Kielikylpyjä ja virastoja

Hei alle sammen!

Nå har jeg vært her i Norge nesten 14 uker. Snakker jeg norsk? Ja, men er ikke sikkert om de norrmenner forstår meg. Kan jeg forstå hva de normenner sier? Nei, ikke alltid. Men jeg gjør mitt beste.

Elkää kiinnittäkö huomiota kielioppivirheisiin. En minäkään kiinnitä :) Jos kesän alussa kielen taso oli vähintäänkin säälittävä (ymmärsin hyvin yksinkertaisia asioita), niin nyt se on jo ehkä kohtalainen. Pystyn seuraamaan luentoja ja tänään yritysvierailulla pysyin kärryillä esityksessä lähes koko ajan. Tosin. Kanttiinissa toinen esittelijöistä kysyi minulta jotain ja minun oli pakko todeta, että minulla ei ollut mitään käryä, että mistä hän puhui. Tänään tapasin myös ensimmäistä kertaa ryhmäni eräältä kurssilta. He ovat kaikki norjalaisia ja sovimme, että voimme tehdä kaiken norjaksi..kunhan he yrittävät puhua selkeästi. Yhdellä on kyllä niin paha murre, että voi mennä hetki ennen kuin pysyn kärryillä.. Kaiken kaikkiaan kuitenkin: Olen päässyt sinuiksi kielen kanssa. Opin uusia sanoja (kuten skjærkraft ja knekking) joka päivä ja päivä päivältä käytän kieltä rohkeammin ja enemmän. Edelleen huomaan sekoittavani tehokkaasti norjaa ja ruotsia kun puhun ja kirjoitan. Mahtaakohan siitä päästä koskaan eroon?

Tällä viikolla vierailin paikallisessa Kelassa, jota täällä kutsutaan nimellä NAV ( Arbeids- og velferdsforvaltningen). Kelasta kyseinen laitos poikkeaa siinä mielessä, että siellä nimensä mukaan on sekä työvoimapalvelut että hyvinvointipalvelut. Tässä pieni esimerkki laitosten toimintatapojen erilaisuuksista:

Kela:
Astun ovesta sisään (aukioloajat 9-16, ma 8-17)
Otan numerolapun tarpeeni mukaan ja istun odottamaan.
Odotusta saattaa kestää pitkään tai sitten ei.
Numeroni välähtää ruutuun ja menen taulun osoittamalle palvelupisteelle.
Kerron kelan-tädille asiani ja hän tarkistaa tietojani ja tekee niiden perusteella toimenpiteet.
Kiitän ja poistun

NAV:
Astun ovesta sisään (aukioloajat 9-15).
Kävelen palvelusaarrekkeeseen ja kerron naiselle asiani. Hän antaa minulle numerolapun.
Istun odottamaan ja odotusta saattaa kestää kauan tai sitten ei.
Numeroni välähtää ruutuun ja menen taulun osoittaamalle palvelupisteelle.
Kerron nav-tädille asiani ja hän antaa minulle kortin, jossa on puhelinnumero, johon voin soittaa.
Tämän jälkeen hän yrittää itse soittaa.
Ja lähtee kysymään joltain, mutta palaa kulkematta kohteen kautta.
Hän yrittää jälleen itse soittaa.
Kysyn, voiko hän tarkistaa tietojani jostain.
Hän ei voi.
Hän kehoittaa minua soittamaan hänen antamaansa numeroon.
Kiitän ja poistun.
Soitan, jonotan, jonotan, jonotan.
Puheluuni vastataan ja kerron asiani. Puheluni yhdistetään toiselle henkilölle.
Jonotan, jonotan...
Jälleen minulle vastataan.
Kerron asiani (neljättä kertaa) ja nainen alkaa selvittää sitä.
Hän penkoo laatikoitaan, kysyy kollegaltaan, tutkii tietojani järjestelmästä ja vihdoin löytää vastauksen kysymykseeni.
Kiitän kovin ja lopetan puhelun.

Tässä kaikessa oli kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin tilaamisesta...Eroja siis on. Pääasia on kuitenkin, että sain vihdoin paikallisten viranomaisten myöntämän eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Matka Suomeen lähestyy kovaa kyytiä ja on mukava tietää, että jos jotain tapahtuu niin hoitoa on saatavilla.

Syksy alkaa lähetyä kovaa kyytiä myös. Eilen oli lämmin ja aurinkoinen päivä, mutta tänään oli hieman sumuista. Satanut ei sentään ole. Itseasiassa koko tänä aikana ei ole satanut kauheasti. Ehkä ensi viikolla kun en ole täällä.

Kohta nähdään Suomessa. Lähtöön enää 2 päivää...

Ha det!

-Annamaija-