika mukavat maisemat. Sitten lähdimme hakemaan vuokra-autoa Svolvaerista. Nappasimme auton ja kahvit ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä seikkailua, joka sisälsi mm. viikinkimuseon.
Matkalla kohti viikinkimuseota, joka on jærven toisella puolella pienen kukkulan päällä.
Museo on perustettu aidon viikinkiasumuksen raunioille sen jälkeen kun maanviljelijä 1990 -luvun lopulla löysi pellostaan viikinkiaikaisia esineitä.
Reissun päällä näki aivan uskomattomia maisemia. Siis aivan uskomattomia. Laitoin nyt tähän pari kuvaa ja lisään kunhan ehdin.
Minä olin meidän kuski koki matkan ajan, koska olin ainoa yli 25 -vuotias. Alle 25:set olisi joutunut maksamaan 200 NOK lisää/ päivä/pää. Aina kun oli joku upea maisema takapenkiltä ja sivusta kuului " pitäisiköhän tässä pysähtyä?". Loppumatkasta pysähdyin aina kun luulin kuulleeni sanan STOP :D
Kaverini tiivisti hyvin maisemat yhteen lauseeseen " It's ridiculous how the landscape is here..." Niinpä. Naurettavan upea.
Välikevennyksenä kuva Viikinkimuseosta, jossa esiteltiin kaikkea viikinkiaikaista. Pöydällä oleva ruoka ei sentään ole viikinkiaikaista, mutta kuvan kalat mm ovat 10 vuotta lojuneet samalla pöydällä. Pöytään tuli lommo, kun opas kalautti siihen kalalla... :)
Korissa on kuivattuja omenoista ja porkkanoita, jotka on lojuneet korissa nyt 12 vuotta.
Tarkoituksena oli demonstroida kuinka hyvin asiat säilyy kun ne kuivaa.
Illan suussa ajoimme Henningsværiin, koska täti Svolværin turisti-infossa oli sitä mieltä, ettei me voida olla käymättä siellä. Ja voisin sanoa, että kannatti käydä. Henningsvaer on saari, jonne menee aika kapea ja aika mutkikas tie. Sinne mennessä pääsee ylittämään myös kaksi yksikaistaista korkeaa siltaa. Maisemat on matkalla upeat ja itse kylä...Ihana, kaunis, suloinen ja haisi aika paljon turskalle. Aito kalastajakylä siis :) Kaikilla vähänkään korkeammilla paikoilla oli kalankuivatustelineet pystyssä ja koska nyt on kuivatuksen paras kausi, siellä oli myös kalaa kuivamassa.
Kapakala tulee kuivattaa marras-joulukuussa kun lämpötila on alle 4 astetta, mutta ei mene vielä pakkasen puolelle (älkää edes kysykö miksi tiedän tällaisen asian :D ). Näin kala ei mätäne, mutta ei myöskään jäädy. Tarkkaa hommaa. Silti ehkä hieman mietitytti, että mites sitten kaatosateella.
Henningsvaeriin me palattiin vielä seuraavanakin päivänä, koska halusimme nähdä paikallisen joulumarkkinat. Silloin sitten satoikin jo vettä ja menimme kuivattelemaan ja pitämään sadetta paikalliseen ravintolaan, jossa pääsin tutustumaan jälleen yhteen ruokaelämykseen, valaaseen. NAM :P Tällä kertaa tarjolla ei ollut pihviä vaan ohueksi leikattua ja aika raskaasti suolattua versiota, mutta kuulin, että se pihviversiokin on hyvää. Valasviipaleet syötiin "flatbrødin", punasipulin ja "rømmen" kera.
Junasta näkyi kotimatkalla lunta. Paljon lunta. Nyt meilläkin alkaa jo olla Trondheimissa lunta ja talvi puskea sisään ovista ja ikkunoista. IHANAA!! :)
Reissun jälkeen oli ehdottoman rentoutunut mieli ja oli mukava palata kotiin ja kouluhommien pariin. Tosin koulusta kiinnisaaminen oli hieman hankalaa niin täydellisen levon jälkeen, mutta kovasti tässä porskutetaan tenttejä kohti.
Tällä viikolla on viimeiset luennot ja ensi viikolla alkaa lukuloma. Ensimmäinen (niistä kahdesta) tentti on 5. joulukuuta ja seuraava on 20. joulukuuta. Eli ei paha nakki, mutta riittävän tiukka :)
Torstaina lähden Espen Lindin keikalle Hamariin. PARASTA!!
Nähdään ja kuullaan pian!
Ha det bra!
Annamaija
EDIT: Ei sitä lunta ollutkaan... Sitä satoi päivällä ja nyt sataa vettä. Tyypillistä.
Matkaan me lähdettiin keksiviikkoyönä ja suunnattiin junalla kulku kohti pohjoista. Jostain syystä jouduttiin hyppäämään junasta yhdellä asemalla pois ja matkaamaan bussilla reilu 10 minuttia seuraavalle asemalle. Kotimatkalla selvisi syykin. Radan varrella oli ollut maanvyörymä (äiti, eläs panikoi :) ) ja sinne ei ollut luonnollisesti junalla asiaa. Eipä vaan Suomessa tällaista koskaan tapahdu...tietääkseni. Ja jos tapahtuisi niin se olisi luonnollisesti VR:n ja liikenneministerin vika (suomalaiset tuntien) :P
Torstaina oltiin Bodøssä perillä noin yhdeksän aikaan. Junamatka siis tosiaan kestää 10 tuntia. Torstai käytettiin kaupunkiin tutustumiseen. Olin aika hämmästynyt kaupungin koosta. Oletin sen olevan vähän pienempi (lue: ehkä 15 000 asukasta), mutta siellähän asuu 47 000 asukasta. Melkoista. Kävelimme kaupungin keskustassa ja sitten lähdimme tutustumaan Ilmailumuseoon. Ehdottomasti hyvä valinta. Ilmailumuseossa oli kaksi näyttelyä: sotilasosasto ja siviili-ilmailuosasto. Lopuksi päästiin käymään "lennonjohtotornissa". Kai se joskus oli ollut lennonjohtotorni ja kyllä sieltä nytkin näki kun siviilikoneet ja sotilaskoneen nousi ja laski sulassa sovussa, samalta kentältä.
Moottori lentokonenäyttelyssä. Tarjolla olisi ollut kyllä paljon "Konetytöt kokeilee" -sarjaan soveltuvaa materiaalia.
Illan suussa lähdimme kohti Svolværiä, joka toimi meidän tukikohtana reissun ajan. Matka pika-aluksella kesti nelisen tuntia ja olimme perillä noin yhdeksän aikaan. Sitten lähdimme arpomaan mökkimme sijaintia. Tiesimme, että se on noin 5 kilometrin päässä Svolvaerista ja että se on noin 3 kilometrin päässä Kabelvågista, joka on Svolvaerin lähellä. Kysyimme, miten pääsemme Kabelvågiin ja niin matkamme ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt patikointi alkoi. Loppujen lopuksi käpöstelimme mökille melkein 10 kilometriä ja 2 tuntia (ihan hyvää vauhtia siis) ja olimme perillä yhdentoista jälkeen yöllä. Voinen kertoa kaikkien puolesta, että uni tuli melko nopeasti sen jälkeen kun olimme saaneet pastaa napaan.
Mökki oli aivan ihana. Sellainen Rorbu-mökki, joka on "old style" -mökki norjassa. Yksi huone, jossa oli keittonurkka ja sängyt. Aamulla huomasimme, että aamupalapöydästä oli aika mukavat maisemat. Sitten lähdimme hakemaan vuokra-autoa Svolvaerista. Nappasimme auton ja kahvit ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä seikkailua, joka sisälsi mm. viikinkimuseon.
Matkalla kohti viikinkimuseota, joka on jærven toisella puolella pienen kukkulan päällä.
Museo on perustettu aidon viikinkiasumuksen raunioille sen jälkeen kun maanviljelijä 1990 -luvun lopulla löysi pellostaan viikinkiaikaisia esineitä.
Reissun päällä näki aivan uskomattomia maisemia. Siis aivan uskomattomia. Laitoin nyt tähän pari kuvaa ja lisään kunhan ehdin.
Minä olin meidän kuski koki matkan ajan, koska olin ainoa yli 25 -vuotias. Alle 25:set olisi joutunut maksamaan 200 NOK lisää/ päivä/pää. Aina kun oli joku upea maisema takapenkiltä ja sivusta kuului " pitäisiköhän tässä pysähtyä?". Loppumatkasta pysähdyin aina kun luulin kuulleeni sanan STOP :D
Kaverini tiivisti hyvin maisemat yhteen lauseeseen " It's ridiculous how the landscape is here..." Niinpä. Naurettavan upea.
Välikevennyksenä kuva Viikinkimuseosta, jossa esiteltiin kaikkea viikinkiaikaista. Pöydällä oleva ruoka ei sentään ole viikinkiaikaista, mutta kuvan kalat mm ovat 10 vuotta lojuneet samalla pöydällä. Pöytään tuli lommo, kun opas kalautti siihen kalalla... :)
Korissa on kuivattuja omenoista ja porkkanoita, jotka on lojuneet korissa nyt 12 vuotta.
Tarkoituksena oli demonstroida kuinka hyvin asiat säilyy kun ne kuivaa.
Illan suussa ajoimme Henningsværiin, koska täti Svolværin turisti-infossa oli sitä mieltä, ettei me voida olla käymättä siellä. Ja voisin sanoa, että kannatti käydä. Henningsvaer on saari, jonne menee aika kapea ja aika mutkikas tie. Sinne mennessä pääsee ylittämään myös kaksi yksikaistaista korkeaa siltaa. Maisemat on matkalla upeat ja itse kylä...Ihana, kaunis, suloinen ja haisi aika paljon turskalle. Aito kalastajakylä siis :) Kaikilla vähänkään korkeammilla paikoilla oli kalankuivatustelineet pystyssä ja koska nyt on kuivatuksen paras kausi, siellä oli myös kalaa kuivamassa.
Kapakala tulee kuivattaa marras-joulukuussa kun lämpötila on alle 4 astetta, mutta ei mene vielä pakkasen puolelle (älkää edes kysykö miksi tiedän tällaisen asian :D ). Näin kala ei mätäne, mutta ei myöskään jäädy. Tarkkaa hommaa. Silti ehkä hieman mietitytti, että mites sitten kaatosateella.
Henningsvaeriin me palattiin vielä seuraavanakin päivänä, koska halusimme nähdä paikallisen joulumarkkinat. Silloin sitten satoikin jo vettä ja menimme kuivattelemaan ja pitämään sadetta paikalliseen ravintolaan, jossa pääsin tutustumaan jälleen yhteen ruokaelämykseen, valaaseen. NAM :P Tällä kertaa tarjolla ei ollut pihviä vaan ohueksi leikattua ja aika raskaasti suolattua versiota, mutta kuulin, että se pihviversiokin on hyvää. Valasviipaleet syötiin "flatbrødin", punasipulin ja "rømmen" kera.
Junasta näkyi kotimatkalla lunta. Paljon lunta. Nyt meilläkin alkaa jo olla Trondheimissa lunta ja talvi puskea sisään ovista ja ikkunoista. IHANAA!! :)
Reissun jälkeen oli ehdottoman rentoutunut mieli ja oli mukava palata kotiin ja kouluhommien pariin. Tosin koulusta kiinnisaaminen oli hieman hankalaa niin täydellisen levon jälkeen, mutta kovasti tässä porskutetaan tenttejä kohti.
Tällä viikolla on viimeiset luennot ja ensi viikolla alkaa lukuloma. Ensimmäinen (niistä kahdesta) tentti on 5. joulukuuta ja seuraava on 20. joulukuuta. Eli ei paha nakki, mutta riittävän tiukka :)
Torstaina lähden Espen Lindin keikalle Hamariin. PARASTA!!
Nähdään ja kuullaan pian!
Ha det bra!
Annamaija
EDIT: Ei sitä lunta ollutkaan... Sitä satoi päivällä ja nyt sataa vettä. Tyypillistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)